Kainuun Rastiviikko 2019

Yleistä

Tipasojan kankaat houkuttelivat. En ole tänäkään vuonna ostanut lisenssiä ja henkilökohtaisten aikataulujen kanssa on ollut hienosäätöä pitkin vuotta. Niinpä päätin, että jos lähden, valintani on avoimet sarjat. Kun majoituskuvio selvisi, ilmoittauduin ennen kuin viimeisin eli kallein ennakkoilmoittautumishintaporras astui voimaan.

Kainuun Rastiviikon sivuilla oli kysely nimeltä Kuntosuunnistuskampanja, jossa oli arvontapalkintona ilmainen osallistuminen rastiviikon avoimiin sarjoihin. Otin riskin ja osallistuin kyselyyn. Riskin siksi, että arvonnan säännöissä todettiin näin:"... arvontapalkinto on henkilökohtainen eikä osallistumista voi siirtää toiselle henkilölle. Emme myöskään hyvitä osallistumismaksua, mikäli henkilö on jo ilmoittautunut tapahtumaan". Eipä tarvitse ihmetellä, miksi vastauksia tuli niin vähän. Tosin paikan päällä oli melkoinen kuhina avoimien sarjojen ilmoittautumisessa. Kuinka paljon avoimiin sarjoihin ilmoittauduttiin ennakolta Irman/Rastilipun kautta ja paljonko paikan päällä? Olisi kiva tietää pääsikö arvonnan voittaja ilmaiseksi suunnistamaan vai jäikö voitto käyttämättä."

Vuokatti/Sotkamo on hieno paikka. Siellä pitäisi viettää koko kesä, tai ainakin kuukausi putkeen. Mielenkiintoista tekemistä ja näkemistä on yllin kylin. Viikon suunnistusmatkan aikana ei muuhun oheistarjontaan paljonkaan ehdi paneutua. Jos olisin paikalla pidempään, kiertäisin ensitöikseni kaikki ulkoilu- ja retkeilyreitit päästä päähän.

Kohta alkaa

Kun lähtöaika on vapaa, eikä ole reissussa omalla autolla, ei tarvitse kytätä kelloa. Silloin kun muut tekevät lähtöä, kamat reppuun ja kyytiin, eli paljon rennompaa kuin minuuttiaikataululla kilpaileminen.

Numerolappu paitaan kiinni ja pientä ihmettelyä, että mitäs sitten pitää tehdä. Ilma oli aurinkoinen ja lämpötila pari astetta alle 20 ast. eli mainio suunnistussää. Avoimien sarjojen lähtö avautui klo 13:00. Yritin odottaa varttitunnin, että pahin ruuhka menee ohi, mutta en malttanut. Viisi yli lähdin lähtöön. Jonoa oli noin 200 m ja kesti noin 40 min, että sain kartan. Naureskelin jonossa samaan kohtaan osuneen vanhemman miehen kanssa sitä, että jossainhan sen jonon on oltava, kun se ei ollut parkkipaikalla, vessoilla, eikä ilmoittautumisessa. 

Ensimmäinen päivä 

Tunnelmia KS: seurateltalta. Kuva: Jarno Kiintola.

Kartta käteen, nollaus ja suunta kohti ensimmäistä rastia. Ja sitten sitä tuli, herkkua koko rahan edestä. Juuri sitä mitä tulin Kainuusta hakemaan. Avaraa kovapohjaista mäntykangasta, jossa näkyvyys oli parhaimmillaan useita satoja metrejä ( =henkilökohtainen silmämääräinen arvio). Vaikka juokseminen on helppoa, pitää tähänkin maastotyyppiin totutella. Suoritus keulii helposti ja näennäinen helppous hämää. 

On todella helppo edetä kun on kartalla, mutta jos hukkaa itsensä, kiinni saaminen ei olekaan niin helppoa kuin luulisi. Loivat notkot ja nenät vuorottelevat eikä kohdalle osu välttämättä mitään muuta. Maastossa ei ole lainkaan jyrkänteitä eikä avokallioita ja kivetkin mahtuvat kahden käden sormiin. Avoimia alueita, on vaikea hahmottaa, sillä maasto on muutenkin avonaista. 

Suunta pitää ottaa Tipasoajalla huolellisesti ja vähäinenkin virhe lähtösuunnassa kostautuu helposti, sillä yhtä ja samaa suuntaan edetään pitkään. Jos lähtösuunta on hieman väärä ja luottaa pelkkään kompasiin eikä lue maastoa, on melko varmasti hukassa. Kymenlaaksolaisissa maastoissa selvästi lyhyemmät suunnanottovälit eivät tee niin suurta virhettä ja todennäköisesti saa itsensä kiinni jonkun "väärän" maastokohteen avulla. Tipasojalla on vain "käyrää, notkoja ja neniä".

Kuivaa jäkälää ja matalaa puolukan varpua eikä paljon muuta aluskasvillisuutta sekä olemattomia pusikoita. Kotikonnuilla Kaakkois-Suomessa vihreä tarkoittaa rytinää ja ryskettä, Kainuussa vaalean vihreää ei välttämättä huomaa maastossa lainkaan. Toki oikeaa pusikkoakin löytyi sopivilla/sopimattomilla reitinvalinnoilla. Pystyvihreällä on merkitty paikoin hakkuutähteiden lisäksi matalaa kitukasvuista katajapensasta.

1. päivä pitkä A-rata ja punaisella minun reittiäni. Ote kartasta Huhtikangas Tipasoja (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa.

Olen ahne, joten valitsin tietysti pitkän A-radan: "Koko rahalla" pitää saada kun tänne asti on tultu. Juoksu kulki hyvin. Se kulki yllättävän hyvin ottaen huomioon valmistautumiset: tukkoinen nuhaa enteilevä olo, surkeat yöunet ja olematon verryttely. Todellinen juostun matkan mukaan laskettu kilometrivauhtini oli 7:17 min/km. Saman ikäiset oikeat urheilijat juoksevat noin 5 min/km vauhdilla tässä maastossa sen reilun tunnin ajan.

