Joulukalenteri 2021

Munkkirastin Joulukalenteri.

Luukkujen takana on suunnistusvideoita. Sinun tehtävä on selvittää/tietää/arvata missä video on kuvattu. Kaikki videot on kuvattu Keskilaakso-Rasteilla ja Kouvolan Sanomien iltarasteilla kaudella 2021. 



UUPS! Joku tonttu oli laittanut luukkuun 16 ensin väärän videon. Nyt se on korjattu, ja eikun vastaamaan...

Vastauslomake oli auki joulukuun loppun asti.

Voit vastata useamman kerran yhteen luukkuun, mutta vain viimeinen antamasi vastaus jää voimaan.  Kirjoita paikka tai kartan nimi niin, että se on yksiselitteinen. Esim. Valkeala ei riitä, mutta Konttivuori on ok. Myllykoski ei riitä, mutta Saviniemi tai Kirstinkallio on ok. Apuna kannattaa käyttää videolta löytyvien vihjeiden lisäksi myös viime kesän reittihärveliä ja iltarastituloksia.

Alkukausi suunnistettiin kokonaan omatoimisesti ja omatoimisuus oli mahdollista myös loppukaudesta. Päivämäärällä tarkoitetaan tapahtuman varsinaista päivää, jotka ovat iltarastikalenterien pvm-sarakkeessa. Videon kuvauspäivä ei välttämättä ole sama kuin tapahtumapäivä. Vastauslomakkeessa on päivämäärä, mutta sitä ei ole siis pakko täyttää. Tosin epäselvissä ja tasatilannetapauksissa oikea päivämäärä saattaa ratkaista voittajan.

Eniten oikein vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Samoin kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirja.

Vastauslomake oli auki joulukuun loppun asti.

Odotellessa voit katsella Munkkirastin Joulukalenterin mallivideota. Tämä video valikoitui mallivideoksi, koska tähän videoon ei osunut mitään selvää vihjettä paikasta (kuvaaja vielä harjoitteli). Mallivideo on kuvattu 21. huhtikuuta Pilkkakorvenmäellä.

 

Jos video on suttuinen, valitse koko näyttö eli YouTube-painike oikealta alhaalta, ja sitten näytöstä ratas-kuvio oikealta alhaalta ja aseta käsin videon laaduksi paras 1080p. Koneellasi/laitteellasi saattaa olla kuvanlaadun oletusarvona ihan mitä sattuu.

Joulukalenteri toimii paremmin tietokoneen näytöllä kuin kännykän ruudulla.

Ja nörteille tiedoksi: Videoiden metatiedot on sotkettu/poistettu. Niitä ei siis kannata tonkia. Lähtö videoidaan ja varaslähtön ottaneet hylätään 😜

Raatojuoksu 2021

"Jos se tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta." Tuttu sanonta, jolla yritetään opettaa ihmisiä tunnistamaan netti- yms. huijareita. Se pätee myös suunnistukseen. Vaikka menisi kuinka hyvin, se ei ole tae siitä, että jatko sujuu yhtä hyvin.

Siitä olikin aikaa pari vuotta kun viimeksi olen ollut mukana Raadossa. Taisi olla viides kerta tänä vuonna kun laitoin numerolapun rintaan. Aina se jännittä, ei sille vaan voi mitään.

Marraskuussa on pukeutuminen aina vähän arpapeliä. Mitä laittaa päälle? Suunnistushousut, lyhyet kalsarit, pitkähihainen seurapaita, ei käsineitä. Lähtöpaikalla aurinko alkoi paistella, mutta tuuli oli hyytävä. Asuvalinta osoittautui kuitenkin oikeaksi. Kaksi paitaa olisi ollut liikaa ja vaikka näpit olivat lähdössä jäässä, kroppa lämpeni nopeasti. 

Startti

Yhteislähtö on hankala juttu. Eikö voitaisi sopia, että seuraavassa yhteislähdössä, oli se sitten missä tahansa, kaikki tutustuvat karttaan 30 s lähtömerkin jälkeen ja vasta sitten rynnätään matkaan? Jookos? Näin startti olisi helpompi.

Kun lähtömerkki kuului, oli pakko rynnätä eteenpäin, ettei jäänyt jalkoihin. Olin rivin reunimmainen, eli siitä kun hieman kaarsi oikealla tuli kyllä tilaa. Pohja oli paksua korjaamatonta odelmaa (katso selitys esim. wikipediasta) eli jalkoihin oli pakko katsoa. Sain kartan auki lähtöpellolla, mutta mitään reitinvalintaa en ehtinyt edes ajatella. Kolmio löytyi kartalta ja ensimmäinen rasti näytti olevan arkin oikeassa ylälaidassa. Päätös: Juoksen siis tuonne oikealle kohti metsää. Sitten ojan yli ja sinne vaan minne muutkin näyttävät menevän. Ei siitä mitään ehdi ajatella tai suunnitella. Eli täysin pitkä päätyyn ja perään fiilis. Heti kun yritti vähän kohdistaa katsetta karttaan, kummaltakin puolelta juoksee väkeä ohi niin, että humina käy. Viimein kun tuli ensimmäinen pieni nousu, letka alkoi kävellä ja siinä ehdin katsoa kunnolla karttaa: "Okei tuonne päin eli tuo mäen oikealle puolelle."

Kuvassa noin puolet ykkösvälistä (karttapalojen kuvanlaatu on tosi heikko minusta johtumattomista syistä). Kaikki karttapalat © If Sibbo-Vargarna:

 

Ykkönen on aina tärkeämpi kuin muut rastit. Ykköselle voi ryssiä koko touhun, mutta voittoa sillä ei ratkaista. Noh - minun tapauksessa voitosta ei ole kyse, mutta kun ykkösen saa kunnolla hoidettua homma alkaa rullaamaan. K-1 oli 2,1 km ja varsin monimuotoisen näköinen. Huomaa, että tässä on ns. raatohajonta. Ei perhosia eikä salmiakkeja, vaan ihan kylmästi eri rastit eri suunnistajille. Siksi näyttää kuin en olisi käynyt rastilla. Olen piirtänyt kuvaan punaisella omat rastini.

Puolivälissä väliä oli leveämpi oja (kuvan alareunassa). Kuulin miten ohutta rankaa pitkin ojaa ylittänyt molskahti ilmeisesi kokonaan ojaan ja ylitysvuoroa odottaneet kymmenet suunnistajat antoivat aplodit. Kiersin muutaman metrin oikealta ja kun näin, että edelläni mennyt ei uponnut kuin napaan saakka ojaan, menin yli samasta kohtaa. Huuuuuh - kylmää, eli nyt kovaa eteenpäin, ettei kangistu. Tästä piti ottaa varma polkukierto selvästi oikean kautta. Juoksin ohi risteyksestä. Suunnitelma vaihtui suorempaan, joka todennäköisesti maksoi muutaman minuutin. Piti kiivetä ylös ja alas ja mutkia oli pakko tehdä. Ykkönen oli siellä missä sen pitikin olla.

1-2-3-4
Varsin hyvää etenemistä. Letkoja meni oikeaan suuntaan ja niissä roikuin aina kun mahdollista. Pysyin kartallakin varsin hyvin. Pitkän loivan rinteen ja ojan ylityksen jälkeen tarkka sijainti hukkui, mutta mäkeen kiivetessä sain heti kiinni. Njet problem.

4-5
Tämä näytti vaikealta ja en ehtinyt tutkia väliä etukäteen yhtään. Letka lasketteli alas suolle ja sinne minäkin. Välin puolivälissä oli kahden mäen välinen laakso... vai miksi tätä sanotaan? Itse ajattelin, että jatketaan siitä suoraan ja vihreän läpi menevälle ajouralle, joka menee jyrkänteiden alta. Kaikki menivät kuitenkin mäen yli, joten sinne minäkin. Sieltä pari polun kautta notkoon, jota kautta rastille. Kaikki hyvin.

5-6
Lyhyehkö väli polkuja pitkin isolle kivelle ja sitten kohti juomarastia lähtöpellolle.

6-7
Kartassa olleen juomarastin kohdalla oli tankkauspiste, mutta se oli peuroille ja kauriille. Suunnistajien juomapiste oli pellon toisessa päässä. Mietin puoli sekuntia lähdekö sinne, mutta koska ei janottanut, päätin jatkaa suoraan. Ja sitten kilahti.

Huomaa, että tässä on taas ns. raatohajonta. Reittihärvelissä oleva rasti ei ollut minulla. Olen piirtänyt kuvaan punaisella oman rastini (7-45) sijainnin.

Tulin seiskan etupuolella olevalle jyrkänteelle. Sen jälkeen pitäisi olla pikkujyrkänne. Sitä ei kuitenkaan ole. Eli ilmeisesti olenkin vasta edellisellä kumpareella/jyrkänteellä. Outoa, että tässä on selvä kumpare, mutta kartan mukaan on avokalliota vaikka tässä ei ole. Vai hetkinen, eikun...olenkin täällä liikaa vasemmalla jossa on samanlainen pitkä jyrkänne. Siksi kaikki muut menivät liikaa oikealla. Eli siis suunta tuonne päin. No nyt on niin iso jyrkänne että ei yli pääse. Jaahas talo. Aivan. Ja koska ketään ei viimeiseen viiteen minuuttiin ole näkynyt missään, olen pummannut.

Juu talo, se on tossa. Siitä suunta. Olen 150 metriä liikaa edessä. Eli takaisin. Mikään ei täsmää. Suunta tielle ja sieltä paikan haku. Halli tien toisella puolella. Juu olen tässä. Tässäpä hyvinkin. Eli tästä atomin tarkka suunta ja väkisin viiva suoraan kohti jyrkännettä. Sitten vastaan tuli tuttu jyrkänne. Mitä ihmettä??? Tässähän minä olin vähän aikaa sitten eikä tässä mitään rasti ole näkyvillä. Siis onko tämä paikka tämä vai joku muu paikka? Sitten näin miten kaksi miestä menivät kohti jyrkänteen toista päätä. No katsotaan nyt sitten uudestaan. Ja kas siinähän se rasti on. 

12 minuuttia sekoilua joka maksoi noin 40 pykälää sijoitusta. En nyt suuremmin tähän kuvaile tunnetilaa rasti LÖYTYMISEN jälkeen, mutta se alkaa isolla V-kirjaimella.

7-8

Olin edellisellä 6-7 välillä siis melkein kaikkein hitain. Aaaaargh. Vaan entäs sitten. Seuraavalla lyhyellä 7-8 välillä tein parhaan väliaikani ollen 10:ksi nopein. Suunta mäen yli. Täysillä ja kun avokallio aukeni kivi näkyi etuvasemmalla ja sinne! Perkele.

8-9
Tyypillinen väli tähän maastotyyppiin. Kulkusuuntaa vastaan on poikittaisia mäkiä, jyrkänteitä ja vihreitä kohtia. Valintani oli oikean ja vasemman kautta luovien. Ei ongelmia.

