Oletteko sattuneet näkemään telkkarista Naurupalat -nimistä ohjelmaa? Se on kanadalainen noin 10 minuutin pituinen ohjelma joka koostuu lyhyistä noin 1..2 minuutin mittaisista sketseistä. Laadukkaasti tehty: kunnon käsikirjoitus, hienot lavasteet vaikka kohtaus kestäisi vain muutaman sekunnin. Mikä oleellisinta sketsist toimivat ja ne ovat oikeasti hauskoja. Liekö taustavoimissa samoja henkilöitä kuin samoin kanadalaisessa Pilanpäiten -piilokamerassa. Tämä Naurupalat on ilman puhetta, eli se toimii sellaisenaan melkein kaikissa länsimaissa. Ainoa harmitus on se, että sitä tulee harvoin ja silloin tällöin satunnaisesti jossain välissä, johon ei ilmeisesti muuta ohjelmaa ole saatu.
Korvenkankaan yökupissa oli tarjolla varsinainen naurupala eli minun suoritukseni. Härvelissä se on nähtävissä. Pahuksen pahus, mutta kello osui johonkin ja talletus pysähtyi 25 min ennen maalia. Siksi koko gps-käppyrän siirto ei onnistunut. Kopion sen siis käsin niiltä osin kuin se oli olemassa. Lopun piirsin vapaalla kädellä.
Ongelma oli rasti numero 13. Menin liian paljon oikealle ja etelään. Luulin ajouraa poluksi ja kun yritin päästä siihen missä olin ollut en enää päässyt takaisin. Mistään ei saanut kiinni ja varsinkin kun luulin olevani liian pitkällä vaikka en ollut. Juoksin ensin polkua pohjoiseen jonka piti kääntyä koilliseen, mutta kun se ei ollut oikea polku niin se katosi ja silloin alkoi mennä pieleen.
Eipä hätää. Menin kiltisti takaisin pellon viressä olevalle polulle (siis 200 m takaisinpäin aina 12 rastinkin ohi) ja sieltä meinasin lähestyä ison avokallion ja sen eteläreunassa kulkevan polun kautta rastille. Polku katosi enkä löytänyt avokalliota. Nyt tiesin, että peli on pelattu ja päätin etsiä sen kadonneen polun väkisin. Sama uudestaan. Ja sama uudestaan, eikä onnistu. Ja vielä kolmas kerta, eikä onnistu. Sitten kun tulin takaisin tielle tulin eri kohtaan ja siitä lähdin ensin tietä väärään suuntaan. Huomaa, että kävelin tätä härvelissä näkyvää 12 rastiin eteläpuolella olevan avokallion kaakkoispuolella olevaa sekasotkua. Eli täppä ei liiku oikealla nopeudella.
Sitten lopulta otin suunnan avokalliolle välittämättä mistään muusta mitä eteen tuli. Puskin väkisin sen läntin pohjoiskulmaan ja siitä suunta rastille. Valokin alkoi jo hiipua, eikä ollut ihan hirmusti stemppia enää jäljellä.
Menen katsomaan valoisalla 12-13 välin sekä sen missä avokallion reunassa kulkeva polku on ja miltä se oikein näyttää.
Sitä paitsi jos minulla olisi sellainen 1400 lumenin tykki, olisin nähnyt 10-11 välillä aukon vastakkaiseen reunaan. Nyt en nähnyt ja piti arpomalla valita kumpi "ulkonema" aukon reunassaa on kumpi. Oletin sen olevan vasemmanpuoleinen, mutta se olikin oikea. Koukkaus tuli, mutta sille ei voinut mitään.
Saa nauraa!
keskiviikko 28. syyskuuta 2016
torstai 22. syyskuuta 2016
Vallan ihmeellisiä tapauksia
Keskiviikko on viikon tärkein päivä. Silloin on Keskilaakso Rastit.
21.9 ne järjesti Inkeroisten Terho Savijärven maastossa. Lähtöpaikkana oli Kakarlammen maja. Luvassa oli normaalia kymenlaaksolaista talousmetsää. Pieniä avokalliomäkiä, joiden välissä soita ja taimikoita. Tuttua maastoa, sillä olen täällä suunnistanut monen monituista kertaa. Onnistuneen suorituksen voi pilata kolme pääkohtaa: väärä reitinvalinta, sekoilu pienipiirteisen avokallio/jyrkännekeskittymän päällä tai suolla suunnasta harhautuminen.