Palkitsin itseni ensin letulla ja sitten lohikeitolla - siis juuri tässä järjestyksessä.

Loppuverkkana kierros frisbeegolfia Katinkullassa. Väylien infotauluissa on kaikissa virhe. Niissä lukee PAR 3, vaikka niissä pitäisi olla PAR 5.

Tulospalvelusta

Avoimissa sarjojen tulospalvelu hoidettiin Navisport -ohjelmalla. Olen sen toimintaa seurannut sivusilmällä mm. silloin kun olen vieraillut naapuriseurojen iltarasteilla, jossa se on käytössä. Navisport vaikuttaa näppärältä systeemiltä. Sisäänluku sujui nyt sutjakasti neljällä tabletti/kännykkä-lukijayksiköllä. Fyysisesti tabletti+lukija on pykälää yksinkertaisempi ja kätevämpi kuin läppärillä, hiirellä, mokkulalla, verkkolaitteella ja kirjoituspöydällä toimittaessa. Toki nimet olivat jo syötettyiä valmiiksi järjestelmään kun sisäänluku tapahtui.

Navisportin väliaikatuloksista löytyy mielenkiintoinen graafinen ilmentymä omasta suorituksesta:

1. Päivän väliaika-analyysi. Onnistuin 83,33 %:sesti.

Pummit ovat notkoja ja tasainen viiva tarkoittaa tasaista suoritusta. Kukkula tarkoittaa ilmeisesti ylisuorittamista, sillä suoritustaso on silloin yli hetkellisesti 100%. Ohjelma laskee myös mikä olisi ollut optimiaika ilman virheitä. Esim. ensimmäisen päivän suorituksessa on Navisportin mukaan virhettä 10:20. Oma arvioni oli puolet tästä ja virheiden suhde oli sama myös muina päivinä.

Asiakkaan puolelta nähtynä Navisport toimii sutjakasti. Välipäivän sprintissä (josta lisää jäljempänä), maalihenkilö oli tullut tablettinsa kanssa aivan maalileimasimen viereen ja tarkisti suoritukseni sekunti siitä kun olin leimannut maalissa. Kätevää. Sitä en tiedä miltä Navisport näyttää käyttäjän ja ylläpidon puolelta katsottuna. 

1. Välipäivä

Välipäivän sprintti Vuokatin urheiluopistolla. Minun reittini punaisella.

Vuokatinhovi (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa.

Kaiken aikaa tihutti tai satoi vettä ja jonkin aikaa satoi rankasti. Olin matkalla tavallisilla silmälaseilla. Tunnustan, että yhden kielletyn pihan läpi taisin mennä menin. Lasit olivat aivan huurussa ja katsoin, että "tuosta rinne ylös talon oikealta puolelta ja pyyhin lasit sitten mäen päällä". Väärä talo, mutta huomasin sen vasta sen jälkeen kun olin jo pihan toisella puolella. En tallonut kukkapenkkiä vaan maitohorsmaa.

Sprintin järjestelyt pyörivät sujuvasti. Ei odottelua, vaan raha tiskiin ja kartta käteen. Tiedä sitten, kuinka paljon kostea keli pienensi osanottajamäärää?

Matkaseurueemme nuorimmat jäsenet menivät päiväksi Mahti Puistoon, jossa on mm. Miljoona Alue, Ilma Rata, Vaahtokuoppa, Töyssyrata, Resimaa ja Rientää puisto. Kokeilkaapas joskus huviksenne sitä, että käännätte katukuvassa ja mediassa näkyvät coolit englanninkieliset iskulauseet ja ilmaisut sanasta sanaan suomeksi. Paikkojen, palveluiden ja tapahtumien nimet kuulostavat silloin todella hoopoilta.

2. Kisapäivä

Kilpasarjoilla oli toisena päivänä teemana pitkä matka ja avoimienkin sarjojen matkat pitenivät edellisestä hieman. Reisissä ja pohkeissa eivät tuntuneet edelliset päivät, joten valintani on taas: "Koko rahalla" eli pitkä A, jolla oli pituutta 9,5 km.

2. päivä pitkä A-rata rastiväli  4-5. Ote kartasta Hiidenlampi Tipasoja (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa.

Miten menisit välin 4-5? Käytännön ratkaisuja köytyy täältä: Linkki härveliin. T. Rannilan ratkaisu on erittäin mielenkiintoinen.

Juoksu kulki melko hyvin, mutta tein puolivälin jälkeen virheen, jota en hevillä unohda. Eipä ole tällä planeetalla moista kiemuraan nähty ja sillä olisi melko varmasti voitettu Kouvolan iltarastien Härvelikilpailun kuukauden kiemuran palkinto. Tämä vuoden toiseksi naurettavin suoritus löytyy KRV:n avointen sarjojen tuloksista. Etsikää, mutta älkää tukehtuko nauruun. Toiseksi, siksi, että Pekka teki H50A-sarjassa vieläkin taidokkaamman kiemuran. Ja kisakonkari Hannulle tuli hylsy H70-sarjassa ottamalla väärän kartan. Eli sattuu sitä minua viisammillekin vahinkoja. 

2. päivä.

Kolme selvää virhettä eli rastit 7, 8 ja 11. Rastin 5 vertailuarvo on noinkin huono, koska tuloksiin on päässyt mukaan hylsyn tehnyt suunnistaja, joka on vitosrastille saanut haamuajan 1:15. Nopein hyväksytyn suorituksen tehnyt on juossut välin aikaan 9:57. Minulla meni tähän väliin aikaa 14:43 enkä tehnyt virhettä vaan osuin ns. kuin telkkä pönttöön.

Lohdutin itseäni vohvelilla (+ lakkahillo + synteettinen kermavaahto). Melko lötö vohveli, mutta hillo on erittäin hyvää.

Toinen välipäivä...