9-10
Väliajoista (kuva edellä) näkee, että tämä oli toiseksi huonoin välini. Alku mentiin letkassa ja tasan peräkkäin, sen verran huonokulkuista maasto oli. Mäki alas ja ylös mäkeen. Letka pysähtyi koska polku loppui tiheikköön. Olin hereillä ja suuntasin hieman oikealle ja siinähän oli polku. Sitä eteen päin ja mutkasta ylös mäkeen. Sitten notko ja siitä suunta rastille jonne matkaa noin 100 m. Suunnassa ei voinut kulkea kun 10 metrin välein on jyrkänne josta ei pääse ylös/alas. "Tuossa on iso avokallio ennen rastia. Ja tässä menee tämä polku. Ja tuossa on jyrkänne, eli rasti on sen toisella puolella." Kaikesta huolellisuudesta huolimatta lipsahdin viereiseen notkelmaan, joka näytti ihan siltä, että siellä on suo. Takaviiston ylös kalliolle ja sieltä alas rastille. Tämä kiemura erottuu juuri ja juuri härvelissä.

Maastossa tuntui, että aikaa meni korkeitaan minuutti rastin hakuun, mutta kello kertoo toista. Tosin sijoitus ei pudonnut kuin kolme pykälää. Eli tämä on ollut vaikea rasti monelle muullekin, mutta kärki on mennyt kovaa. Tästä linkistä härveliin.

10-11-12
Selvät välit. Tiepätkän vedin niin lujaa kuin irtosi. Ohitin noin 20 suunnistajaa ja kukaan ei mennyt minun ohi. Väliajoissa oli 15. nopein ja sijoitus parani 9 sijaa. Silti hävisin kärjelle kaksi ja puoli minuuttia. Eli jotkut juoksevat kertaluokkaa nopeammin.

12-13-M
Urakalla sinne päin. Polkua oli metsä täynnä, eli niistä ei pystynyt ottamaan mitään selkoa. Kenttäkuulutuskin alkoi kuulua, eli sinne vaan ääntä kohti.

Loppuviitoituksella kaikki peliin. Ja mitä ihmettä! Kiri irtosi ilman ongelmia. Ohitin puolen tusinaa suunnistajaa. Näistä ainakin kaksi oli numerolapun perusteella samassa sarjassa kanssani. Yhteislähtökisassa jos ei ole ketään ohitettavaa, loppukiristä ei ole mitään hyötyä. Nyt siitä oli.

Fiilikset

Kaksijakoiset fiilikset. Juoksu kulki todella hyvin. Ei mitään ongelmia. Eli aina kun sattui alle polkua kiihdytin. Ylämäkiinkin jaksoi kiivetä kohtuullisella vauhdilla. Eli fysiikan puolesta täysi kymppi. Tankkaus onnistui siis ihan nappiin.

Suunnistus meni yhtä rastiväliä lukuun ottamatta normaalilla tasolla. Näitä edellä kertomani mukaisia megapummeja ei saisi tehdä. Olisi ollut parempi, että olisin seisonut paikallani kaksi minuuttia kuin suolapatsas ja miettinyt. Samalla olisi pulssi laskenut. Mutta ei. Kun kello käy ja numerolappu on rinnassa, aika-avaruus vääristyy. Jos oma liike hidastuu tai pysähtyy, tuntuu että aika laukka eteenpäin. Mitä kovempaa juoksee, sitä hitaammin aika tuntuu liikkuvan - olkoon suunta mikä tahansa. Onko kukaan tutkinut tätä asiaa oikeasti? Kosmologian emeritusprofessori Kari Enqvist tämän ehkä osaisi selittää. Hän kun on perehtynyt Einsteinin eri teorioihin melko perusteellisesti. En jaksa googlettaa, mutta jos tiedät mikä efekti oikeasti on kyseessä, heitä kommenttipalstaan jotain.

Järjestelyt

Taattua Raatolaatua. Moottoritien rampista ylös ja suoraan parkkiin. Maalissa on juotavaa useampaa sorttia ja pikkunaposteltavaa. Ainoa miinus (edellä kerrotun juomapaikan sijainnin lisäksi) oli se, että bajamajassa vessapaperirulla oli telineessä väärin päin. Paperin pitää olla niin, että se on irti seinästä.

Lopuksi

Sijoitus oli 66/241. Aikaa meni 1:52:39 ja juostua matkaa tuli 13,5 km. Ratapituus oli 10,5 km. Ilman pummia olisin päässyt tavoiteaikaani, joka oli 105 min eli 1:45:00. Todellinen juoksuvauhtini oli 8:38 min/km johon pitää olla erittäin tyytyväinen kuten myös sijoitukseen - olenhan jo lähempänä kuutta- kuin neljääkymppiä.

Maasto oli vaikeaa. Tai ei se ollut vaikeaa jos osaa suunnistaa tämän tyyppisessä maastossa. Omat iltarastimaastot täällä Kouvolassa tuntuvat paljon helpommilta. Seuramme kaikkien asioiden erikoisasiantuntija HK totesi minulle, että asia vain tuntuu siltä. Kun uusmaalainen tai lounais-suomalainen suunnistaja, joka on tottunut avokallio-jyrkänne-hässäköihin tulee tänne Kymenlaaksoon hän kokee saman minkä minä Sipoon korvessa. Vuohijärven-Selänpään supikot ja mäntykankaat tuntuvat hänestä mahdottoman vaikeilta. Vaikea kuvitella.

P.S.
Latasin Käyrälammen härveliin oman reittini. Kuusi lajitoveria sitä ainakin kyseli viikon aikana.

Ruskajuoksu 2021

Olen Jumalniemessä käynyt pyöräilemässä aiemmin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun suunnistin siellä. Tapahtuma oli Ruskajuoksu eli Rannikkorastien kauden päätöstapahtuma.

Uhmakkaasti ilmoittauduin A-radalle. Käytössä oli tänä vuonna numerolaput ja sain numeron 2. Siis kaksi. Ikinä ei ole ollut näin pientä numeroa, yleensä se on ollut 1678 tai jotain sen suuntaista. Ja numero 2 tarkoittaa eturivin paikkaa. 

Lämpötila kotona kun matkalle lähdettiin oli +2 astetta. Jumalniemessä lähtöviivalla se ei ollut yhtään enempää, ja koska viima oli melkoinen lämpötila tuntuin vielä tätäkin kylmemmältä.

Neljä lenkkiä ja kolme kartanvaihtoa se vaati, että 9 km rata oli saatu pyörimään pienehköllä alueella. Sitten vaan matkaan. Kuten aina, oli vedettävä täysiä, ettei jää jalkoihin. Ja jalkoihin on pakko katsoa, että ei mene nurin aukon kannikossa ja kivikossa matkalla K-pisteelle.

Kartan sain auki vasta K:lla ja ykköselle tein turhan kierron vasemman kautta. Tosin suoraan menevä polku oli melko onneton (selvisi seuraavalla lenkillä). Saattaapi olla, että vasen mäen kierto ei tuhlannut aikaa paljoakaan.

Tulokset löytyvät täältä.

Suunnistus sujui hyvin. Heinikossa olevaa kuoppaa hain hetken: oikealla vai vasemmalla - katson vasemmalle. Kuoppa löytyi sitten hetken tarpomisen jälkeen oikealta.

Notko avokallion päällä teetti ihmetyksen. Kiipesin avokallion reunasta ja notkon piti olla lievästi oikealla kalliolla, mutta jälkianalyysi paljasti, että olin kaukana avokalliosta etelään. Outo juttu. Olisi pitänyt heti katsoa alhaalla olevaa pellon kulmaa.

Juoksu kulki hyvin, mutta eteneminen oli varsin hidasta. Vähän väliä oli edessä tuulenkaatama kuivaoksainen runko tai useampi, joita piti kierrellä tosissaan. Kivikoissa piti myös rymytä. Oikeaan pohkeeseen pisti joku tikku tms., onneksi ei isompaa vahinkoa. Mäkeä ynnä jyrkännettä oli myös riittävästi matkalla.

Hyvin väki hävisi metsään. Kolmannella lenkillä en nähnyt kuin pari muuta suunnistajaa. Viimeisellä lenkillä, joka oli putkipätkä, noin puolivälissä rataa, alkoi näkyä muita suunnistajia taas enemmän. Siinä meni ohi (vai sainko heidät kiinni?) pari nopsajalkaa samaan suuntaan, mutta en pysynyt heidän vauhdissaan. Viimeisen rastin jälkeen sitten pieni kirin tapainen ja sain ohitettua loppusuoralla kaksi suunnistajaa.
Olen tyytyväinen suoritukseeni ja sijoitukseen.

Reittihäveli löytyy täältä.

Kiitos järjestäjille. Enemmäkin olisi voinut olla osallistujia mukavassa tapahtumassa, varsinkin kun sattui erinomainen suunnistussää. Ilmeisesti moni Ruskajuoksu-oletettu oli samaan aikaan SM-kisoissa.

Tämän verran meidän tiimi käytti karttoja Ruskajuoksussa. Ja kaupan päälle tuli 8 kpl tulenuusia karttamuoveja.

Sivuja päivitetty

Kirjat-sivua on päivitetty 14.10.2021. Nyt sieltä löytyvät kaikki kirjoittamani kirjat sekä antologiat ja muut kirjat, joita olen ollut tekemässä osana työryhmää.

Hajahuomioita yökupin ratamestaroinnista

Toimin KS-Yökupin ratamestarina 5.10. Myllykoskella. Miksi Mylsällä ja miksi sprinttikartalla ja miksi tapahtuma oli otsikoitu City-Night-Race'ksi? No ihan vaihtelun vuoksi. Jos verrataan tätä tapahtumaa parin viikon takaiseen Onnenmäen vaikeassa maastossa ja vaikeilla radoilla suunnistettuun yökuppiin, ollaan aivan eri maisemissa ja eri fiiliksissä. Pisteet toki menevät samaan taulukkoon, eli jos niitä halusi, oli pakko tulla paikalle.

Oma ajankäyttöä ajatellen taajama oli huomattavasti joutuisampi toteuttaa. Kamat oli paketoitu edellisenä päivänä valmiiksi. Töistä lähdin pari tuntia etuajassa ja rastit ripoteltiin kahteen mieheen paikoilleen noin reilussa tunnissa. Rastit kerättiin pois heti tapahtuman jälkeen ja siihen ei mennyt aikaa kuin reilu puoli tuntia. Tätä nopeammin se ei käytännössä onnistu mitenkään. Autolla pääsi muutaman kymmenen metrin päähän jokaisesta rastista - vastaava ei onnistu Onnenmäellä tai muuallakaan metsämaastossa.

Ratoja vakio määrä eli kolme kappaletta. Koska maasto on helppoa ja nopeaa, pituutta laitoin hieman reilummin.

Kaikkien ratojen alku oli sama. Huomaa, että reittihärveli ei näytä ratapiirroksissa olevia kiellettyjä alueita. Jotta kielletyt alueet näkyisivät myös härvelissä, ne pitää olla talletettuna pohjakarttaan. Rastiväliviiva 1-2 näyttää lähtevän eri suuntaan alla olevissa kuvissa. Radassa viivaan oli tehty mutka, joka kiertää pakollisen ylityskohdan kautta. Reittihärveli ei näistä tiedä mitään, joten se vetää rastiväliviivat aina suoraan. Nämä pitää muistaa kun ihmettelee härvelissä näkyviä reittejä. Suunnistajalla on siis ollut kartassaan merkintöjä, jotka eivät härvelissä näy.

Vasemmassa kielletyssä alueessa on pieni metrin levyinen kaistale josta pääsisi menemään. Vieressä on matala pensasaita ja sen takana piha. Selvyyden vuoksi merkkasin tämän kielletyksi. Pari muutakin pihaa oli varmuuden vuoksi merkitty kielletyllä alueella.