Meni ihan nappiin. Ei pummia, eikä muutakaan ongelmaa. Sanoisin, että tämän kauden paras suunnistus. Parille rastille hieman varmistelin, ja hyvä niin, sillä liika ahnehtiminen yleensä kostautuu. Tarkat paikat omien taitojen äärirajalla ja selvät välit maksimivauhtia. Tällä taktiikalla lähdin matkaa ja nyt se onnistui. Kun leimasin rastilla 15 huomasin, että yksi rasti enää jäljellä ennen maalia. 15-16 olikin selvä juoksupätkä. Laitoin tossua toisen eteen sen minkä lähti. Lopussa olisin voinut vetäistä viimeisen mutkan suoraksi, mutta en ottanut riskiä vaan menin vasemmalta polun kautta. Hyvä niin, sillä kuten härvelistä voitte nähdä, tähän 16 rastin viereen on hienosti väännetty tippaleipäkuviota erään herran toimesta.
Tulokset katsoin vasta kotona seuraavana aamuna ja hämmästys oli melkoinen. Vaikka maalissa tuntui hyvältä, en silti uskonut sen menneen niin hyvin. Väliajoista selviää, että yksi vähän parempi väli ja pari vähän huonpaa väliä, mutta muuten tasaisesti.
Suonette, että ruodin A-radan tuloslistaa melkein rivi riviltä.
1. Tommin päälaji on hiihto ja tietääkseni hän on aina huippukunnossa. Olen hänet päihittänyt tänä kesänä muutamilla rasteilla, mutta en nyt. Huippuveto Tommilta, joka enteilee sitä, että kesän peruskuntokaudella ei ole lintsattu treeneistä.
3. Upi on myös kovassa vedossa ja häviän hänelle säännönmukaisesti olipa rata tai matka mikä tahansa.
4. Hyvä sijoitus minulle. Tosi selvät erot kärkeen.
6. Miten on mahdollista, että päihitin Pasin? Odotan selitystä sanallisessa tai piirrosmuodossa.
7. Tämä lämmittää mieltä. Härvelistä löytyy selitykset. Mahdottoman mielenkiintoisia "ratkaisuja". 8 rastilta on lähtösuunta täysin arvottu.
9. Ladulla häviän Heikille 10-0, mutta suunnistuksessa en joka kerta. Ehkä suurin eromme on hartioissa (minulta ne puuttuvat).
10. Ari on selvästi kohentanut kuntoa kesän aikana. Alkukaudesta päihitin joka kerta, mutta loppukaudesta on tehnyt tiukkaa. Nyt tuli eroa nelisen minuuttia.
13. Minulla ja Vesalla on ollut pitkin kautta tiukkaa kisaa - tällä kertaa minun hyväkseni.
16. Nyt selvä ero Ristoon. Tosin Riku saa 10 v enemmän ikähyvityksiä kuin minä, joka pitää ottaa huomioon.
Tarkoittaako tämä sitä, että olen parempi kuin luulenkaan? Tosin MF, JP ja HP eivät olleet mukana. Toisaalta meillä päin on ollut tapana laskea tuloksiin mukaan vain ne osallistujat jotka ovat olleet mukana. Eli puuttuvilla nimillä ei spekuloida. Tuloslista on se mikä on. Huonoja suorituksia on tullut tehtyä vaikka kuinka paljon, eli kun edes kerran kesässä onnistuu, saa siitä motivaatiota useamman kilon.
- - - - - - - -
Tämä samana päivä sattunut toinen vallan ihmeellinen tapaus sattui jo matkalla edellä kerrotuille iltarasteille. En ollut kuljettaja vaan istuin repsikan paikalla. Suolasenkosken ja Kymentien risteyksestä meistä katsoen vasemmalta koukkasi eteen musta auto. Meillä oli etuajo-oikeus. Kuljettaja piti oikealla poskellaan kookasta älykännykkää ja sivuilleen katsomatta kaarsi reippaasti Kymentielle. Jos olisimme olleet paikalla sekunnin aiemmin olisi jokun pitänyt jarruttaa 100% teholla ettei pelti olisi rutissut. Musta auto jatkoi matkaa ja ajoi yllätyksekseni saman rivitalon pihalle Kymentielle jonne mekin olimme menossa. Mustasta autosta astui ulos mies joka jatkoi puhelimeen puhumista. Keskustelu meni suunnilleen näin:
- Hei (minä).
- (Mies katsoi minuun mutta ei vastannut eikä reagoinut mitenkään.)
- HEI! (minä)
- Mitä olenko mä koira? (mies asteli luokseni)
- Eikä. Huomasitko meitä tuossa risteyksessä lainkaan?
- Olenko joku koira?
- Sanoin 'hei' koska en tiedä nimeäsi.