... aloitettiin patikoimalla Vuokatinvaaran ympäri. Käytiin myös vaaran huipulla katsomassa maisemia. Sitten välipäivän sprinttiä. Nyt oli aurinkoinen ilma ja nyt näkimet eivät menneet huuruun. En temponut väkisin vaan hölköttelin sopivalta tuntuvaa vauhtia leppoisassa kesäillassa. Varsin hyvä suoritus: tulokset. 2. välipäivän sprintin rata löytyy täältä.

3. Kisapäivä

Avointen sarjojen pitkä A 6,2 km 20 rastia. Varsin normi suoritus ja vain kaksi rastiväliä hieman kiemurtaen. Näistä oman arvion mukaan noin 3 min ylimääräistä. Muuten ei ongelmia eli kaiken muun hävisin juosten. Suurimmat ylämäet oli pakko kävellä. Viimeisellä kilometrillä alkoi jalka painaa. Viimeiseltä rastilta maaliin kaikki peliin ja aikaa meni 15 s. Se riitti voittamaan loppusuoravedon jonka panoksena tänään oli pyykkikoneen tyhjennys ja kuivauskaapin täyttö.

3. päivä ja alun varmistelun jälkeen tasainen suoritus.

Palkitsin itseni 3,5 € hintaisella pehmiksellä. En ole ikinä nähnyt niin vanhaa jäätelönmyyjää, mutta otteista näki, että pehmistuutin teko sujui rutiinilla.

Loppuverryttelynä kävin ajelemassa pyörällä Sotkamon keskustassa päin ja katselin maisemia. Näin myös Sotkamon "pimeän puolen". Eli huippusiistien ja upeiden loma-asuntojen ja viimeisen päälle bungalowien lisäksi paikkakunnalta löytyy rähjäisiä peltihalleja, käyttämättömien  teollisuuskiinteistöjen sekavia takapihoja ja romulaaneja.

4. Kisapäivä

4. Päivä pitkä A-rata rastiväli  6-7.Tässä oli hieman muutakin kuin kuivaa kangasta. Ote kartasta Hiidenrasi Tipasoja (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa

Miten menisit välin 6-7? Vastauksia löytyy täältä.

Viikon paras suoritus. Olin koko ajan kartalla ja juoksukin kulki kohtalaisesti. Parissa kohtaa otin varman päälle. Näissä kohdissa mutkat oikomalla olisi ehkä ollut mahdollista saada pari minuuttia pois ajasta, mutta hyvä näin.

4. päivä. Paras ja tasaisin suoritus. Ykkösen varmistelu näkyy ja loppukiri ei ollut yhtä ponnekas kuin edellisinä päivinä. Onnistuminen yli 90%.

Palkitsin itseni herkkupullalla (munkit oli loppu) ja minttutoffeetangolla, joka ei maistunut mintulta eikä toffeelta.

Muita huomioita 

Rastiviikon avaus

Taisi olla ensimmäinen kerta kun seurasin KRV:n avaijaismuodollisuuksia. Puheen piti Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio. Puhe sujui ilman lunttia ja siitä huokui, että puhuja tiesi mistä puhui. Olen monet kerrat nänyt miten joku paikallispoliitikko on kutsuttu avaamaan läänin suurimmat urheilukisat. Puhuja lukee nenä kiinni paperissa ja tuskin tietää itsekään onko hän nyt uimahyppy-, eukonkanto- vai suunnistuskilpailussa.

Maalileimaus

Seurasin viimeisenä päivänä pidemmän aikaa suunnistajien toimintaa viimeiseltä rastilta maaliin. Viimeisellä rastilla oli kolme pukkia, joissa yhteensä viisi leimasinta. Yhdessä leimasimessa oli koodi RR ja muissa taisi kaikissa olla 100. Suurin osa kilpasarjalaisista oli yleisöstä katsoen oikealta ja heille lähin leimasin oli 100. Suurin osa avointen sarjojen suunnistajista tuli vasemmalta ja heille lähin leimasin oli RR.

Noin joka 20. kuntosuunnistaja leimasi RR-leimasimella ja jatkoi siitä suoraan oikeaan maaliin.

Suurin osa kuntosuunnistajista pysähtyi RR-leimasimen viereen katsoi sitä ja siirtyi sitten seuraavalle rastipukille. Vilkaisu vielä karttaan ja leimasimeen ennen leimausta ja sitten maaliin.

Näin myös useampia tapauksia, jossa ensin kuntosuunnistaja leimasi RR-leimasimella. Siis sillä joka oli tulosuunnassa lähinnä. Sitten kolme juoksuaskelta kohti maalia. Jarrut kiinni, ympäri ja uusi leimaus leimasimella 100 ja sitten uusi kiihdytys maaliin.

Yllättävän moni ei siis tiedä sitä, että viimeisellä rastilla kaikki leimasimet ovat saman arvoisia leimasimen tunnuksesta huolimatta ja millä tahansa leimaaminen kelpaa. Valitsemalla sen pukin ja leimasimen, joka on lähimpänä tulosuunnasta säästää helposti sekunnin tai pari.Vaikuttaa pieneltä asialta, mutta jos pelissä on loppusuoraveto, niin se on sekuntipeliä.

Roskaa?

Järjestäjät ilmoittivat kisaohjelmassa, että maalissa ei jaeta juomaa kertakäyttömukeista, näin roskaa syntyy 16000 mukia vähemmän. Ihan hyvä periaate, että vältetään turhan roskan tekemistä.

Kaikille jaettiin ensimmäisen päivän maalissa muistoesineenä kaulanauha. Eli sellainen violetti lenkki, joka ripustetaan kaulaan. Nauhassa on klipsi, johon saa jotain roikkumaan. Muistoesineenä nauha on kovin kovin vaatimaton ja käyttöarvo on suurimmalle osalle suunnistajista olematon. Näitä nauhoja saa Kiinasta ja hinta on noin 3 snt kpl kun tilausmäärä on sopiva. Mitenkäs sitä mukittomuutta perusteltiinkaan?