Kuvien oikeasta yläkulmasta ei saa kulkea kohti rastia, sillä siinä on oliivin vihreä piha. Havaintojen mukaan tästä kuitenkin useampi suunnistaja meni. Olisiko tähänkin pitänyt laittaa kielletyn alueen viivoitusta? Mielestäni ei, koska silloin pitäisi kaikki pihat merkitä kielletyllä alueella. Kieletty piha kuitenkin erottui kartasta aivan selvästi. Ratamestarin mieltä ei kolkuta, mutta ehkä joidenkin suunnistajien.

Tehtaan puistossa ensimmäinen pyöritys. Mitään vaikeaa tähän ei saa. Rasti nurkan takana ja sitten nurmikkoa/pihateitä pitkin suoraan seuraavalle. Mutta niin vain otti tässä yksi kokenut suunnistaja hylsyn. Hänen maailmansa romahti hetkeksi ja happea oli pakko vetää istualtaan kun huomasi itsekin mikä rasti jäi välistä. Nämä tällaiset lämmitävät aina ratamestarin mieltä - varsinkin kun itse on hölmöillyt viime viikkoina.

A-radalle tämmöinen viritelmä:

Sama väli suunnistetaan (juostaan) siis kahdesti. Jos tässä tulee leimasinvika, niin tulosten selviminen on hankalaa. Siksi tarkistan aina kaikki käyttämäni leimasimet etukäteen MTR:n avulla, joka näyttää jos leimasimen paristo alkaa hyytyä.

Sitten A-radan herkkupala, eli pitkä väli 14-15. 

Koko väli ei mahdu tähän yhdessä kuvassa mitenkään järkevällä tarkkuudella. Katso se härvelistä. Rastin 15 paikkaa piti sommitella pitkään. Saattaa näyttää, että se on vain lyöty tien reunaan, mutta paikka on tarkkaan harkittu. Pienikin siirto idemmäs/lännemmäs olisi vetänyt kaikki suunnistajat jompaan kumpaan reunaan. Nyt härvelistä näkyy, että useita erilaisia toteutuksia on keksitty tälle välille. Hyvä juttu.

Lopuksi pari rastia jalkapallostadionin reunoille. 

Porttien aukiolon varmistin kentänhoitajalta. Kuvassa näkyvä portti on iltaisin kiinni, eli siihen pätkä violettia viivaa. Kentän nurmikko varmuuden vuoksi myös kielletyksi, vaikka tuskin nastareilla siihen mitään jälkiä olisi jäänyt. Ovathan futistossujen nappulat kertaluokkaa jöötimmät. Rasti 43 (määrite: keskimmäinen aita) oli selvässä paikassa, vaikka kartta siinä kohtaa onkin melko täynnä tavaraa. Suunnistajia saattoi hämätä kentän laidalla sikin sokin lojueet irralliset mellaka-aidat, joita ei tietenkään ole kartassa. Rastivälin 141-43 pääsi siis nurmikentän ja katsomon välistä, tai reilusti katsomon puolelta tai järkiään kiertämällä koko katsomon ulkokautta (paljon pidempi matka).

Ilmassa oli kevyttä sadetta ja sen ansiosta taivas oli pilvessä ja pimeys tuli sopivaan aikaan. Kirkkaalla ilmalla pimeys olisi tullut puoli tuntia myöhemmin. Tosin Mylsällä on katuvaloja sen verran, että ihan sysipimeään ei päääse.

Osallistujia oli odotettu määrä ja ihan hyvin, kun sää oli mitä oli.

Hyvin ja huonosti

Miten sattuikaan, että samalle päivälle osui todella hyvä ja todella huono suoritus.

Keskiviikkona oli ensin ohjelmassa Keskilaakso-Rastien viimeinen tapahtuma. Valintani oli B-rata, koska samalle illalle oli luvassa myös yösuunnistusta. Onnenmäki on eräs alueen huippumaastoista, sama maasto jossa kilpailtiin Sippu-Jukola 2005. Osasin siis odottaa mitä on luvassa.

Jo ennen lähtöä fyysinen olemus oli hyytelömäinen. En saanut nukuttua edellisenä yönä. Aamulla en saanut syödä mitään, koska minulla oli TT-kuvaus Kotkassa. Söin puolenpäivän paikkeilla einesaterian. Vaikka päätä ei särkenyt, olo tuntui siltä kuin lipputangon nuppi olisi pudonnut päähän. Eikä siinä vielä kaikki. Syystä jota voi arvailla, pidin viikon verran ns. tyhjennysharjoitusta. Jos ynnään nämä yhteen, oloa voisi kuvailla sanoilla: veltto paska.

Heti ensimmäisen 20 metrin jälkeen tuntui, että en jaksa juosta enää yhtään. Alamäkeen meni joten kuten, mutta tasaisella olo tuntui hiipivältä ja kaikki ylämäet oli käveltävä. Puolimatkan paikkeilla alkoi pistämään. Ruokailusta oli aikaa yli neljä tuntia, mutta ilmeisesti aikaa oli vielä liian vähän typötyhjään vatsaan ahmituille lihapullille ja muusille. Okei - okei - kävellään vähän matkaa sitten tässä tasaisella, että olo tasoittuu.

Maalissa tunnelmani oli vielä luokkaa "tulipahan käytyä". Vaan hämmästys oli suuri kun katsoin tuloksia. Olin B-radalla piikkipaikalla ja sijoitus pysyi siinä. B:llä oli 39 suunnistajaa ja joukossa on myös muutamia kovia nimiä, joiden päänahan sain. 

Ihmeellistä. Eli kun ei jaksa juosta, on aikaa miettiä, eikä tule virheitä. Suoritus on kokonaisuudessaan nähtävissä täällä. 6-7 välillä ennen tietä tuli mutka, mutta osuin ajouraan, jota ei ole kartalla ja jolkottelin sitä pitkin. 7-8 välillä himmailua, koska lipsahdin hieman liikaa vasemmalle, mutta rastinotossa ei ongelmia.

Mikä mainio tapa päättää Keskilaakso-Rastien kausi.

Sitten Yökuppiin

B-rata. Oli tiedossa ratamestari, maasto, ja harjoituksen teema. Vaikeaa oli luvassa ja sitä se tosiaan oli. Sanoisinpa, että tämä oli tällä kaudella vaikein rata, jonka olen suunnistanut, päihittää jopa tunturisuunnistuksen. Vai oliko tämä vaikein, vai tuntuiko se siltä? Ehkä oikea vastaus on se, että taito ei vaan riitä yölle.

K-1-2-3-4 väleillä oli kaikilla ongelmia. Perkaan niissä tässä vain yhden eli 2-3. Sen olen oppinut jo aikaa sitten, että pitkä päätyyn -menetelmää ei saa käyttää yöllä kuin aivan idioottivarmoissa tapauksissa. Eli esim. silloin kun pellon jälkeen on kukkulan mallinen mäki, joka huipulla on rasti. Tai suoraan suon jälkeen on leveä ylipääsemätön jyrkänne. Aina muulloin eteneminen pitää tehdä niin, että on jollakin tavoin selvillä siitä missä on.

Kolmos väli näyttää esin murhaavalta, mutta pilkotaanpa urakka osiin:

Aukon yli, mäen yli, notkelma+vihreät jää oikealle, avokallioita&kukkuloita, poikittaiset jyrkänteet, paljon ojia, tie, tieltä ajoura (jää kuvassa reittiviivan alle), ylämäki, iso kivi, pieniä avokallioita ja pikku jyrkänteitä, avoin alue ja rastikivet. Juu näin se onnistuu.

Tulin tielle ja osuin aivan ajouran kohdalle. Kuvassa näyttää todella ammattimaiselta, mutta todellisuudessa se oli tuuria. Olin varautunut siihen, että ura ei osu/näy/löydy, eli suoraan vaan vihreän läpi ylöspäin. Mutta siis - ajouraa pitkin ylös ja sitten pitäisi hahmottaa iso kivi ja siitä suoraan. Näin tein. Sitten tuli avokallioita ja kiviä ja ... ja... noh..mikäs tässä on...ei per....voi ¤#¤#.

Aivan mahdoton paikka saada kiinni. Laakeita käyrämuotoja ja harvakseltaan kiviä. Näin, että tuolla häärää useampi suunnistaja. Eli rasti on tuolla kivellä. Ei! He olivat yhtä kuula jumissa kuin minä. Ei tässä kaukana olla, kun vaan tietäisi minne päin. 8 minuuttia ihmettelyä ja hidasta haravointia takasektoriin, niin tuurilla rastille kuin mahdollista. Olin jo päättänyt, että menen takaisin tielle ja kokonaan uusi yritys. Mutta onnea oli taas matkassa.

Reittihärveli auttaa taas jälkiviisastelussa ja virheen analysoinnissa. Olen joskus julistanut, että en jauha enää virheistä, mutta jos nyt tämän kerran vielä. Uran päässä olen yksinkertaisesti unohtanut katsoa kompassia ja olen lähtenyt väärään suuntaan. Vaikka kartassa ei näy isoa kiveä, olen jollekin sellaiselle osunut ja kuvitellut olevani oikeassa suunnassa. Jatkoin sitä suuntaa liian pitkään ja olen korjannut sen huomaamatta oikeaan. Rastiympyrän yläoikella on avokallioita ja saman oloinen muodostelma on nähtävissä tästä paikasta luoteeseen. Eli juuri se paikka, jossa olen alkanut etsiä rastia. Kuljetun matkan arviointi on suurin piirtein ollut haarukassa.

Eli suunta pitää ottaa huolellisemmin ja siitä ei saa lipsua. En tiedä kuinka paljon helpompaa uusilla mega-luokan valoilla on ottaa kiintopisteitä kaukaa. Omalla lampullani ei yllä edes kolmasosaan horisontista, mutta se ei tietenkään ole oikea selitys.

Eli huolellisempi suunta. Muista tämä! Juu juu! Kivistä ei voi ottaa kiinni kuin poikkeustapauksissa.

Nelosen jälkeen homma sujui jotakuinkin kunnolla. Eteneminen oli hidasta, sillä muutamassa kohdassa pusikko oli niin tiheää että näkyvyys oli alle yksi metri. Voi vika olla tietysti reitinvalinnassakin. Umpiryteikössä  ei voi ottaa suuntaa, eli on vain väkisin ryskättävä eteenpäin kunnes tulee sen verran väljää, että saa kädet suoraksi. Ja niille jotka eivät (vielä) käytä lukulaseja kerron, että tiheiköissä on kaiken aikaa varottava sitä, että kakkulat eivät tartu mihinkään kiinni.

Tässä viime viikkoina olen havainnut sen, että Suomessa ei enää ole raivaussahoja tai kukaan ei enää käytä niitä. Taimikonhoitotöitä on rästissä aivan mahdottoman paljon.

Arboretum-rastien rippeet

Kouvolan Suunnistajat järjesti 4.7.2020 Arboretum-rastit. Kisan nimi tuli paikalliselta sponsorilta eli Mustilan arboretumilta.

Olin kisoissa talkoissa ja jossain kohtaa iltapäivää olin valunut maalin lähistölle. Huomasin, että maaliin saapuneille lapsisuunnistajille annettiin osallistumispalkinnoksi jotain. Hivuttauduin lähemmäs ja huomasin, että osallistumispalkinto oli siemenpussi. Kysyin onko minun mahdollista saada myös tuollaista. "Jos heti otat niin saat tuon viimeisen", kuului vastaus.