- Mitä! Olenko joku koira?
- Juu et ole, mutta voisit katso vähän kun ajat risteykseen.
- Olenko joku koira? Pyydätkö anteeksi?
- No anteeksi, mutta vähän voisi kääntää päätä risteyksessä.
- Olenko joku koira? Menen nyt tuonne suuntaan (näyttää kädellään).
- No minäkin olen tulossa samaan suuntaan (marssin mukana samaan suuntaan).
Mies, joka ulkonäkönsä perusteella ei ole syntyperäinen suomalainen, jatkoi matkaansa eteenpäin ja minä käännyin hetken päästä kantamusteni kanssa oikealle. Hauska yksityiskohta on se, että tämä mies puhui koko tapahtuman ajan kännykkäänsä. Siis samalla kun huusi minulle. Hänellä oli kaulassaan muovinen sinisellä reunuksella varustettu nimilaatta, josta kävi ilmi, että hän työskentelee jossain 'terveyspalveluissa', mutta valitettavasti en ehtinyt paikallistaa lätkästä hänen nimeään ja tarkkaa kustannuspaikkaa. Todennäköisemmin hänen nimensä on joku Muhammad kuin Matti. Huomautan vielä, että mies oli siististi pukeutunut ja hänen musta autonsa oli iso ja kiiltävä, eli mikään huumehörhön kaltainen hyypiö ei ollut kyseessä.
Mitä tässä olisi pitänyt tehdä? Heppuun ei saanut mitään järkevää kontaktia. Ilmeisesti hän piti itseään koirana tai hänen vaimonsa pitää häntä koirana tai joku on haukkunut häntä koiraksi. Tai ehkä se oli ainoa lause suomea jonka hän osasi. Oikea suomalainen olisi vastannut minun aloitukseeni jotenkin näin: "Mitä vittua sä siinä urputat!" Siitä olisi sitten päästy eteenpäin kuten normaalit suomalaiset.
Ei sille vaan voi mitään. Jos on lusikalla annettu niin kauhalla ei voi vaatia.
21.9 ne järjesti Inkeroisten Terho Savijärven maastossa. Lähtöpaikkana oli Kakarlammen maja. Luvassa oli normaalia kymenlaaksolaista talousmetsää. Pieniä avokalliomäkiä, joiden välissä soita ja taimikoita. Tuttua maastoa, sillä olen täällä suunnistanut monen monituista kertaa. Onnistuneen suorituksen voi pilata kolme pääkohtaa: väärä reitinvalinta, sekoilu pienipiirteisen avokallio/jyrkännekeskittymän päällä tai suolla suunnasta harhautuminen.
Meni ihan nappiin. Ei pummia, eikä muutakaan ongelmaa. Sanoisin, että tämän kauden paras suunnistus. Parille rastille hieman varmistelin, ja hyvä niin, sillä liika ahnehtiminen yleensä kostautuu. Tarkat paikat omien taitojen äärirajalla ja selvät välit maksimivauhtia. Tällä taktiikalla lähdin matkaa ja nyt se onnistui. Kun leimasin rastilla 15 huomasin, että yksi rasti enää jäljellä ennen maalia. 15-16 olikin selvä juoksupätkä. Laitoin tossua toisen eteen sen minkä lähti. Lopussa olisin voinut vetäistä viimeisen mutkan suoraksi, mutta en ottanut riskiä vaan menin vasemmalta polun kautta. Hyvä niin, sillä kuten härvelistä voitte nähdä, tähän 16 rastin viereen on hienosti väännetty tippaleipäkuviota erään herran toimesta.
Tulokset katsoin vasta kotona seuraavana aamuna ja hämmästys oli melkoinen. Vaikka maalissa tuntui hyvältä, en silti uskonut sen menneen niin hyvin. Väliajoista selviää, että yksi vähän parempi väli ja pari vähän huonpaa väliä, mutta muuten tasaisesti.
Suonette, että ruodin A-radan tuloslistaa melkein rivi riviltä.
3. Upi on myös kovassa vedossa ja häviän hänelle säännönmukaisesti olipa rata tai matka mikä tahansa.
4. Hyvä sijoitus minulle. Tosi selvät erot kärkeen.
6. Miten on mahdollista, että päihitin Pasin? Odotan selitystä sanallisessa tai piirrosmuodossa.
7. Tämä lämmittää mieltä. Härvelistä löytyy selitykset. Mahdottoman mielenkiintoisia "ratkaisuja". 8 rastilta on lähtösuunta täysin arvottu.