Idea seuraaville järjestäjille. Hommatkaa nauhojen sijaan oikeita mukeja KRV:n logolla ja pienellä palalla karttakuvaa varustettuna. Eli maaliin tulon jälkeen muki käteen ja sitten sen kanssa vesipisteelle. Kiinasta niitä saa hintaan kymmenen senttiä kappale. Oikealla mukilla on käyttöarvoa kaikille ja jos niitä jää yli, ne säilyttävät arvonsa seuraavaan vuoteen. Muki pyörii suunnistajan aamukahvi- ja iltateepöydässä ja muistuttaa useamman kerran viikossa KRV:n olemassaolosta.

Tietysti suunnistajalle tärkein muistoesine reissusta on kartta ja muu sälä tulee sen jälkeen.

Matkamuistot

KRV kaupassa ei ollut pinssejä eikä edes kangasmerkkejä. Marmatin täällä siitä, että krääsämyynti on nykyään mennyt överiksi. KRV-kaupassa näin ei ollut. Tarjolla oli vain muutama erilainen T-paita ja putkihuivi. Kumpiakin on kotona aivan riittävästi, joten kauppoja ei tullut. Lunastin itsestäni ensimmäisenä päivänä maalisuoralla otetun valokuvan. Kuten aina, olen todella pellen näköinen oikeissa valokuvissa. Siinä on 5 eurolla hupia kotijoukoille.

Käsiohjelma

Käsiohjelma oli kunnon vihko, josta löytyi paljon tarpeellista tietoa. Tästä pointsit järjestäjille. Otin mukaani kaksi kappaletta. Toisen arkistoin ja se toinen oli käyttökappale, jota selattiin ahkerasti kämpillä. Paperinen käsiohjelma kelpaa aamutuimaan myös älykännykän (akku tyhjä) käyttäjille. Paperiversiosta on helppo aamiaispöydässä tarkistaa, missä päin lähtö on, paljonko oli matka ja kuka sen elittisarjan voittikaan viime vuonna.

Lisää  herkkuja

Metrilakuun en sortunut tälläkään kertaa. Onko joku käynyt jossain tapahtumassa Suomessa, jossa EI OLE metrilakun myyntiä? Ilmoittakoon heti. Tästä kun mennään muutama vuosikymmen eteenpäin, niin Suomen kansallisherkuksi karjalanpiirakan, ruisleivän ja hernekeiton tilalle vaihdetaan metrilaku. Eikä se ole lähellekään metrin mittainen! Olen mitannut.

Lopuksi

Mikäs se on reissatessa kun oli valmis majoitus, kyyti, ruokapöytä ja seurateltatkin oli valmiiksi pystytetty. Kiitos näistä kaikille matkakumppaneille ja seurakavereille.

Upeat maastot, mainiot radat ja järjestelyissä ei mitään moitittavaa. Pesupaikalla oli sopivan lämmintä vettä. Kiitos järjestäjille hienosti järjestetystä Rastiviikosta.

Ai niin. Vuokatin S-marketista löytyi Classic Minttu -jäätelöpuikkoja. Niitä en ole löytänyt Kouvolan Prismasta enkä Mylsän ja Korian S-marketeista vaikka kaivoin kylmäaltaat pohjia myöten. Suosittelen siis lämpimästi Vuokattia.

10. Jukola

Kymmenes kertani Jukolassa kilpailijana ja taas monta kokemusta rikkaampana.

Valmistautuminen

Jalat olivat tuntuneet väsyneiltä pitkään - kuten minulla on aina tässä vaiheessa kautta. Saatuani tietää osuuspituuden olevan vähän yli 13 km, kevensin viikon iltarastisuoritukset ja valitsin lopuksi pari C-rataa. Oliko tästä apuja, se selviää jutun loppupuolella.

Kolmas osuus on ns. pitkä yö. Alkuviikolla vaihdoin lampun akkuun uudet kennot ja testailin miten kauan valoa riittää. 2 tuntia täydellä teholla ja akku olisi jaksanut vielä pidempään, mutta totesin tämän riittävän.

Mitä pakata mukaan? Säätiedotusten mukaan todennäköisemmin tarvitaan shortseja kuin sadevaatteita. Kaksi rinkkareppua, teltta, makuupussit ja -alustat, eväät juotavat, pikkureppu ja retkituoli on helpoin kuljettaa nokkakärryillä. Täytin kärryn tyhjentyneet renkaat edellisenä iltana. Kun reput oli pakattu ja oli tarkoitus lastata ne kärryihin, olivat molemmat renkaat tyhjät. Kaksi tyhjää rengasta => 2 x renkaan paikkaus. Työkalut takaisin paikalleen, ruokailu ja uusi yritys. Toinen rengas oli tyhjä => 1 x renkaan paikkaus. Kiinalaisten kärryjen renkaiden sisäkumi on rapeaa tavaraa. Ensi vuotta varten on kumit vaihdettava uusiin. Toinen rengas on paikattu jo kolmesti eli tuskin näillä Napapiirille asti päästään.

Spekulaatiot

Huippujoukkueista en tiedä mitään. Henkilökohtaisella tasolla huippujoukkueet eivät kiinnosta minua. Ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän ostettuja eli "keinotekoisesti" kasattuja. Enemmän kiinnostavat oman paikkakunnan seurojen ja suunnistajien joukkueet, eli KS:n lisäksi mm.: Kuus, Kajo, Anjalan liitto, InkTe, Rasti Daamit, Vielä kerran tytöt ja Kaslink. Iltarasteilta tuttuja nimiä vilisee toki muissakin joukkueissa, mutta nämä tulivat nyt ensimmäiseksi mieleen.

Liiton joukkueessa ei ollut muita kuin kovia juoksijoita. Omaan herrasmiesmäiseen tapaansa kaikki, joiden kanssa satuin juttelemaan, pitivät suunnistustaitojaan vain välttävinä. Sijoitus 283 kertoo kyllä toista. Siihen päästäkseen pitää jokaisen joukkueen jäsenen osata myös suunnistaa. Ei tuo sijoitus pelkällä peesaamisella onnistuisi.