Pussissa oli 16 kpl Pseudotsuga menziesii'n eli Douglaskuusen siemeniä. Kylvin ne ohjeen mukaisesti. Kylvöajankohta 10/20 ja siemenen päälle 1 cm hiekkaa. Keväällä purkit on pidetty kosteina. Ja tässä on tulos syyskuussa noin vuosi kylvöstä:

Surkeaa. Vain yksi siemen iti, eli itämisprosentti on niinkin surkea kuin 6,3%. Rikkaa, heinää ja samalta purkkeihin kyllä tulee enemmän kuin tarpeeksi (kuvausta ennen ne on nypitty pääosin pois). Paljonko siemenpusseja kisoissa jaettiin ja kuinka moni niiden saajista kylvi siemenet? Onko kylvämisprosentti parempi kuin itämisprosentti? Arvaukseni on, että minä olen ainoa, joka nämä maahan pani. Jos joku on kylvänyt nämä, niin olisi kiva jos kertoisit miten kävi. Näissä minun kylvämissä siemenissä oli selvästi jotain vikaa.

Joensuun Jukolassa oli maalissa tarjolla jotain. Nappasin mukaani sellaisen. Pesulla käynnin jälkeen tutkin saalista tarkemmin ja huomasin, että se oli kuusen siemeniä sisältävä pussi. Kipaisin maaliin ja kahmin laatikoista kaikki taskut niin täyteen pusseja kuin mahtui.

Näistä pusseista kyvin muovisiin taimiruukkuihin noin 250 siementä (=250 ruukkua). Näistä iti noin 200. Ensimmäisen talven yli selvisi noin 150 tainta. Kesällä kuoli noin 20 tainta, eli seuraavaan talveen selvisi noin 130 tainta. Niistä kuoli talvella noin 50 kpl, eli toisen talven jälkeen oli jäljellä noin 80. Tästä tuhoutui vielä parisen kymmentä tainta, eli maahan istutin noin 60 taimea. Loppujen 30 siemenpussin siemenet heittelin maastoon sellaisenaan. En tiedä miten niille kävi, mutta oletan, että näistä ei taimeksi saakka omin voimin selvinnyt yksikään.

Taimenkasvatuksessa on uskomattoman monta vaaran paikkaa. Pari esimerkkiä: Purkit olivat lavan päällä maassa. Tuli kova tuuli ja kaatoi lapion. Lapio lensi taimipurkkien päälle ja pari taimea meni poikki. Talvella kävi niin, että purkit olivat seinän vierustalla ja niiden päällä oli juuri sen verran lunta että purkit peittyivät. Satunnainen kävelijä käveli juuri siitä kohtaa purkkien yli ja katkoi taimia sen mitä jalkojen alle jäi. Näistä viisastuneena en jättänyt mitään viittä metriä taimia lähemmäs ja aitasin ne niin, että saivat olla lumen alla purkeissaan rauhassa. Ja sitten kun taimet pääsevät purkista mahan, ne vaikeudet vasta alkavat.

Nyt nämä Joensuusta tuodut kuuset kasvavat jo maassa, mutta miten käy tälle ainokaiselle Arboretum-taimelle ensimmäisenä talvena? Jos mahdollisuudet selvitä istutukseen asti ovat samat kuin Joensuun Jukolan siemenillä, se on nyt noin 30%.

Fiksua puuhastelua vai mitä? Ihan siis tämmöistä harrastelua ja puuhastelua vain.

Hyvin, huonosti ja hyvinhuonosti

(päivitetty 18.9.: korjattu asiavirhe selostuksessa)

Olen kyllästymiseen asti patistanut lajitovereita käyttämään reittihärveliä. Mitä enemmän talletettuja reittejä, sitä enemmän itselle vertailukelpoista vertailtavaa.

KS-Yökupin Palaneenmäen suoritus 16.9.2021 B-radalla meni osalta ihan päin #¤"#¤%!  En tässä perkaa koko suoritusta, sillä sehän näkyy, ylläys yllätys: reittihärvelistä.

3-4 -välille tein väärän reitinvalinnan, jonka huomasin jo maastossa ensimmäisen parin sadan metrin jälkeen. Olisi pitänyt mennä tietä myöden vasemman kautta eikä oikean kautta pystyvihreässä (jota ei ollut kartalla). No tästä ei tämän enempää.

Mutta se varsinainen källi oli rastin numero 4 rastinotto. Kaikki meni suunnitelmien mukaan aina siihen asti kun piti leimata. Ainoa ongelma oli se, että lippua ja leimasinta ei ollut missään. Löytyihän se rasti sitten tolkuttoman haahuilun ja pyöriskelyn jälkeen, mutta uni ei meinannut tullu silmään kun pohdin, että mikä ihme siinä meni pieleen. Miten se oli mahdollista. Näin sen olin toteuttavinani:

Selvääkin selvempi suunnitelma: Tien mutkasta oikealle. Siinä heti kaksi kiveä - check. Sitten avokalliolle - check. Aukon kulmaan, jota ei näy, mutta ehkä on vain puskaa välissä. Eli suoraan vaan ja rasti on rinteessä ennen ojaa joka pysäyttää.

Kun rastin piti olla edessä, rinne nousee ja eteen tulee kiviä ja avokallioita. Mikään ei täsmää eikä ketään näy lähimaillakaan. Ei ole totta, mutta on kumminkin. Lamppuja näkyy 200 m päässä vasemmalla. Sinnekö tässä pitää mennä? Kaikki tulevat vastaan, eli siitä voi päätellä, että joku rasti on siellä suunnassa - tai sitten vastakkaisssa. Aaaarrgh.

Eli pääsin neloselle vaivoin ja tuurilla, mutta ihan kuula jumissa. Asia ratkesi vasta sitten kun sain sekoilut näkyville reittihärveliin. Ei mitään arpomista tai selittelyä. Näytöltä näki heti missä meni vikaan:

Kääsin oikealle tieltä liian aikaisin. Siinä oli loiva mutka, joka ei erotu kartalla. Kaksi kiveä täsmäsi. Avokallio täsmäsi ja se oli apukäyrän päällä. Avokallio oli siis liian pieni ja kukkula liian pieni, mutta laitoin ne täsmäämään. Siinä kohtaa kun hain katseella aukon kulmaa, olin pienen suon kohdalla. Ja siitä käänsin muka rastille ja siihen upposi.

Kun nelonen oli leimattu, syletti niin, että vedin seuraavalle rastille ihan apinan raivolla suunnalla. Se näyttää tältä:

Tässä jätin kaiken ajattelun vähemmälle. Suunta ja menoksi. Kohdassa 1 erottui harjanne. Ja kohdassa kaksi erottui nenä. Siitä suoraan rastille.

Rasti numero 7 tuotti ja suunnattomia vaikeuksia. En selosta sitä seikkailua, ellei joku sitä pyydä.

Nyt on lepopäivä ja täytyy yrittää taas tsempata tuota henkis-taktista puolta, ettei tämänkaltaisia emämunauksia tulisi enää ikinä milloinkaan koskaan.

Taas tonnikalaa!

Taas tonnikalaa! 

Stora tuna (=suuri tonnikala) voitti 2021 Jukolan ja uusi edellisen vuoden voittonsa. Onnittelut voittajille ja peukut järjestäjille, jotka saivat puristettua kisat kokoon vaikeuksien ja viivytysten jälkeen.
Itse en osallistunut Napapiiri-Jukolaan. Odotin kieli pitkällä yötöntä yötä ja kun se sitten lopulta vaihtui sysipimeäksi yöksi, fiilis lopahti. Kävin hieman ennen Jukolaa Tunturisuunnistuksessa ja sain oman Lapinhulluuteni hetkeksi tyydytettyä. Niinpä mamoilin ja päätin katsoa Jukolan viestin vaihteeksi telkkarista.

Joskus olen tehnyt niin, että Venlojen viesti on katsottu suorana lähetyksenä kotona telkkarista ja sitten vasta lähdetty ajamaan kohti Jukolaa. Nyt oli siis tarkoitus seurata Jukolaa suorana telkkarista. TV-tuotanto on aivan huippua. En keksi tähän nyt mitään moitittavaa. Lajifriikit ja -niilot osaavat minun laillani arvostaa sitä kaikkea työtä ja tekniikka mikä on vaadittu, että suunnistuskilpailua voidaan seurata livenä kotisohvalta.

Maallikoille koko homma näyttäytyy niinä hassuina pallukoina jotka liikkuvat johonkin suuntaan. "Ja jostain syystä niitäkään ei näytetä kaiken aikaa."  Suunnistajat kyllä tietävät, miksi gps-seurantaa ei näytetä ruudussa sen enempää ja miksi kartta on rajattu niin kuin on ja miksi asiat ovat niin kuin ovat. Ehkä varsinaisen ohjelman alla pitäisi olla vartin ohjelma, jossa "opetettaisiin" maallikkoja katsomaan suunnistusta tv:stä. Mitä karttamerkit ovat? Mistä suunnistaja tietää minne mennä? Miksi suunnistajat juoksevat peräkkäin samaan suuntaan? Eikö kameramies paljasta rastin paikkaa? Eikö selostajan pitäisi kuiskata? Jos kartta näytetään telkkarissa kesken kisan, eikö se anna etulyöntiasemaa myöhemmin lähteville? Miksi maalin jälkeen suunnistaja viskaa kartan maahan? jne jne.

Lentopalloa maallikkokin osaa seurata. Pallon pitää lentää verkon yli. Korkeintaan kolme kosketusta eikä pallo saa osua maahan. Samoin golfia on helppo seurata. Palloa lyödään mailalla ja pallon pitää mennä koloon. Suunnistus on lajina - ei monimutkainen vaan - moniyksityiskohtainen. Viestisuunnistus on suunnistusta monimutkaisempaa. Ja suunnistuksen tulospalvelu on monimutkaisuudessaan sitä luokkaa, että sen päihittävät vain kriketti ja olympialaiset. Näitä varsinaisen lajin ulkopuolella olevia, mutta siihen läheisesti liittyviä juttuja pitäisi myös hieman avata maallikoille. Pelkän lajislangin avaaminenkin helpottaa suunnistuslähetyksen seuraamista. Tästä vinkistä liitto, Oikea Reitti tai joku muu saa ottaa vapaasti kopin.

Minulla oli television lisäksi auki tietokone, jossa seurasin online-tuloksia (tämäkin termi pitäisi selittää maallikoille) oman ja naapuriseurojen joukkueista. Rankaa oli. Neljä ensimmäistä osuutta meni hyvin, siis kärjen osalta. Viides osuus meni joten kuten ja kuudes oli aivan tuskaa. Nukahdin ennen viimeistä vaihtoa ja valuin sohvalle pitkäkseni horrokseen. Tankkauksessa ei ainakaan ollut vikaa, sillä söin viestin aikana rasiallisen italiansalaattia, join alkoholittoman oluen ja jälkiruuaksi nautin pullapitkon. Heräsin puoli kymmenen paikkeilla ja sitten katselin kaksi viimeistä osuutta tallenteelta. Samalla seurasin miten KS:n joukkueet etenivät kohti viimeisiä vaihtoja ja maalia.

Tunnustan nyt tässä, että minua ei kiinnosta kuka voittaa Jukolan tai Venlat. Tonnikala ei siis kiinnosta. Minua kiinnostaa se, miten 'omat' joukkueeni pärjäävät. Koko viestikilpailun asetelma on mielestäni vinksahtanut. Ennen kuin kerron lisää, sanon, että toki jokaiselle osallistujalle ja voittajalle Jukola-kokemus on verraton juttu. Olenhan ollut itsekin monesti mukana, joten tiedän millainen kokemus se on. Mutta se viesti. Siinä on ongelma, ja ongelma on sama joka on tuhonnut NHL:n, NBA:n, Englannin Valioliigan ja monet muut isot lajit, liigat ja viestit. Suomalaisista jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueista en sano mitään, ettei kukaan pahoita mieltään.