9. Ladulla häviän Heikille 10-0, mutta suunnistuksessa en joka kerta. Ehkä suurin eromme on hartioissa (minulta ne puuttuvat).
10. Ari on selvästi kohentanut kuntoa kesän aikana. Alkukaudesta päihitin joka kerta, mutta loppukaudesta on tehnyt tiukkaa. Nyt tuli eroa nelisen minuuttia.
13. Minulla ja Vesalla on ollut pitkin kautta tiukkaa kisaa - tällä kertaa minun hyväkseni.
16. Nyt selvä ero Ristoon. Tosin Riku saa 10 v enemmän ikähyvityksiä kuin minä, joka pitää ottaa huomioon.
Tarkoittaako tämä sitä, että olen parempi kuin luulenkaan? Tosin MF, JP ja HP eivät olleet mukana. Toisaalta meillä päin on ollut tapana laskea tuloksiin mukaan vain ne osallistujat jotka ovat olleet mukana. Eli puuttuvilla nimillä ei spekuloida. Tuloslista on se mikä on. Huonoja suorituksia on tullut tehtyä vaikka kuinka paljon, eli kun edes kerran kesässä onnistuu, saa siitä motivaatiota useamman kilon.
- - - - - - - -
Tämä samana päivä sattunut toinen vallan ihmeellinen tapaus sattui jo matkalla edellä kerrotuille iltarasteille. En ollut kuljettaja vaan istuin repsikan paikalla. Suolasenkosken ja Kymentien risteyksestä meistä katsoen vasemmalta koukkasi eteen musta auto. Meillä oli etuajo-oikeus. Kuljettaja piti oikealla poskellaan kookasta älykännykkää ja sivuilleen katsomatta kaarsi reippaasti Kymentielle. Jos olisimme olleet paikalla sekunnin aiemmin olisi jokun pitänyt jarruttaa 100% teholla ettei pelti olisi rutissut. Musta auto jatkoi matkaa ja ajoi yllätyksekseni saman rivitalon pihalle Kymentielle jonne mekin olimme menossa. Mustasta autosta astui ulos mies joka jatkoi puhelimeen puhumista. Keskustelu meni suunnilleen näin:
- Hei (minä).
- (Mies katsoi minuun mutta ei vastannut eikä reagoinut mitenkään.)
- HEI! (minä)
- Mitä olenko mä koira? (mies asteli luokseni)
- Eikä. Huomasitko meitä tuossa risteyksessä lainkaan?
- Olenko joku koira?
- Sanoin 'hei' koska en tiedä nimeäsi.
- Mitä! Olenko joku koira?
- Juu et ole, mutta voisit katso vähän kun ajat risteykseen.
- Olenko joku koira? Pyydätkö anteeksi?
- No anteeksi, mutta vähän voisi kääntää päätä risteyksessä.
- Olenko joku koira? Menen nyt tuonne suuntaan (näyttää kädellään).
- No minäkin olen tulossa samaan suuntaan (marssin mukana samaan suuntaan).
Mies, joka ulkonäkönsä perusteella ei ole syntyperäinen suomalainen, jatkoi matkaansa eteenpäin ja minä käännyin hetken päästä kantamusteni kanssa oikealle. Hauska yksityiskohta on se, että tämä mies puhui koko tapahtuman ajan kännykkäänsä. Siis samalla kun huusi minulle. Hänellä oli kaulassaan muovinen sinisellä reunuksella varustettu nimilaatta, josta kävi ilmi, että hän työskentelee jossain 'terveyspalveluissa', mutta valitettavasti en ehtinyt paikallistaa lätkästä hänen nimeään ja tarkkaa kustannuspaikkaa. Todennäköisemmin hänen nimensä on joku Muhammad kuin Matti. Huomautan vielä, että mies oli siististi pukeutunut ja hänen musta autonsa oli iso ja kiiltävä, eli mikään huumehörhön kaltainen hyypiö ei ollut kyseessä.
Mitä tässä olisi pitänyt tehdä? Heppuun ei saanut mitään järkevää kontaktia. Ilmeisesti hän piti itseään koirana tai hänen vaimonsa pitää häntä koirana tai joku on haukkunut häntä koiraksi. Tai ehkä se oli ainoa lause suomea jonka hän osasi. Oikea suomalainen olisi vastannut minun aloitukseeni jotenkin näin: "Mitä vittua sä siinä urputat!" Siitä olisi sitten päästy eteenpäin kuten normaalit suomalaiset.