Parkkiin ja telttaan

Katsoimme Venlojen viestin kotona. Kotona kisan seuraaminen on helpompaa, vaikka tunnelma jää kokematta. Sitten pari tuntia ajoa ja olimme parkkipaikalla. Pysäköinninohjaaja kehui kärryämme kun nostimme sen kokonaisena pakettina ulos takapaksista. Hän oli nähnyt kertomansa mukaan vaikka minkälaisia viritelmiä ja meidän oli kuulemma sieltä parhaimmasta päästä. Matkaa telttapaikalle oli 2 km ja tiedän miltä olisi tuntunut kantaa kaikki kamat moinen matka käsissä. Se tuntuu samalta kuin vastaavan painoisten telamiinojen kantaminen.

Telttapaikka löytyi helposti koska olin printannut siitä kartan etukäteen. Ennen pystytystä katsoimme Hornetin taitolentoesityksen. Vaikuttavan näköistä ja kuuloista. En pysty keksimään mitään muuta toimintaa, jossa keskittymisen pitää olla vastaavalla tasolla. Hävittäjälentäjä on kaiken aikaa 0,5 sekunnin päässä täydellisestä tuhoutumisesta ja kuolemasta. Itse voin omien toimintojeni aikana vilkaista sivulle, kaivella nenää tai haukotella siltä jos tuntuu, mutta hävittäjälentäjän pitää keskittyä tekemiseensä ilman pienintäkään klappia. Hienoa että puolustusvoimat järjestää suunnistusväelle toimintanäytöksiä.

Tunnelma Areenalla noin tunti ennen Jukolan starttia.

Lauantai-ilta

Ilomäen Mika totesi haastattelussa, että Jukolan kasvu ei ole itseisarvo. Näin on. Ehkä osallistujamäärä pikkuhiljaa vielä vähän kasvaa, mutta paljon suuremmaksi se ei voi enää tulla. Tai jos tulee, niin sitten ihan kaikkea pitää suurentaa. Areena oli lauantai-iltana paikoin niin täynnä, että kävely tapahtui tappituntumalta. Jukola-kauppaan emme päässeet ensimmäisellä yrityksellä edes sisälle. Emme yksinkertaisesti mahtuneet ovesta sisälle. Metrilakukojullakin oli 15 m jono.

Jukolan lähtö-järjestely oli hieman poikkeuksellinen. Hyvin se toimi, vaikka yleisölle se ei ollut paras mahdollinen. Huomasiko kukaan, että lähtösuorana käytettävä tie oli ympäröivää maastoa noin 1,5 m korkeammalla? Miksi näin? Nouseeko pellolle keväällä metrin verran vettä? Ensimmäisen osuuden kilpailijat olivat kuin mallit catwalkilla.

Jos oli ahdasta aloittajilla, niin ahdasta oli myös yleisöllä.

Järjestäjien ruokailuun en edes yrittänyt mennä. Sain edellisenä vuonna siitä tarpeekseni. Valitsimme siis FestariGrilli-jonon. Normaali kanawok oli vähän kuivaa ja majoneesi oli oudon hyytelömäinen klimppi. Jos oli riisi kuivaa, niin sitä eivät olleet teltassa ahkeroineiden työntekijöiden otsat ja paidat. Taatusti muistavat Jukola-keikkansa muiden festareiden seasta tämän kesän raskaimpana urakkana. Hinta-laatusuhde välttävä.

Nukuttaa, ei nukuta, nukuttaa, ei nukuta...

Tein laskelmia ja arviointeja siitä milloin minun suunnistukseni alkaa. Päätin pysyä hereillä siihen asti. Jos sattuisin nukahtamaan, niin sen jälkeen on kaksi vaihtoehtoa: En herää ajoissa tai jos herään niin olo tuntuu kuin lipputangon nuppi olisi tippunut päähän. Katselin ekaa osuutta screeniltä ja kännykästä (ei oma) teltalla. Loikoilin ja kasailin tavaroita. Jukola appi oli jumissa, eli siitä ei ollut apua, mutta perinteinen on-line kertoi miten viesti eteni. Vaihdoin teltassa vielä asentoa noin 39 kertaa ja sitten nappasin repun selkään ja lähdin kohti tuulitelttaa. Olo oli enemmän tai vähemmän tokkurainen.

Mars matkaan

Vein lamppuni puomille, mutta aurinko oli juuri noussut ja niinpä annoin sen ja takkini kakkososuudelta tulleelle Hannulle. Kaukaa viisaana olin ottanut mukaan myös hikinauhan. Panta päähän, kello käyntiin ja sukellus hämäläiseen korpimaastoon. Ensimmäinen kuusikko lähdön jälkeen oli hieman hämyisä, mutta karttaa näki hyvin lukea ilman valoa. Vastaisen varalle pitää viritellä kevyempi kartanlukuvalo kuntoon.

Sekalaiset kokemukset

Jukola-kauppassa 

Pinssipaketin ostin heti kun areenalle saavuttiin (siis jo ennen oletettua alea).

Minulle on käynyt aina niin, että Jukola-kaupan alennusmyynti on mennyt sivu suun. Se on alkanut juuri silloin kun olen ollut puomilla odottamassa karttaa tai kun olen ollut metsässä. Pari kertaa olen jopa kuullut kenttäkuulutuksen mainostavan alea samalla kun itse kärkyn karttaa. Sitten kun lopulta olen itse ehtinyt kauppaan, jäljellä ei ole ollut mitään käypäistä ostettavaa. Tällä kertaa kun suunnistukseni on paketissa hyvissä ajoin, ehtisin kokemaan Jukola-kaupan alennusmyynnin.

Ja mitä vielä: Myyjä totesi, että ovat tehneet päätöksen, että eivät alenna tuotteiden hintoja. Se on kuulemma väärin niitä kohtaan, jotka eivät pääse sinne. Höh? Tässähän minä nyt olen kun en ole aiemmin ehtinyt. Tuotteet löytävät kuulemma ostajansa näinkin. En epäile sitä, mutta en ostanut normaalihintaista T-paitaa, koska niitä on kaapit täynnä.