Ongelma on se, että voittoon on mahdollisuus vain muutamilla harvoilla joukkueilla. Eli niillä joukkueilla, joilla on varaa tai muita mahdollisuuksia kerätä joukkueeseensa riittävän hyviä yksilöitä. Suurin kilpailu käydään siis ennen varsinaista lajinomaista suorittamista siitä kuka onnistuu kasaamaan kovimman joukkueen. En tietenkään ole tutustunut kaikkien mahdollisten joukkueiden kokoonpanoihin, eli varmasti on olemassa poikkeuksia. Olen sivunnut asiaa täällä jo vuonna 2019. Se, että joukkue on nimetty jonkun paikkakunnan mukaan, ei nykyaikana merkitse välttämättä mitään kunnon yhteyttä ao. paikkakuntaan. Toisin oli ennen, meidän kylän joukkueessa on meidän kylän pojat ja meidän kylän väki kannustaa meidän joukkuetta. Okein - kärjistin vähän, mutta ehkä näin asia tuli selväksi.

Onko sillä sitten väliä, että näin nykyään toimitaan? Ei varmaan, koska asia ei tunnu vaivaavan ketään muuta kuin minua. Antaako nykyinen tilanne todellisen kuvan Suomen suunnistusseurojen paremmuudesta viestisuunnistuksessa? Jätetään tuloslistasta ensin ulkomaalaiset seurat pois ja sen jälkeen selvästi ns. ostomiehistä kasatut joukkueet. Mitä jää jäljelle? Minne huiput eli ostomiehet sijoitetaan, jos heitä ei haalita muutamaan harvaan porukkaan? Tuleeko kilpailusta näin tasaväkisempi, jännittävämpi ja sitä kautta viihdyttävämpi? Vastaan itse: En tiedä.

Seurojen nuorisotoiminnan taso ja vertailu muihin seuroihin toimii, koska junnut suunnistavat vain omassa seurassaan. Tästä kruununa Nuorten Jukola, jossa pärjäämällä seura osoittaa omaavansa laajan eri ikäluokkien levyisen nuorisosuunnistajien joukon. Niin se vaan on, että oman seuran kannustaminen ja mahdollinen pärjääminen on huomattavasti kiinnostavampaa kuin joidenkin muiden.
Toki on ymmärrettävää se, että isoissa kaupungeissa on isoja seuroja ja heillä on paljon jäseniä, joista on helpompi koota kilpailukykyisiä tiimejä. Toisin on pikkuseuroissa, jossa nippa nappa saadaan kokoon yksi tai kaksi joukkuetta. Pitääkö tähän sanoa kulunut sanonta? "Näillä mennään."

Napapiiri-Jukolassa oli yllättävän vähän gps-seurattavia joukkueita. Kärkikahinoissa oli mukana joukkueita, joilla ei ollut seurantaa. Tässä heitän idean tuleville Jukolan järjestäjille: Maksulliset tai omat gps-seurannat. Eli lisämaksulla voisi vuokrata gps:n ja sille seurantapalvelun. Tai jos seuralla on omia gps-seurantalaitteita, niiden käytön mahdollistaminen Jukolassa. Järjestäjä saa siitä tietysti muutaman euron hyvää itselleen. Mikä markkinointibuusti tästä syntyykään! Firmajoukkueita ainakin luulisi kiinnostavan maksaa hieman siitä, että oman firman joukkueen suoritusta voisi seurata livenä ja katsoa miten se päihittää asiakkaan/päämiehen/kilpailijan/kauppakumppanin/tavarantoimittajan/yhteistyökumppanin joukkeen. Toki reitit saa jälkikäteen reittihärveliin, mutta harva niitä sinne viitsii laittaa ja maallikot niitä varsinkaan eivät sieltä osaa/viitsi katsella. Eli ehdotukseni on: Kaikille halukkaille gps-seuranta Jukolaan.

Eli kertaan vielä. Minulle on ihan yksi lysti voittaako tonnikalat, ifkit, pyrkyrit, orientit, tyrvingit, aftat, kiertäjät, vai jotkut suunnat. Parin viikon päästä en muista kuka voitti ja kuka oli toinen - paitsi jos se oli Kouvolan Suunnistajat.

Tunturisuunnistus 2021

Vuoden 2021 Tunturisuunnistus järjestettiin Pallas-Yllästunturin alueella Kittilän ja Muonion kunnissa. Tämän tapahtuman olin asettanut vuoden päätavoitteekseni ja onneksi pääsin taas mukaan.

Kisakeskus oli Peurakaltiossa, joka on monelle tuttu paikka - talvella täällä on latukahvio.

Tätä juttua on vaikea aloittaa ilman yliasteita (=superlatiivejä). Tunturisuunnistus päihittää muut suunnistukset monella tapaa. Tämänkertaiset kaksi rataa olivat kaksi vaikeinta suunnistusrataa, jotka olen ikinä suunnistanut. Fyysisesti ne menevät top3:een. Ratapituudet menevät nekin top5:een ja juostu matka&aika menivät nekin ennätyslukemiin.

Valmistautuminen

Takana oli vähemmän juoksukilometejä ja suunnistusta kuin kertaakaan aikaisemmin. Olen ollut laiska ja on ollut paljon muuta tekemistä. Pyörällä olen ajanut kuluneena kesänä toista tuhatta kilometriä, mutta omien tuntemusteni mukaan pyöräilyssä käytetään eri lihaksia ja eri keuhkoja kuin juoksemisessa. Mitä lähemmäs startti tuli, sitä epävarmemmaksi olo äityi.

Ilmoittauduin HB-sarjaan, joka on siis yksilösarja. Parisarjaan osallistuminen edellyttää paria, joka on suunnilleen samaa kuntotasoa - tai joka jaksaa/viitsii roikkua/odottaa toista. Poikani on niin kovakuntoinen, että valitsimme selvyyden vuoksi kumpikin HB-sarjan. Ainoat parisarjat, johon ikämme puolesta olisimme päässeet olisivat olleet H21X-sarjoja, mutta minä olisin ollut jojossa ja pojalleni olisi tullut aika pitkäksi.

Ylläs/Äkäslompolo on reissun logistiikan kannalta helppo paikka, sillä majoitusta löytyy helposti kesäaikaan. Tankki täyteen ja nokka kohti pohjoista.

Lauantai 1.päivä

Rata 15.9 km ja nousua 415 m.

Lähtöön oli kisakeskuksesta matkaa noin 4 km, eli alkuverryttely tuli tehtyä hyvin. Lähtöalueella, oli tutkittavissa kartta (ilman rasteja). Lähtöpaikan summittaisen paikan sai selvitettyä. Avotunturia oli luvattu, joten kartasta yritettiin arpoa sitä mihin suuntaan sitä ollaan lähdössä.

Yhteislähtö on aina jännittävää, varsinkin kun oma paikka oli heti toisessa rivissä. Takana ja ympärillä oli erittäin kovakuntoisen näköistä porukaa. Ensimmäinen 50 metriä on siis vedettävä täysiä ettei jää jalkoihin ja karttaa uskaltaa katsoa vasta sitten, kun askeleita voi ottaa omaan tahtiin.


Rastiväli K-1

Ensimmäinen rasti on kukkula ja matkaa sinne on 2,5 km. Alkumatka on suon läpi kulkevaa polkua ja loppu on käyrää. Ratamestari ottaa luulot pois heti kättelyssä. Reittihärveli, josta löytyy koko kartta ja rata löytyvät täältä. Tässä lauantain ykkösväli:

 Pyhätunturi (c) Ylläksen Rasti Ry

Kun viimein sain kartan auki ja paikannettuani itseni sille oltiin menossa kovaa vauhtia polkua pitkin kohti suota. Lähdenkö suoraan vasemmalle? Mittakaava on 1:25000 eli kaikki rastiväliviivalta poikkeamiset tarkoittavat paljon ylimääräistä juostavaa matkaa, toisaalta viivan alla on avosuota puolisen kilometriä.

Suunnitelma: En ota riskiä vaan jatkan suon läpi polkua pitkin. Niin näyttävät tekevän melkein kaikki muutkin. Eli kilometri polulla suota pitkin ja sitten vasemmalle kun suo loppuu. Sitten suunta, ojan ja polun ylitys ja suunnalla rinteeseen. Kuulostaa helpolta...

Näin sen olin toteuttavani:

1 - Kuivempi kohta erottui.
2 - Ojan yli lankkusiltaa pitkin. Huomaa, että tämä on rinnesuo. Suo ei siis ole vaakasuorassa kuten Kouvolassa, vaan pohja on suota ja silti mäki nousee kaiken aikaa.
3 - Suota selvästi vasemmalla, eli olen aivan suon itäpuolella. Notkoa notkon perään, eli ne ovat näitä pieniä aaltoiluja käyrissä. Aivan mahdoton sanoa mikä on mikä.
4 - Ojan ylitys, toinen ojan ylitys, kolmas ojan ylitys, neljäs ojan ylitys. Mikä oja on se, joka on merkitty karttaan? Ei mitään tietoa.
5 - Polku, joka nousee oikealle, mutta missä kohtaa olen? Olen joka tapauksessa karttaan merkityn ojan tasalla rinteessä, eli suunta rastille rinteessä niin, että nousen vain pari käyrää.
6 - Rasti mutta väärä koodi. Rastilla pari muuta ihmettelijää, jotka ovat menossa samalle rastille kuin minä. Liian ylhäällä vai alhaalla? Lähden ylös mutta melkein heti alhaalta tulee mies selvästi rastilta. Kysyn tuleeko hän 48:lta (jep - tunnustan). Kyllä tulee, käännän sinne päin ja rasti näkyy 70 metrin päähän.

Rastipiste on pienen omakotitalon kokoisen kukkulan päällä. Jälkeenpäin keksin missä väärä rasti oli. Tästä lisää myöhemmin. Ja näin se sitten oikeasti meni:

Eli nousin pari käyrää liian ylös ja loppuosa olisi vain pitänyt uskaltaa mennä suoraan.


Rastiväli 1-2

Kuten härvelistä näkyy, kakkosen loppulähetyminen vaati koukkauksen. Rastihan on nenä. Laaja notkelma, joka oli avotunturin jälkeen oli täynnä nenää ja notkoa. Väkeä meni joka suuntaan ja vaati "arvaamista", minne päin pitää mennä. K-1-2 noin 6 km etenemistä ja käytännössä pelkkää ylämäkeä.


Rastiväli 3-4

Nelosrasti on selvä J-kirjaimen pelikuvan muotoinen notko. Mäki alas. Kapean suon yli ja epäselvää polkua. Matkaa on vaikea arvioida. Jatkoin hetken polkua ja kun suo oikealta etääntyi ja käänsin loivasti rinteeseen ylös. Notko ja rasti. Koodi ei täsmää. Mitä ihmettä? Nyt keksin sen mikä olisi pitänyt huomata jo ykkösellä. Etsin läheltä vastaavan kohteen. Ja kas, rastiympyrän alapuolella on notko (jää kuvassa juuri punaisen reittiviivan alle). Olen siis siinä, eli rasti on hieman pohjoisempana alempana rinteessä. Rastille nopsaan, leima ja näin se homma toimii.