Ei sille vaan voi mitään. Jos on lusikalla annettu niin kauhalla ei voi vaatia.
tiistai 20. syyskuuta 2016
Ruskajuoksu 2016
Olen useana syksynä ollut menossa Rannikkorasteille Ruskajuoksuun, mutta aina on ollut muuta menoa tai estettä. Lähellä oli huti tänäkin syksynä. Naputtelin lauantai iltana tietokonetta ja sattumalta katsoin onko mitään kuntosuunnistuksia sunnuntaina lähiseudulla. Ruskajuoksun lähtöön oli aikaa vajaa 12 tuntia. Jotenkin se oli päässyt unohtumaan, mutta parempi viime tingassa kuin liian myöhään.
Google näytti ajomatkan kestoksi 32 min. Yhteislähtö olisi klo 10.30 ja koska oletin, että pääsen autolla melko lähelle ja koska puin vehkeet päälle jo kotona starttasin matkaan 9.30.
Alkurituaaleissa ei ole ihmeempää kerrottavaa eli siirryn suoraan lähtöhetkeen. Vaikka rinnassa ei ollutkaan numerolappua, yhteislähtö tuo aina mukanaan extra annoksen jännitystä. K-pisteen kohdalla meni hiekkatie poikittain ja saattaahan olla, että ensimmäinen reitinvalinta on heti siinä paikassa.
Minulle tuottaa aina vaikeuksia löytää lähtökiihdytyksessä kartalta K-piste. Niinpä juoksin alun kiltisi muiden perässä siihen asti kunnes sain hahmoteltua K:n ja 1:n ja oman paikkani suhteessa niihin. Ykkönen oli iso kivi aukossa. Kuulostaa helpolta, mutta vaikeuskerroin tuli siitä, että kiviä, isoja kiviä, tosi isoja kiviä, ihan hiton isoja kiviä ja tolkuttomia kiviä oli kylvetty maastoon reilulla kädellä -siis muuallekin kuin ykkösvälille. Onneksi letka jossa juoksin meni oikeean suuntaan ja eteen tuli sen näköinen lohkare, joka voisi vaikka olla rastikivi. Ja olihan se. Leimaus ja sitten pitikin vähän aikaa tukia mistä löytyy rasti numero 2.
Kolmoselle tuli pummi. Menin liikaa oikealle ja kun tuli rajalinjan/polun kohdalle oli siinä iso kivi nenällä ja sen takana laakea kukkula täynnä kiviä. Kävin kivet läpi mutta ei rastia vaan selvä pummi. Eikä ketään missään. Sitten huomasin ojan ja ymmärsin, missä olin. Melko lailla kaksi saman näköistä paikkaa ja minä osuin tietenkin väärälle. Tästä eteenpäin sainkin sitten suunnistaa yksi aina rastille 10 saakka ennen kuin alkoi näkyä muita suunnistajia.
Loppupuolella toisen hajontarastin ympärillä, eli perhoslenkkien paikkeilla oli oikein mukavaa maastoa. Huomasin yllätyksekseni, että juoksu kulki varsin hyvin, vaikka tälle kymmenen kilometrin matkalle en tehnyt käytännössä minkäänlaisia valmisteluja.
A-radalla oli kolme eri hajontarataa. Reittihärvelissä ne ovat omina ratoinaan, mutta eipä hätää. Jos ette ole tienneet niin kohta tiedätte. Härvelin ratavalikosta löytyy valinta all classes. Sen avulla voi katsella kaikkia ratansa piirtäneitä samalla kertaa, vaikka he olisivat eri radoilla. Normaalisti tälle ei paljon ole käyttöä, mutta nyt on. Eli näin:
- Ensin katsotaan ketkä A-radoilla suunnistaneet ovat härveliin jotain laittaneet.
- Sitten valitaan all classes.
- Valikosta poimitaan samat nimet.
- Ladataan reitit (view routes) ja animaatio (load animation) ja painetaan start.
Kartalla näkyvät kaikki radat ja mahdolliset rastivälit, joka tietysti vähän epäselventää kuvaa. Ylimääräisistä viivoista ei kannata välittää.
Keltainen täppä eli minä pummaan kolmosta. Punainen ja sininen ovat menossa kokonaan eri hajonnalle ja vihreä tulee heidän perässään. Ruskea on tulossa samalle rastille kuin minä, mutta selvästi jäljessä.
Näin pystyy seuraamaan sitä kuka A-ratalainen meni mille hajonnalle ja tilanne tietenkin tasoittuu hajontojen yhteisillä rasteilla. Tässä tämän kertaisessa tapauksessa tosin aika loppupuolella sillä 1-2 välilläkin oli kaksi hajontaa, ja sen tilanne tasoittui vasta rastilla 19. Jos haluat katsoa koko kartan se löytyy täältä.