Jukola-tuotteiden nimikemäärä kasvaa kaiken aikaa. Kisajärjestäjät ovat ilmeisesti lukenee tätä blogiani, sillä tänä vuonna oli pinssejä myytävänä kahden erilaisen yhteisessä pakkauksessa. Jukolan henkeen sopivat suomalaiset "perinteiset" tuotteet eli esim. saunatarvikkeet ja muut pienet muistoesineet sekä tietysti T-paidat. Myös karttapyyhe on suunnistajille sopiva käyttökelpoinen muistoesine. Mielestäni Jukola-tuotteiden kirjo kuitenkin on mennyt jo överiksi. En ostanut Jukola-grillipihtejä, enkä Jukola-ruokalappua. Jos ensi kerralla on myynnissä Jukola-pyöränmutteriavain, Jukola- minidisplay-hmdi-muunnin tai Jukola-paperinrei'itin, saattaisin harkita niiden ostamista.

Käsiohjelma

Järjestäjät ovat myös huomioineet toiveeni paperisesta käsiohjelmasta. Valitettavasti käsiohjelma oli käytännössä mainoslehti. Vihkonen ei sisältänyt oikeastaan mitään tarpeellista tietoa. Areenan kartta sentään oli. Ymmärrän sen, että käsiohjelma on katoavaa perinnettä - kuten ns. printtimedia monessa muussakin yhteydessä.

Tulostaulu

Screeni oli vähän liian alhaalla.

Tulostaulu oli mallia: perinteinen. Toistasataa A4:sta nidottuna levyille. Muutaman kerran menin ohitse ja yhden käden sormiin mahtuvat ne, jotka jotain taululta tavailivat. Itsekään en niitä tutkinut. Luin kilpailuohjeet netistä kotona ennen reissua ja tulokset netistä reissun jälkeen. Karsinassa ollessani tarkistin esimmäiseksi missä varakarttapiste on. Näillä mentiin. Tulostaulut kannattaa siirtää digiaikaan. Vaihtoalueella olevat näytöt, joilla voi omalla emitillä seurata oman joukkueen etenemistä toimivat hienosti. Siinä mallia ilmoitustauluille.

Puuroaamiainen

Pöytälevynä ikivanha epätasainen osb-levy tummansiniseksi maalattuna. Pöytälevy-käytössä tämän levyn etu on se, että pöytää ei tarvitse pyyhkiä puhtaaksi - sitä ei yksinkertaisesti voi pyyhkiä.

Puuroaamiaiselle en ole koskaan aiemmin ehtinyt/päässyt. Nyt kokeilin sitä. Vaikka en olekaan mikään puuroihminen, oli puuro puuroksi varsin hyvää. 8 € annos oli lisukkeineen varsin hyvä hinta-laatusuhteeltaan.

Palkintojenjako

Palkintojenjakoa seurasin hetken. Paras palkittiin viimeiseksi. Tämä takaperoinen tapa jaksaa yhä ihmetyttää minua. Jännitysmomenttia ei ole, sillä kaikkihan tiesivät kuka oli voittaja. Vai pelätäänkö sitä, että jos voittaja palkitaan ensimmäiseksi, yleisö kaikkoaa heti sen jälkeen?

Bajamajan lisälaite?

Vaihtoalueen bajamajan oikealla seinustalla (siis sisältä katsoen kun istuu pytyllä) oli joku musta loota. Siinä vilkkui ledi. Omat toimintoni eivät vaikuttaneet vilkkumiseen.  Käsidesipullot olivat ulkona. Paperi tuli omasta telineestään. Mikä aparaatti oli kyseessä? Sähköä sen sisällä oli oltava, muuten valo ei olisi vilkkunut. En uskaltanut koskea, sillä keskittyminen omaan suoritukseen oli jo alkanut - siis suunnistukseen!

Kielioppia

Tämä oli Kangasala Jukola. Kun vastataan kysymykseen missä Jukola on, vastaus on Kangasalla. Se ei ole Kangasalalla, kuten minä olettaisin sen olevan, eikä se ole Kangasalassa. Ulko-olento on typistetty ja tämä johtuu netistä lukemieni tietojen mukaan siitä, että paikkakunnan oma vakiintunut käytäntö on näin taivutuksen muotoillut.

Fysiikka

Toistaiseksi pisin suunnistukseni tänä vuonna. Ratapituus 13,2 km, juostu matka 15,28 km. Ylimääräistä matkaa tuli noin 16%, joka on aika normaali arvo minulle. Tavoiteaikani on aika, joka tulee 10 min/km vauhdilla. Eli tässä tapauksessa 13,2 km radalla se on 132 min. Nyt en päässyt alle tavoiteaikani, vaan se ylittyi harmittavan näpärästi. Aikaa meni 2 tuntia ja 13 min eli 133 minuuttia

Todellinen juoksuvauhtini, eli juostun matkan mukaan laskettu vauhti, oli keskimäärin 8:43 min/km ja viimeiseltä rastilta vaihtoleimaukseen jalka nousi vauhdilla 3:22 min/km. Juoksu kulki ilman ongelmia ja loppukirikin irtosi. Alkuviikon tankkaukset ja fyysiset hienosäädöt onnistuivat siis hyvin.

Yhteenveto Jukolasta

Plussat
• Pysäköinti
• Liikenteen sujuminen - tullessa 4 min jonotusta, pois lähtiessä  alle 1 min.
• Vessat - ei jonoja.
• Puuroaamiainen.
• Pinssi.
• Hornetin lentonäytös.
• Tuuliteltta aivan sisäänluvun vieressä.
• Suihkussa sopivan lämmintä vettä.
• Kartta, radat, maasto ja kilpailutoiminnot taattua Jukola-laatua.