Jälkeenpäin huomasin, että tämä suokuru on se kohta, jossa on tiukka ylämäki kun lähestytään luoteesta hiihtäen Kotamajaa. Silloin munkki ja kaakao ovat enää kilometrin päässä, mutta edessä on tiukka ylämäki.

Lauantain loppurata

Kutonen meni oikealta ohi. Näyttää helpolta (katso härvelistä), mutta polun epämääräisestä mutkasta on noin 800 m tyhjää ennen rastia. Maasto nousee niin loivasti, että käyrämuotoja on todella vaikea havainnoida. Rinne alkaa kääntyä vasemmalle kuten pitikin ja eteen tulee rasti. Ja taas väärä koodi. En ehdi paljonkaan ihmetellä, kun samassa sarjassa suunnistava ja siellä täällä matkan varrella näkemäni mies huutaa: "Menit vierestä ohi 400 m." Jaahas. Ei auta muu kuin mennä taaksepäin. 7 min pelkkää pummia. 

Seuraavalla välillä 6-7 sijoitukseni oli niinkin hyvä kuin 18/41. Ihmeellistä vaikka kävelin koko välin.

Lauantain aika oli 2:37:05 ja juostu matka 18,18 km. Ylimääräistä matkaa tuli 14% joka on varsin ok lukema. Todellinen juoksuvauhti oli 8:38 min/km, joka sekin on varsin normaalia vauhtia minulle.

Sijoitus 30/41 eroa kärkeen 47:36. Väliaikoja tuijottamalla oma suoritukseni oli varsin tasainen, vaikka siltä ei maastossa tuntunut. Valitettavan harva on reittinsä härveliin laittanut (vaikka käytännössä jokaisella on urheilukello ranteessa). Harvoista talletetuista reiteistä näkee, että vaikeuksia on ollut ja harva on selvinnyt ilman kiemuroita.

Sunnuntai 2. päivä

Rata 16,2 km ja nousua 590 m.

Lähtöpaikka löytyi mallikartasta helposti ja taas pohdittiin ennen starttia sitä mihin suuntaan ollaan lähdössä. Ja sitten se iski päin näköä.

Rastiväli K-1 on niin vaikea että huh huh.

 Äkäskero (c) Ylläksen Rasti Ry

Avosuolla suurin osa suunnistajista lähti selvästi vasemmalle. Otin suunnan rastille ja vain yksi suunnistaja meni selvästi minua enemmän oikealle. Sitten kun suo loppuu, ei ole mitään muuta kuin kuusikkoa/männikköä ja pelkkää poikittaista käyrää. Nousua lähdöstä ykköselle on noin 140 m ja arvatkaa juoksinko vai kävelinkö?

Mäen laki alkoi kajastaa ja sitten tuli vastaan polku. Eli menin ohi. Kummalta puolelta? Rastin itäpuolella polun vieressä on kivi. Juoksin hetken polkua vasemmalle ja olin näkevinäni kiven (se oli naavainen risukasa, joka oli harmaan kiven näköinen). Vasemmalta tuli paljon väkeä ylös. Siellä on oltava rasti eli alas. Ei mitään. Hetki rinteessä ja uudestaan ylös. Nyt olikin todella vaikea paikantaa itseään. Joku toinenkin haki samaa rastia ja pohdimme yhdessä onko tämä notko tämä notko vai sitä seuraava. Piti juosta kaikkiaan 800 metriä ylimääräistä ennen kuin saatiin kiinni. Sitten etelään niin kauan, että kivi tuli vastaan ja siitä rastille. 20 minuuttia silkkaa pummaamista!!! Rastinotkolla oli leveyttä noin 50 m. Eli vaikka rinteessä tuli vastaa noin sata "normaalikokoista" notkoa, yksikään niistä ei ollut kartalla.

Menin rastista ohi siis vasemmalta. Olisi luullut, että oikealta tulee väkeä, joka on käynyt rastilla ja on menossa jo kakkoselle. Mutta ei tullut. Tästä heräsi se epäilys, että olen liikaa oikealla ja kaikki muut ovat menneet menojaan minusta vasemmalle (joka oli siis väärä päätelmä).

Tämä sunnuntain ykkösväli olisi pitänyt suunnistaa näin, eli reilusti oikean kautta:

Kun viimein olin ykkösen leimannut ja edennyt kakkoselle noin kilometrin verran tuli vielä vastaan saman sarjan suunnistajia kovaa vauhtia. Eli he olivat vasta menossa ykköselle. Joku oli siis minuakin hitaampi tälle välillä. Minulta meni startista ykköselle 39 min. Vaikea kuvitella tätä vaikeampaa rastiväliä.

Olen tässä jankuttanut miten on vaikeaa, ja on miten käyrää, ja on mittakaavaa. Yksi tunturisuunnistuskartta kertoo enemmän kuin tuhat blogia. Olenkin siis kopioinut selvyyden vuoksi tämän rastivälin Keskilaakso-Rastien Palaneenmäen kartan päälle normaalissa iltarastimittakaavassa 1:10000. Toivottavasti tämä selventää mistä on kyse. Huomaa, että symbolien koko on vääristynyt eli ruskeat ja siniset viivat ovat liian paksuja, mutta rastiväli on samassa mittakaavassa muuhun karttaa verrattuna.

Seuraavaksi ratamestari tarjosi tämän 1-2 välin:

Piirsin tämän myös Palaneenmäen kartan päälle, niin saatte käsityksen homman vaativuudesta.  (Huomaa taas, että viivat ovat liian paksuja vaikka kuvat ovat keskenään samassa mittakaavassa.) Rastivälillä on mittaa 3,5 km. Rastipiste on notko ja rastivälillä ei ole mitään muuta kuin pitkittäistä käyrää. Melko tylyä vai mitä? 250-300 m vasemmalle kulkusuunnassa rastiväliviivasta on isompi suo ja pienen pieni suo. Niitä on täysin mahdoton bongata matkan varrella, koska maastossa on suoplänttejä siellä täällä. Jos rastilta lähdettäessä suunta heittää yhden asteen, 3,5 km päässä on sivussa 61m. Kahden asteen heitto tarkoittaa 122m sivussa. Peukalokompassilla 5 asteen virhe tulee helposti ja silloin ollaan tällä matkalla sivussa jo yli 300m. Tämän pysyi maastossa päättelemään ilman laskinta: suoraan kompasilla tämä väli ei onnistu. Ratkaisuni olikin tämä:





Polkua kohti tunturin huippua. Kun avotunturissa tuli alamäki siitä vasemmalle. Rastin vieressä olevan suo oli helppo tunnistaa ylhäältä (melkein kuin olisi dronella kuvattu maastoa ylävinkkelistä). Kuusikossa alarinteeseen tarkistin suuntaa 10 metrin välein. Kun avosuo näkyi edessä, käänsin pohjoiseen käyrien suuntaisesti ja suoraan rastille. Näin se pitää tehdä.

3-4 (nämä seuraavat välit löytyvät sunnuntain härvelistä)
Suora suunta rastille. Suolla oli oja, jonka yli ei pystynyt hyppäämään. Kokeilin kahlaamista, mutta jalat eivät yltäneet pohjaan. Toinen yritys ja nyt vettä oli alimpaan kylkiluuhun asti. Kun pääsin ojasta ylös, keräilin varusteita ja pyyhin karttamuovia. En katsonut eteeni ja putosin napaa myöden kylmään veteen. Näytti ihan lähteeltä, mutta se oli epämääräistä ojan penkkaa. Sitten vaan tiukkaa suuntaa. Kävellen rinteeseen. Ylitin kapean linjan ja arvioin sen ylityskohdan ja edellisen ojan välistä etäisyyttä. Olin omasta mielestäni melko lähellä rastiväliviivaa, eli jatkoin eteenpäin. Jos rinne alkaa laskea olen liian pitkällä. Saavuin tasaiselle. Pari miestä juoksi kovaa ohi ja olin samaan aikaan rastilla. Minä oikealla, he väärällä. Aivan nappisuoritus! 100 m etelämpänä oli rasti, eli ilmeisesti se oli parivaljakon rasti.

4-5
Taas menin vipuu. Haahuilin rinteessä ja etsin notkoa. Rinne laski alas ja notko on se notko joka on rinteen alla. Porukka lähti notkon pohjalla väärään suuntaan ja minä mukana. Sitten vielä ylös ja lopulta rasti löytyi sieltä pohjalta. Eipä näytä kartassa kovin kummoistelta paikalta. Yhden käyrän notko, mutta Kouvolan keskustassa oleva Kouvolatalo mahtuisi kokonaisena tähän notkoon!

5-6
Erittäin epämääräinen notko laakealla tasaisella alueella. Ohitseni juoksi mustapunaisessa paidassa mies. Minua jo poltteli rasti ja jäin kaartelemaan paikalle. Peruutin vähän ja näin hänen juoksevan kovaa eteenpäin. Löysikö hän jo rastin? Suon reuna on tässä, eli otan siitä suunnan kaakkoon. Hahaa - rastihan on täällä. Olin leimannut ja juossut jo jonkin matkaa seuraavalle rastille kun mustapunapaitainen mies tuli juosten vastaan. Hän pummasi siis kunnolla ja minä vain vähän hain.

6-7

Tämän välin toteutus oli reissuni paras osasuoritus. Kaikki meni suunnitelman mukaan. Olin koko ajan kartalla, jaksoin juosta ja rastinotto sujui ilman ongelmia. Suunta polulle. Siinä joku kysyi olenko menossa 72:lle (= rasti nro 7). Vastasin kyllä, mutta sadan metrin jälkeen en nähnyt ketään missään. Kun polku loppui, alas mäkien väliin. Kahden selvän avosuon välistä pitkulaisen mäen sivuun. Sitä pitkin eteään. Nenä erottui mäen eteläpuolella. Rastin pohjoispuolella oleva terävän syvä notko oli selvä paikka. Siitä suoraan rastinotkon reunalle ja lippu näkyi pohjalla. Vitsi että tuli hyvä fiilis. Näin kun se sujuisi aina.

Kilpailija nro 244 pinnistelee sunnuntaina loppuviitoituksella.

Eväät

Lauantaina oli matkassa vain vettä. Taktiikka oli lipittää sitä pitkin matkaa ja jos toiseksi viimeisellä rastilla on vielä ylimääräistä mukana, kaataa turha painolasti pois. Join ennen lähtöä pari desiä, matkan aikana kaiken 7 dl, maalissa puolikkaan urheilujuoman ja puoli litraa vettä. Sen jälkeen limun, pari lasia maitoa, pari mukia mehua ja hanasta suoraan vettä. Enkä käynyt kusella kertaakaan koko sen päivän aikana startin jälkeen. Johonkin muualle se nesti hävisi. Paita ainakin oli läpimärkä.

Sunnuntaina repussa oli pari suklaapatukkaa, vettä ja urheilujuomaa. Tämä setti toimi paremmin. Söin patukat alkumatkassa ja hörppäsin vettä päälle. Sitten join urheilujuoman ja kun se loppui jatkoin vedellä. Seuraavalla kerralla vaihdan patukat geeliin. Ihan siksi, että jos aurinko paistaa selkäpuolelle, patukat muuttuvat joka tapauksessa melkein geeliksi.