Kaiken kaikkiaan mukava tapahtuma ja sää oli juuri sopiva suunnistukseen. Kiitos järjestäjille.
Google näytti ajomatkan kestoksi 32 min. Yhteislähtö olisi klo 10.30 ja koska oletin, että pääsen autolla melko lähelle ja koska puin vehkeet päälle jo kotona starttasin matkaan 9.30.
Alkurituaaleissa ei ole ihmeempää kerrottavaa eli siirryn suoraan lähtöhetkeen. Vaikka rinnassa ei ollutkaan numerolappua, yhteislähtö tuo aina mukanaan extra annoksen jännitystä. K-pisteen kohdalla meni hiekkatie poikittain ja saattaahan olla, että ensimmäinen reitinvalinta on heti siinä paikassa.
Minulle tuottaa aina vaikeuksia löytää lähtökiihdytyksessä kartalta K-piste. Niinpä juoksin alun kiltisi muiden perässä siihen asti kunnes sain hahmoteltua K:n ja 1:n ja oman paikkani suhteessa niihin. Ykkönen oli iso kivi aukossa. Kuulostaa helpolta, mutta vaikeuskerroin tuli siitä, että kiviä, isoja kiviä, tosi isoja kiviä, ihan hiton isoja kiviä ja tolkuttomia kiviä oli kylvetty maastoon reilulla kädellä -siis muuallekin kuin ykkösvälille. Onneksi letka jossa juoksin meni oikeean suuntaan ja eteen tuli sen näköinen lohkare, joka voisi vaikka olla rastikivi. Ja olihan se. Leimaus ja sitten pitikin vähän aikaa tukia mistä löytyy rasti numero 2.
Kolmoselle tuli pummi. Menin liikaa oikealle ja kun tuli rajalinjan/polun kohdalle oli siinä iso kivi nenällä ja sen takana laakea kukkula täynnä kiviä. Kävin kivet läpi mutta ei rastia vaan selvä pummi. Eikä ketään missään. Sitten huomasin ojan ja ymmärsin, missä olin. Melko lailla kaksi saman näköistä paikkaa ja minä osuin tietenkin väärälle. Tästä eteenpäin sainkin sitten suunnistaa yksi aina rastille 10 saakka ennen kuin alkoi näkyä muita suunnistajia.
Loppupuolella toisen hajontarastin ympärillä, eli perhoslenkkien paikkeilla oli oikein mukavaa maastoa. Huomasin yllätyksekseni, että juoksu kulki varsin hyvin, vaikka tälle kymmenen kilometrin matkalle en tehnyt käytännössä minkäänlaisia valmisteluja.
A-radalla oli kolme eri hajontarataa. Reittihärvelissä ne ovat omina ratoinaan, mutta eipä hätää. Jos ette ole tienneet niin kohta tiedätte. Härvelin ratavalikosta löytyy valinta all classes. Sen avulla voi katsella kaikkia ratansa piirtäneitä samalla kertaa, vaikka he olisivat eri radoilla. Normaalisti tälle ei paljon ole käyttöä, mutta nyt on. Eli näin:
- Ensin katsotaan ketkä A-radoilla suunnistaneet ovat härveliin jotain laittaneet.
- Sitten valitaan all classes.
- Valikosta poimitaan samat nimet.
- Ladataan reitit (view routes) ja animaatio (load animation) ja painetaan start.
Kartalla näkyvät kaikki radat ja mahdolliset rastivälit, joka tietysti vähän epäselventää kuvaa. Ylimääräisistä viivoista ei kannata välittää.
Keltainen täppä eli minä pummaan kolmosta. Punainen ja sininen ovat menossa kokonaan eri hajonnalle ja vihreä tulee heidän perässään. Ruskea on tulossa samalle rastille kuin minä, mutta selvästi jäljessä.
Näin pystyy seuraamaan sitä kuka A-ratalainen meni mille hajonnalle ja tilanne tietenkin tasoittuu hajontojen yhteisillä rasteilla. Tässä tämän kertaisessa tapauksessa tosin aika loppupuolella sillä 1-2 välilläkin oli kaksi hajontaa, ja sen tilanne tasoittui vasta rastilla 19. Jos haluat katsoa koko kartan se löytyy täältä.
Kaiken kaikkiaan mukava tapahtuma ja sää oli juuri sopiva suunnistukseen. Kiitos järjestäjille.
perjantai 16. syyskuuta 2016
Hyviä uutisia
Tapasin muuten sattumalta erään Suunnolla ohjelmakehityksessä olevan henkilön muutamia viikkoja sitten ja ehdin vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan. Valitettavasti vain muutaman. Hän ei ollut suoraan tekemisissä Ambitin ja Movescountin kanssa, mutta myönsi, että järjestelmässä on käyttäjän näkökulmasta katsoen ongelmia.