Miinukset
• Iso screeni oli metrin liian matalalla (tai edessä olevat katsojat olivat metrin liian pitkiä)
• Ei Jukola-kaupan alennusmyyntiä
• Paperisen käsiohjelman sisältö
• Ei postimerkkiä / leimaa
• Sotkun munkissa oli hillon paikalla reikä!

Pilkkakorvenmäellä

Otteita kuntosuunnistussuorituksesta 5.6. Keskilaakso-Rasteilla Pilkkakorvenmäellä.

Tässä on kuva A-radan väliajoista. 10. on Jukka Sakki, joka on 8. rastille ollut toiseksi nopein ajalla 2:22. Nopein oli U.Särkkä aika 2:19 ja kolmanneksi nopein M.Fabritius ajalla 2:29. Sanoisinpa, että tässä on tämän kesän parhain suoritukseni tähän mennessä. Hyvinkin on näin.

Em. rastiväli on: tässä. Suunta. Kapean suon yli. Pienen kumpareen vierestä. Toisen kapean suon yli laakean matalan kukkulan oikealle sivustalle, jossa rasti oli. Siinä se.


10-11 väli meni nappiin:

Hieman avokalliota ja avoimia alueita mukaillen. Suo, jonka keskellä on lammikko ei näkynyt, mutta vasemmalle jäi selvästi alempana oleva alue. Siitä hahmottelin missä olen menossa. Mäki alas. Vihreä näkyi etuoikealla. Vähän kaartoa vasemmalle ja solasta, joka muodostuu ison nenän ja kukkulan väliin. Pieni tiheikkö jää oikealle ja etuvasemmalla on isompi tiheikkö. Ojan yli ja ylös rinteeseen. Kohti mäen korkeinta kohtaa, jossa on pari kumparetta. Vasemmalle jäi pari kiveä ja rasti on siinä kun mäki alkaa laskea. Ja niinhän se oli.

Pilkkakorvenmäki ei anna mitään ilmaiseksi. Jokainen väli pitää suunnistaa alusta loppuun. Vähäinenkin herpaantuminen kostautuu heti tai hetken päästä, ja sitten onkin ihmettelemistä. Tällä kertaa muutama väli meni aivan tuurilla ja kuten härvelistä voitte havaita, tein pari outoa suoritusta täysin selvillä väleillä.

Auton lämpömittari näytti +27 astetta. Siinäkö syy, että koko matka tuntui olevan ylämäkeä?

Vinkki härvelikilpailuun

Kouvolan Sanomien iltarasteilla ja Keskilaako-Rasteilla on menossa härvelikilpailu. Ehdottamalla kuukauden kovinta vetoa ja kuukauden kiemuraa saa itselleen kaksi arpaa pääpalkintoarvontaan.

Tuntuuko reittihärvelin reittien selaaminen työläältä? Tässä niksi, miten saat kaikki yhden tapahtuman piirrokset kerralla näkyviin.

Valitse rata-valikosta 'All classes':

Maalaa kaikki valikossa näkyvät nimet hiirellä:

Valitse oikealta alhaalta 'View routes' -painike.

Tulos on esimerkiksi jotain tämän näköistä:

Kuvassa ovat siis kaikki kyseisen tapahtuman reitit kaikilta mahdollisilta radoilta yhdessä ja samassa kuvassa (luonnollisesti ne, jotka siihen mennessä on piirretty/talletettu) . Tästä on kerralla helppo havaita mahdolliset ylimääräiset kiemurtelut. Kuvaan on esimerkin vuoksi punaisella nuolella merkitty vaaleanpunainen reitti, jonka suunnistajan aivoituksia voimme vain arvailla.

Viemällä hiiren osoitin jonkun reittiviivan päälle, näkee kenen se on. Kun "oikea" nimi on tiedossa, voi sitten valita sopivan radan ja poimia sieltä vertailuun haluamansa nimet kiemurtelijan lisäksi.

Vapun reitinvalinnat

Tässä pari rastiväliä 1.5. eli Vapunpäivän kuntsareilta Huovilantieltä.

8-9
Luin tätä väliä jo ennen rastille 8 saapumista ja eniten näkökentässä loimotti vihreä tiheikkö, joka oli rastivälillä. Leimauksen jälkeen kiertelin risujen seassa ja etenin loivaa rinnettä kohti vihreää. Osuin kapean uran kohdalle ja siitä sukellus pusikkoon. Onko pusikko väärä sana, sillä kyseessä oli harventamaton kuusitaimikko? Olin kiinni vielä kohdassa 1.

Suoraan pystyi juosemaan noin 2 m ja sitten oli tehtävä mutka. 10 metrin välein katsoin kompassia ja käänsin 60-120 astetta takaisin oikeaan suuntaan. Kun lopulta pääsin ulos tiheiköstä en tiennyt missä olin. Eli tämä oli minulle erittäin tyypillinen pusikkojumi.

Kiipesin ylös rinnettä ja pelto alkoi näkyä alempana. Tästä näki sen, että olin selvästi liikaa oikealla. Samalla oikealta kuului ryskettä ja katsoin, että nyt sieltä tulee joku isoa kovaa. Hirvi! Samassa risukossa, jossa minä jouduin nostelemaan jalkoja kunnolla ja repimään itseäni väkisin eteenpäin, hirvi eteni kuin juna. Sen keho pysyy samalla korkeudella ja jalat pyörittävät koko komeutta eteenpäin kuin telaketjut. Hirven vauhtiin eivät risut ja maan pinnan epätasaisuudet vaikuta mitään. Upeaa menoa!

Eli suunta reippaasti etuvasemmalle ja ylemmäs rinteeseen. Pääsin takaisin kartalle suunnilleen nuolen 2 kohdalla. Kesti tovin, ennen kuin vastaan tuli se oikea kumpare jonka kyljessä rasti oli.