Sunnuntaina juoksu tuntui kulkevan paremmin, vaikka todellisuudessa eteneminen olikin selvästi hitaampaan. Tiedä sitten kuinka paljon olisin lauantaina mennyt paremmillä eväillä. Tosin päiviä ei voi suoraan verrata, koska sunnuntainen rata oli selvästi raskaampi. Sunnuntaina oli nousua yli 40% enemmän.

Ja mitä tulee kisaa edeltävään tankkaukseen, niin se oli hyvä yritys. Täysin epätieteellisellä menetelmällä yritin nauttia hiilareita mahdollisimman paljon.


Päätelmiä

Perinteinen ns. kirkontorini-menetelmä, eli rastin lähestyminen varman pisteen kautta ei toimi tunturisuunnistuksessa. Varmaa pistettä ei ole tai maasto on niin yksitoikkoista ja kartta suurpiirteinen, että ei ole mitää keinoa selvittää onko kohde kartalla vai ei. Varman pisteen hakeminen hieman sivummalta tarkoittaa helposti kilometrin ylimääräistä juostavaa matkaa ja silti loppulähestyminen saattaa olla useiden satojen metrien millin tarkkuutta vaativa suunta tyhjällä kartalla. Tätä asiaa pitää vielä pohtia lisää...

Olenko jo sanonut, että ylämäkeen juoksua kannattaa treenata? Ensimmäisenä päivänä ei kannata juosta niin lujaa kuin pystyy, koska toinen päivä on aina raskaampi.

Tulokset:

Lauantaina sijoitus 30/41, 2:36:05, ero kärkeen +47:36
Sunnuntaina sijoitus 21/30, 3:28:35, ero kärkeen +1:24:26
Yhteistulokset sijoitus 22/29, 6:04:40, ero kärkeen +2:13:02

Tavoite oli niinkin omaperäinen kuin olla parempi kuin viimeinen. Tavoite täyttyi selvästi. Sitten kun jää viimeiseksi, pitää vaihtaa helpompaan sarjaan. Suunnistusta tuli yli kuusi tuntia ja juostua matkaa yli 38 km eli sain rahoilleni vastinetta riittävästi.

Suosittelen Tunturisuunnistusta kaikille. Kokemus on iltarastipuurtajalle kuin toiselta planeetalta.
 
Kiitos järjestäjille! 

Vanhoja karttoja osa 4

Tämä tapaus on syöpynyt selkäytimeeni (tai johonkin vastaavaan paikkaan) ja muistan sen yhä. Heti kun näin kartan mieleen tuli epäonnistunut kisakokemus. Kartta on tämän näköinen:

Klikkaa kuvaa

Sarja on H15-16 ja äkkivilkaisulta rata näyttää melko vaikealta. Vuosi on suunnillee -80. Tässä on pitänyt suunnistaa ihan tosissaan. Näkö oli tietysti siihen aikaan kunnossa, mutta ei tietoakaan mistään polkujuoksusta.

Minulle kävi 3-4 välillä niin, että rasti ei löytynyt vaikka kampasin tiheällä kammalla. Lopulta lähdin alas pellon reunaan. Siellä minulle selvisi, että en ollut etsinyt rastia läheltäkään oikeaa paikkaa. Käytännössä olin ollut ns. väärällä mäellä eli viereisellä kukkulalla noin 200 metrin päässä liikaa pohjoisessa.

Maaliin kuitenkin pääsin ja muistan että loppusuoralla kuuluttaja sanoin myös minun nimeni tai numeroni. Jos sijoitusta pitäisi veikata, niin sijoitukseni oli viimeinen tai sitäkin huonompi.

Noina vuosina en osannut suunnistaa. Huitelin menemään sinne päin ja sitten ihmettelin kun mitään ei löydy mistään. Jonkun olisi pitänyt takoa oppia päähän. Nykyään luulen olevani fiksumpi, mutta jos katsotte esim. tätä suoritusta, niin parantamisen varaa on vielä (viimeinen rasti siis ongelmana).

Jos joku Kymin suunnistajista sattuu lukemaan tätä ja tietää mitkä kisat nämä ovat olleet ja milloin, niin saa kommentoida. Ja löytyykö jostain härvelistä uudempaa versiota tästä kartasta?

Vanhoja karttoja osa 3

Muistan tapauksen.

Keskilaakso-Rastit tai todennäköisesti saman tapahtuma aiemmalla nimellään AS-kuntosuunnistukset keskiviikkoiltana joskus 70-80-lukjen taitteessa.

Maanmittaushallituksen karttapaino vuonna 1974 on painanut kartan. Mittakaavaa kartassa ei ole, mutta sen täytyy olla 1:15000. 6 rastia ja 2,4 km ratapituus eli tämä on todennäköisesti C-rata.

Otin suunnan ykköselle ja lähdin metsään. Mikään ei täsmännyt. Palasin lähtöpaikalle ja uusi suunta. Mikään ei täsmännyt. Sitten hoksasin, että kaikki oli 180 astetta vinksallaan. Olin lähdössä tien väärälle puolelle.

Mielenkiintoista on se, että suo on sinistä tiheää viivoitusta, mutta "vähemmän vetinen" suo on punaruskeaa viivoitusta. Ilmeisesti se on siis soistuvaa maata. Onko tämä sen ajan standardi vai joku painotekninen juttu?

Ja kysymys kuuluu: Missä tämä maasto on? Karttapaikan avulla tämän saa sijoitettua Kouvolan alueelle parissa sekunnissa. Kartta on siis vuodelta -74. Onko tästä olemassa uudempia versioita?

Klikkaa kuvaa.

Hyvä suoritus!

No johan nyt! Tuloslistaa 1.6. A-radalta Haukkavuorelta:

Ennen kuin selitän tarkemmin suoritustani, on todettava, että samaan aikaan oli Inkeroisten Terholla kansalliset kisat, joihin osallitui koko joukko iltarasteilta tuttuja kovia nimiä. Mutta joka tapauksessa, tämä on toistaiseksi tämän kauden paras suoritukseni.

Ei pummeja, ei hakuja, ei hölmöilyjä, ei vääriä reitinvalintoja. Ja kaiken kruunasi se, että juoksu kulki kohtalaisesti, vaikka ilma oli painostavan tuntuinen. Lämpötila oli noin 20 astetta, mutta suhteellinen kosteus oli lähellä sataa, koska tunne oli sama kuin kasvihuoneessa.

Sen verran tutkin karttaa ennen kortin nollausta, että valitsin K-1 reitin. Kiersin vasemman kautta koko mäen. Suoraan olisi ollut vähän lyhyempi, mutta olisiko mäeltä päässyt alas oikeasta kohdasta jyrkänteitä väistellen? Alakautta eteneminen oli suoraviivaista.

1-2 rasti eli iso kivi maastoutui todella hyvin maisemaan. Näin ison kiven vasta kun olin 20 m päässä siitä vaikka metsä oli todella harvaa.

2-3-4-5 Suoraan.

5-6 Urakalla pusikon läpi välillä suuntaa korjaten ja harvempaa kohtaa hakien.

6-7 Arvoin hetken kierränkö tien kautta, mutta lähdin kuitenkin suoraan. Kuvioraja rastiväliviivan alla oli epäselvä, mutta iso kivi ja iso kuusi auttoivat paikantamaan. Siitä suuntaa kohti aukon reunaa ja aukon jälkeen kääntö rastille. Hidasta oli, sillä kivä ja kantoa oli riittävästi. Tietä pitkin olisi todennäköisesti ollut nopeampaa.

7-8-9 Suoraan.

9-10 Ensin meinasin mennä kapeaa avointa kaistaletta tielle, mutta se oli niin pusikkoinen, että oikaisin hieman oikealle. Meni hieman liian pohjoiseen ja tuli teiden risteykseen, jossa piti vielä kiertää iso energiapuukaasa. Jos olisi suunnannut aavistuksen etelämmäs, matka olisi lyhentynyt 50 m, mutta tämä kohta mistä juoksin nyt oli ainakin kovaa pohjaa.

10-11 Ensin aukon reunaan. Suunta hieman vasemmalle, että ei menisi suoraan soistuville alueille. Tämä aukko ei ollutkaan niin paha miltä vaikutti. Pystyvihreästä huolimatta löytyi askeleille joutuisia paikkoja. Tielle ja siinä muutama askel ja sitten aukon kulman kautta rastille. Oli pakko ottaa kävelyaskeleita.

11-12 Suoraan mäkeä alas ja jyrkänteiden kohdalla kääntö rinteen suuntaan.

12-13 Väkisin suoraan kompasilla. Kun vihreästä pääsi läpi, lippu vilahti edessä, vaikka olikin aika matalalla.

13-14 Tietä pitkin ylämäkeen. Avokallio kukkula näkyi tielle ja oli helppo suunnata kukkulan taakse rastille.

14-M Vihreässä näkyi harvempi kohta. Sinne siis ja sitten vaan urakalla suunnilleen oikeean suuntaan kunnes pääsi tielle. Loppukiri ei enää irronnut.

Nyt uskallan sanoa, että tästä ei olisi suunnistamalla saanut pois mitään. Nopeammin voi tietysti juosta, mutta se on toinen juttu. Olen tyytyväinen. Näitä tulee tosi harvoin.

Ja tässä animaatio huippusuorituksestani: Linkki härveliin.

Vanhoja karttoja osa 2

Tämä on ensimmäinen kartta, jonka avulla olen opetellut suunnistusta. Kartta on mustavalkoinen Maanmittaushallituksen kartta vuodelta 1970. Mittakaava on 1:25000.

Väreinä on musta ja valkoinen. Keltainen ja sininen väri on itse värikynillä käsin väritetty. Väritysurakka on loppunut kesken. Todennäköisesti kiinnostus lopahti. Katkenneen kynä terän on aina saanut teroitettua uudelleen.

Muistan miten tämän kartan kanssa on kävelty Ruotilantietä myöten ja samalla tutkailtu tien vieressä olevaan maastoa. Huhhuh. Luulenpa, että ei tästä ole paljon saanut irti - varsinkaan sen ikäinen nassikka.

Tämmän tyylisellä kartalla ne sen ajan huiput ovat vetäneet vauhtia, joka on ollut alta kuutta minuuttia kilometri. Ensin on vaikea kuvitella moista, mutta tarkempi analyysi antaa ainakin yhden selityksen. Radoilla oli pituutta reilusti, mutta rasteja oli vähän. Rastipisteiden oli pakko olla erittäin selkeitä ja yksiselitteisiä. Ei ole apukäyristä ja pikkukumpareista tietoakaan. Eli ensin on otettu suunta ja sitten vedetty pitkät pätkät täysillä kaikki mäet ja suot läpi mitä matkalle on osunut. Tarkempi suunnistus (ja hitaampi eteneminen) on alkanut vasta oikean mäen päällistä lähestyttäessä. Näinhän sen on ollut pakko olla, koska kartasta puuttuu suurin osa nykykarttojen kohteista. Nykyään on niin paljon luettavaa kartassa, että ei pystytä juoksemaan riittävän lujaa. Vaikuttaako asiaan myös se, että ennen miehet oli rautaa?

Jos joku järjetää retrosuunnistuksen tällä tai vastaavalla kartalla, olen paikalla!

Klikkaa kuvaa.

Vanhoja karttoja osa 1

Piharakennuksen siivouksen yhteydessä löytyi rullalle käärittyjä karttoja. Julkaisen tässä blogissa omin luvin näistä kartoista muutamia valikoituja kappaleita. Tekijänoikeudet ovat todennäköisesti Sippurastilla, Sippolan kunnolla ja muilla Anjalankosken alueella kotipaikkaansa pitäneillä urheiluseuroilta. Maanmittaushallituksen ikivanhoja karttojakin on luvassa.