Kun tilanne oli päällä yritin lähettää Suunnon tukipalveluun kysymyksen, onko systeemi todella nurin, vai onko vika omassa laitteistossani. Täytin lomakkeen ja kirjoitin pitkät pätkät faktatietoja. Viestin aihekenttään en laittanut mitään, sillä alasvetovalikon ainoa valittavissa oleva aihe oli "ei aihetta". Viestini lähetys estettiin, koska en ollut valinnut aihetta. Ensimmäistäkään sähköpostiosoitetta ei ole olemassa koko firmaan. Ilmainen puhelinnumero löytyy muistaakseni Belgiassa ja Kanadassa, mutta ei Suomessa. Facebook (jota pääsen vain lukemaan) on täynnä hehkutusta siitä miten moveyhteisöt ovat mahdottoman yhteisöllisiä eri movejen kanssa. Eli mitä tästä opimme? Älkää käyttäkö pilvessä olevia palveluita jos saman asian voi hoitaa omalle koneelle asennettavalla ohjelmalla.
Nyt se siis toimii. Toivotaan, että uusia päivityksiä ei tule seuraavaan 30 vuoteen.
Yökuppi Utissa 15.9. näytti pahimmillaan tältä. Sinisellä merkityt kohdat selityksille.
1: Olen menossa kohti rastia 5 (on kuvassa oikealla ylhäällä). Yritän saada näkyviin kaksi isoa kiveä. Valun alas rinnettä kun kierrän vihreää. Olisi pitänyt pitää tiukempi suunta.
2: Saan kiinni kuopan reunasta. Suunta kohti rastia. Kaikki järki sanoo, että rasti on aivan kohdalla etuvasemmalla, mutta...
3: Täällä oli noin 10 henkeä rypäässä, eli siinä on pakko olla rasti. Vaan eipä ollut. Huomaan jyrkänteet edessä ja käännyn takaisin. Rastille ja siitä suunta kutosella, joka on pikku jyrkänne.
4: Tien ylitys. Suppa oikealla eli olen kartalla.
5: Olen tässä vaikka luulen olevani kohdassa 6. Jatkan suoraan.
7: Rinne laskee ja tajuan, että ohi meni. Takaisin päin.
8: Tulen mäen päälle, mutta ei havaintoa rastista. Kuten suurennetusta kuvasta näkyy olen mennyt rastin vierestä noin 10 pikselin etäisyydeltä, joka vastaa luonnossa noin 3...4 metriä. Huomaan heijastimen...
11: Olen rastilla mutta väärä rasti. En ymmärrä missä mättää. Turha kiemurrella liisterissä, pitää hakea tarkka paikka. Siispä suunta polulle.
9: Polkua etelään. En näe kaakkoon lähtevää haaraa ja en saa kiinni. Käännyn takaisin ja juoksen hippulat vinkuen toiseen suuntaan, jossa tiedä olevan tien.
10: Tie. Olen taas kartalla. Suunta rastille.
11: Olen taas tässä samassa paikassa ja väärä rasti! Eli kaksi kiveä. Kaksi kiveä on kaksi kiveä ja katson viidennen kerran kaksi kiveä kartalta. Siitä suunta rastille numero 6. Kävellen ja vieläkin menee rastin yläpuolelle ohi. Onneksi huomaan missä Anssi leimaa ja kiipeän kumpareen toiselle puolelle, ilman häntä olisi vieläkin mennyt plörinäksi. Ihmeellistä on suunnistus.
9: Takaisin polulla. Sylettää, mutta ei auta, se on vaan laitettava hanaa vaikka kaikki muut ovat jo varmaan maalissa.
Lopputulos B-radalta on hämmentävä. Sijoitukseni B-radalla oli 10/33. Noin 8 minuuttia pummia, jolla luulin ensin olevani aivan häntäpäässä, mutta enpäs ollutkaan. Hyvä uutinen on se, että sain 19 peruspistettä. Jos käytössä olisi ollut sama aikaeroon perustuva pistekaava kuin viime vuonna, en olisi saanut pisteitä lainkaan, sillä hävisin voittaja Niklakselle niin paljon. Tämä pelkästään sijoitukseen perustuva tämän vuoden kaava on siis armollisempi tavissuunnistajalle - ainakin tässä tapauksessa.