Hävisin välillä 3 min ihan turhan takia. Karttaa tarkemmin tutkiessa huomasin, että pellon pääty on jätetty merkitsemättä kielletyksi alueeksi, nuoli 3. Pistepellollahan saa nykysääntöjen mukaan juosta ja pellon kautta olisi siis voinut kiertää. Ei tullut edes mieleen. Ja todennäköisesti kiertämällä koko sotkun tien kautta, eli nro 4, olisin ollut myös nopeampi kuin nyt.

3-4
Nappisuoritus. Alkumatka suunnalla. Ojien ylitys ja siitä uusi suunta. Yhden käyrän nousu. Yritin hahmottaa suorakulmaista kuviorajaa, mutta en nähnyt sitä. Iso avokallio sen sijaan näkyi selvästi ja siitä oli helppo kääntää rastille.

Muistakaa KHK eli Kouvolan Härvelikilpailu. Jokainen reitti = yksi arpa pääpalkinnon arvontaan. Tästä tarkemmat tiedot.

Kohti kesää & kevätpähkinä

Hiihtokausi on saatu päätökseen ja suunnistuskausi on hyvällä alulla. Näinhän se vuoden kierto kulkee peruskuntoilijalla. Viimeisiä kertoja hangella hiihtäessäni tuli vastaan tällainen luontoilmiö.

Kuvattu huhtikuun ensimmäisellä viikolla keskellä noin 3 ha peltoa. Kuvan"esiintymiä" oli kymmenittäin pellolla siellä täällä - tässä on siis kaksi aivan vierekkäin. Muoto on selkeästi pyöreä ja halkaisija noin 20-25 cm. Lumen syvyys oli tässä noin 15 cm. Viikkoa aiemmin kun lunta oli noin 30 cm paksulti, "esiintymät" olivat tämälleen samoissa paikoissa. Niiden halkaisija oli silloin noin 5 cm pienempi ja muoto vieläkin täsmällisempi ympyrä (ei ollut kamera mukana). Aivan kuin hangesta olisi pyörellä muotilla leikattu pois sylinterinmuotoinen pala.

Mikä kuvassa on, tai mikä tämän on tehnyt? Ei palkintoa, mutta katsotaan keksiikö joku oikean vastauksen.

Laturetkellä & luontohavainto

Tämä juttu tulee hieman jälkijunassa, mutta en ole ehtinyt viimeistellä sitä aiemmin.

3.3.2019 Laturetken reitti:

klikkaa kuvaa suuremmaksi

Myllykoski - Inkeroinen väli oli ajettu koneella yöllä lumisateen jälkeen. Ura oli kovettunut. Pitovoitelu: pohjalla sininen Rex -7 liisteri ja päällä ohut kerroa Startin terva vitosta. Pakkasta oli 8 astetta ja pito oli 100%. Kaikki mäet suorin jaloin ylös.

Inkeroinen - Järventausta väli oli ajettu ennen lumisadetta ja yöllistä tuulta. Roskaa oli todella paljon ja avoimilla paikoilla latu-ura oli mennyt umpeen vitilumesta. Oli nopeampaa hiihtää uran vieressä kovalla pohjalla. Onneksi Inkeroisista oli lähtenyt ennen meidän sinne tuloa paljon hiihtäjiä, jotka olivat avanneet latua.

Järventaustalta Löytymäen päälle roskia ja umpeen mennyttä uraa. Siitä Mararojalle ja edelleen Mylsälle erittäin hyvää ja luistavaa baanaa.

Hieno juttu, että tämä ns. ympyrälenkki oli saatu tehtyä. Vielä kun saataisiin Raussin ja Saveron kierros mukaan niin siinä olisi päiväksi hiihtämistä. Ennen vanhaan hyvinä aikoina kaikki oli helpompaa ja yksinkertaisempaa. Kuulin sivukorvalla ja luin myös Keskilaakso lehdestä millaisen urakan Myllykosken latu oli tehnyt ympyrälenkin saamiseksi. Itse ladun teko on vain osa koko projektia. Entiten ihmetyttää se, että Etelä-Amerikkaan saakka maailmaa valloittamaan lähtenyt miljardiluokan metsäjätti ei anna tehdä latua metsänsä läpi ellei siitä lyödä tiskiin paria satalappusta. "Latumaksu" on metsäjätille summa, jonka vastaa sen tekemää tulosta noin yhdessä sekunnissa. Pieneltä urheiluseuralta tämä sama summa sen sijaan vaatii suuria ponnistuksia. Tämmöiseksi se maailman on nykyään mennyt...


Luontohavainto laturetkeltä:

Ensin en huomioinut näitä lainkaan ja meni tovi ennen kuin "älysin", että tässähän on kyseessä erikoinen luonnonilmiö. Tuuli on pyörittänyt nämä paakut. Ne eivät ole tippuneet mistään, sillä niitä on myös keskellä peltoja.

Näitä samoja pallukoita löytyi myös omalta pihaltani. Liikesuunta on ollut kuvassa oikealta vasemmalle (tuuli on tässä kohtaa aina sieltä suunnasta).

Alla on epätasainen kivikova hanki, jonka korkeammat kohdat ovat jäätyneet lasimaisiksi.  Hanki on muodostunut lämpimän suojasään, sitä seuranneen kovan vesisateen ja sen jälkeen olleen reilun pakkasen avulla. Sitten satoi kevyttä hienoa pakkalunta. Tämän jälkeen oli erittäin kovaa tuulta yöllä. Aamulla lumelle oli ilmestynyt pallukoita. Tuuli on siis pyörittänyt pieniä lumipalloja vitilumesta. Olisipa ollut mielenkiintoistä nähdä miten pallukat pyörivät.

YouTubesta löytyy paljon videoita, joissa lumipallot pyörivät itsestään, mutta se tapahtuu aina alamäkeen, ei tasaisella. Tai videoissa on kuvattu vain lopputulosta eli sitä kun pallot ovat "valmiit" eivätkä enää ole pyörivässä liikkeessä.

Lumipallon pyörimisen voi vielä jotenkin ymmärtää, mutta tämä on vielä kertaluokkaa ihmeellisempää: itsestään liikkuvat kivet.