Tässä ensimmäinen ja mielenkiintoisin löydös. Arkin koko on A3 ja painovärit musta/ruskea. Rata on piiretty kuulakärkikynällä ja lisäksi karttaan on merkitty joku reitti tai alue. Ulkoasusta voisi päätellä, että tämä on joku työkopio tms. joka on tulostettu jonkinmoisella kopiokoneella. Samaan viittaa se, että ulkoasu ei ole virallinen vaan kartan tekijöitä on kuvattu varsin hauskan näköisillä pilakuvilla.

Vuosilukua tässä ei ole missään. Olen ollut todennäköisesti kymmenen ikävuoden paikkeilla kun tätä karttaa on juoksutettu metsässä eli tämä kartta jostain 70-luvun puolelta. Saattaa hyvin olla myöhempääkin tuotantoa. Saa antaa tarkempia tietoja - tai vinkata kartan tekijöille (minulla ei ole heidän yhteystietojaan).

Yrittäkääpäs sijoittaa tämä nykyisen Kouvolan alueelle. Karttapaikasta tämä löytyy, ja käyrät ja ojat näyttävät yhteneviltä. Arkin reunassa on kartan nimi, mutta se on rajautunut lähes kokonaan pois (minä en siis poistanut sitä). Onko tästä olemassa uutta suunnistuskarttaa? Minä en ole tietääkseni suunnistanut täällä uudemmalla kartalla.

Klikkaa kuvaa.

Onnea Keskilaaksolle

Keskilaakso lehti täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Onnittelut!!!

Keskilaakso-Rastien nimi juontuu lehden nimestä. Vuosien varrella on tehty kaikenlaisia "tempauksia" ja tapahtumia jotka jollain tavalla on saatu liittymään lehteen ja suunnistukseen. Koska korona on typistänyt iltarastit nyt omatoimisuunnistukseksi oli 12.5. tapahtuma myös omatoimisuunnistusta.

Huovilantiellä oli tarjolla jokaiselle jotain välillä 9-0,9 km. Oma valintani oli Väylä/juhla-rata. Alla kuvankaappaus reittihärvelistä ja reitistäni, jonka sain aikaiseksi.

Aikaa meni 1:23:54. Selittelyt:
Ratapituus 5,9 km on tietysti mitattu suoraan rastiväliviivoja pitkin. Väylää myöden matkaa tulee jonkin verran enemmän.
5-6 tuli ensin pakollinen koukkaus, koska louhos (=musta viivoitus) onkin selvästi laajempi kuin kartta kertoo.  Avointa alue kyllä oli, mutta pudotusta avolouhokseen noin 20 m.
5-6  mäen päällä lipesi oikealta ulos väylältä ja oli tosi työ päästä takaisin. Olisi heti pitänyt pakittaa avokalliolle, eikä jäädä arpomaan. Puhdas huolimattomuusvirhe, joka maksoi ainakin 10 min.
7-8 on louhoksen pohjoispuolella valkoinen alue, jonka kautta päätin mennä. Aivan kaamea rankaryteikkö. Ojan yli ei enää päässyt, joten ryömin sekasotkusta läpi.

Kaikki muut välit: Paikoin täysin kulkukelvotonta - ei siis mitään hidastavaa maapohjaa vaan täysin umpipusikkoa tai harvennusjätettä tai 20 cm korkeita teräviä vesakoiden kantoja tai kaikkia yhtäaikaa. Ja heti kun otti yhden juoksuaskeleen, heinän seassa oli laikutusmonttu ja siihen kyljelleen. Eli menin reilusti yli puolet matkasta kävellen.

Mukavaa vaihtelua normi AB-ratoihin. Olipa hyvä, että Keskilaakso ei täyttänyt 100 vuotta.

Suunnistusleffoja

Onko suunnistajissa leffaharrastajia tai peräti leffahulluja?

Tässä on listattuna 100 elokuvaa. Kotimaisia, ulkomaisia, uusia, vanhoja, puskafarsseja, lastenelokuvia, klassikoita, länkkäreitä, komedioita, draamaa, ihmissuhteita, kauhua, sotaelokuvia, hittejä ja kaikkea siltä väliltä.

Nimet on käännetty tai väännetty suunnistajien kielelle erittäin vapaalla kädellä. Osuupa joukkoon myös muutama sellainen leffa, jonka nimi iskee suunnistukseen ihan sellaisenaan alkuperäisessä muodossa - löydätkö nämä?

Suorat viittaukset nimiin avautuvat tietysti vain niille, jotka tietävät Kouvolan Suunnistajien aktiiveja.

Montako elokuvaa hoksaat? Pientä vinkkiä antaa elokuvan nimen perässä suluissa ohjaajan nimi.

1. Aika jonka sain (Tuukka Temonen)
2. Se mieletön kramppi (Taneli Mustonen)
3. HelenaK (Antti J. Jokinen)
4. Seurapeli (Jenni Toivoniemi)
5. Oma rata (Markku Pölönen)
6. Mies vailla menestystä (Aki Kaurismäki)
7. Nuoren suunnistajan muotokuva (Céline Sciamma)
8. Elämään suunnistuksen jälkeen (Klaus Härö)
9. Lähtölista (Steven Spielberg)
10. Töyrylä, Tynys ja lähtökello (Saara Cantell)
11. Suunnistajat eivät käytä housuja (J-P Valkeapää)
12. Hikitie (AJ Annila)
13. Keskikosken silta (David Lean)
14. Se mieletön reitinvalinta (Taneli Mustonen)
15. Täällä SK Pohjantähden alla (Edvin Laine)
16. Kouvolasta poikia kymmenen (Ilmari Unho)
17. Rajamäen Rykmentin murheenkryyni (Toivo Särkkä ja Yrjö Norta)
18. E.T. the Extra-Terrain (Steven Spielberg)
19. KS Epsanjassa (Ere Kokkonen)
20. Kekki tulee! (Marja Pyykkö)
21. Sairasta Sakkia (Peter Berg)
22. 2001: Suunnistusseikkailu (Stanley Kubrick)    
23. Mankin haukka (John Huston)
24. Lippahattu, Nastari ja ärhäkkä peesaaja (Lenka Hellsted)
25. Risto Rastinen (Mari Rantasila)
26. Risto Rastinen ja aikavaras (Mari Rantasila)
27. Risto Rastinen ja viileä Venla (Mari Rantasila)
28. Risto Rastinen ja liukas avokallio (Timo Koivusalo)
29. Risto Rastinen ja Selänpään taituri (Timo Koivusalo)
30. Risto Rastinen ja yöhaukka (Timo Koivusalo)
31. Risto Rastinen ja puffetisti (Markus Lehmusruusu)
32. Risto Rastinen ja Väärä leimaus (Maria Sid)
33. Puheenjohtaja (Francis Ford Coppola)
34. Puheenjohtaja osa II (Francis Ford Coppola)
35. Puheenjohtaja osa III (Francis Ford Coppola)
36. Keskiyön karpaasi (John Schlesinger)
37. Venlakohtaloita (Toivo Särkkä)
38. Nainen ilman kompassia (Billy Wilder)
39. Tohtori Harjula (David Lean)
40. Vaarallinen reitinvalinta (Alfred Hitchcock)
41. Kärsimys ja kunnia (Antonio Banderas)
42. Ihmeiden sprinttimaasto (Dylan Brown)
43. Minisankarit 2 - Matkalla kartan reunalle (Hélène Giraud, Thomas Szabo)
44. Vääräsen syntymäpäivä (Albert Hanan Kaminski)
45. Vääränen ja Pukema (T. Jansson, A.H. Kaminski, Á. Szabó )
46. Vääränen ja Pukema - Vääränen suunnistaa (Ali Samadi Ahadi)    
47. Vääränen ja Pukema suunnistuspuuhissa (Jörgen Lerdam)    
48. Vääränen ja Pukema - muisti pätkii (Jørgen Lerdam, Anders Sørensen)    
49. Vääränen ja Pukema: Pikkuvirheitä ja suurta menestystä (Ali Samadi Ahadi)    
50. Vääränen ja Pukema - Paras suunnistus ikinä (Ali Samadi Ahadi)
51. Vääränen ja Pukema - Vääränen muuttaa (Ali Samadi Ahadi)
52. Koejuoksu (Ina Weiss)
53. Jukka Sakki iskee jälleen (David Kerr)
54. Iltarasteilta ei mitään uutta (Lewis Milestone)
55. Ilosia aikoja, kuntosuunnistaja (Dome Karukoski)
56. Mamma Mia! Taas mennään (Ol Parker)
57. Kirjallinen piiri vadelmahillomunkkien ystävälle (Mike Newell)
58. Kouvolan Suunnistajien hauskin mies (Heikki Kujanpää)
59. Fifty Shades of Map (Sam Taylor-Johnson)
60. Kadonneen rastin metsästäjät (Steven Spielberg)
61. Päivi ja Riikka ja salaperäinen miessuunnistaja (Saara Cantell)
62. Pururadan valot (Aki Kaurismäki)
63. Lähdöstä maaliin (Fred Zinnemann)    
64. Kolmannen osuuden yhteys (Steven Spielberg)
65. Kevätkokous (Taneli Mustonen)
66. Kevätkokous 2 (Taneli Mustonen)
67. Kevätkokous 3 (Renny Harlin)
68. Teit meistä suunnistajan (Tuukka Temonen)
69. Etäisten laaksojen mies (George Stevens)
70. Tyttö sinä olet suunnistaja (Dome Karukoski)
71. Suunnistajan näköinen mies (Lauri Nurkse)
72. Häpy Endkö? Eli kuinka Jukka Sakki sai niinkin hyvän ajan (Ere Kokkonen)
73. Humiseva harju (Peter Kosminsky)
74. Kultakuume (Charles Chaplin)
75. Iltarastivaunu (Elia Kazan)
76. Taajaman valot (Charles Chaplin)
77. Lähtökellobanaani (Stanley Kubrick)
78. Aito sunnuntaisuunnistaja (Yrjö Nyberg)
79. Rastinmetsästäjä (Michael Cimino)
80. Pieniä suuria virheitä (Matti Kinnunen)
81. Lumisten metsien mies (Uuno Eskola)
82. Oma rata (Markku Pölönen)
83. Nuoret suunnistajat (Oliver Stone)
84. Auringonlaskun suunnistajat (George Roy Hill)
85. Neljä naurettavaa suoritusta (Leo McCarey)
86. Olen KS:läinen (Aleksi Mäkelä)
87. Tapahtui eräänä yönä (Frank Capra)
88. Helppoa suunnistusta (Dennis Hopper)
89. D50-D75 (Pamela Tola)
90. Kouvolan Suunnistajien sankarit 1,2,3 (Dome Karukoski)    
91. Yö on pitkä (Aarne Tarkas)
92. Paikka avoimella alueella (George Stevens)
93. Konttivuoren aarre (John Huston)
94. Jukolan veljet (Martin Scorsese)
95. Kultaa ja plaketteja (Risto Orkko, J.Särkkä)
96. Etsijät (John Ford )
97. Hätä ei lue karttaa (Howard Hawks)
98. Mr. Sakki lähtee Vahteroon (Frank Capra)
99.  Arvaa kuka tulee vaihtoon (Stanley Kramer)    
100. Tuntematon suunnistaja (Edvin Laine)   

Katso suunnistusaiheiset kirjat täältä.