Reittihärveli on aivan ehdoton väline oman suunnistussuorituksen analysointiin ja yrityksiin parantaa omia taitoja. Tämäkin tapaus olisi jäänyt "ihmeelliseksi virheeksi" muiden joukkoon, mutta nyt kuvaa katsomalla löysin ainakin yhden varman syyn miksi homma kusi kintuille. Todella monen suunnistajan ranteessa näkyy killuvan joku vekotin. Mihin he niitä käyttävät? Eivät ainakaan oman suorituksensa tallentamiseen, sillä reittihärveliin tallennuksia ilmestyy kovin vähän?
Onko kukaan muu tehnyt koskaan samanlaista kartoitusta kuin minä taas tein?
tiistai 13. syyskuuta 2016
KS-iltarastit 13.9.2016
Kirjoitan vaihteeksi iltarastien yksityiskohtaisen raportin rasti rastilta.
Auto-Kioski: Piti käydä autolla uudestaan, koska huomasin vasta tiskillä, että kompassin ja emitin mukana kannoin varsinaisia oikeita kalliita kaksiteho silmälasejani, vaikka suunnistuslasit olivat jo otsalla.
Kioski-K: Tämä väli meni hyvin.
Jostain syystä härvelin pohjakartassa on ratapiirrosten lisäksi kaikkirastit-kuva. Sen takia kuva on hieman epäselvä. Kuvat on käännetty niin, että rastivälit ovat aina oikein päin eli alhaalta ylös.
K-1:
Varsin selvä juttu. Polulle ja sitä pitkin lähes rastille. Aivan lopussa pieni koukkaus kun pusikosta ei päässyt läpi.
1-2:
Frisbeegolf radan urat sekoittivat niin, että en saanut poluista mitään selvää. Siksi juoksinkin suunnalla kohti paksua polkua, jonka tiesin olevan kuntopolku. Sitä vähän matkaa ja sitten kääntö oikealle rastille (punainen viiva ei ole aivan kohdallaan, sen pitäisi olla vähän enemmän vasemmalla). Olin liikaa vasemmalle, mutta ei ongelmia.
2-3:
Suoraan ja tarkoitus oli kiertää rastivälille osuva pieni mäki vasemmalta. Kartta on valkoinen, mutta juutuin käsittämättömän sakeaan kuusikkoon. Muutaman metrin etenin selin ja kun sain temmottua itseni johonkin huomasin, että olen sittenkin mäen päällä. Siitä suunta ja jyrkänteen päältä kohti rastia. Ei osu ja huti meni. Haahuilua. Kuvioraja näkyy selvästi ja samoin kallio. Lippu on siinä missä sen pitääkin olla. Huonoa tuuria, että ei osunut silmiin, vaikka pyöritin päätä mennen tullen. 3 min pummia.
3-4:
Meinasin mennä aukon kautta, mutta se onkin olevinaan joku laidun! Kiersin vasemmalta ja siitä suoraan rastille.
4-5:
Muka valkoisen kohdalta kuntopolulle. Putkahdin ulos pusikosta. En viitsinyt mennä vähää matkaa takaisin päin polulle, joka meni jyrkänteen länsipuolelta. Olisi pitänyt, kuten sininen reitti menee. Se oli selvästi nopeampi ja helpompi. Juoksin kuntopolkua ison puun kohdalle ja siitä ylös mäkeen. Kipuamisessa meni aikaa ja eteneminen oli niin hidasta, että ehdin siinä samalla syödä kolme kourallista puolukoita. Tosi hyviä ovat. Kuviorajaa seuraten kohti rastia. Näin, että Risto juoksi vasemmalta oikealle. Hän lähti neloselta samaan aikaan kuin minä ja lähti em. polun kautta. Oletin hänen olleen jo rastilla, joten oletin olevani rastin lähellä. Pirrr pirrrr - kellot alkavat soida. Ei täsmää, mutta kiveä on vähän sinne päin. Kuviorajan minusta katsoen oikealla puolella pitäisi olla vihreää, mutta kun katson sinne, siellä on isoja kuusia harvakseltaan. Taimikkoa on vasemmalla jossa pitäisi olla kartan mukaan valkoista. Kävi vanhanaikaisesti. Olen siis jossain ja tarkkaan kun katsoo, niin kartta ja kompassi eivät satu yhteen mitenkään. Väärällä mäellä en voi olla, koska tässä ei ole kuin yksi mäki. Äääh. Puuh. Voi ¤#%#¤%¤ väärä kuvioraja. Vielä 100 m rastille. Vain 2 minuuttia pummia, joka on yllättävän vähän kun ottaa huomioon, että en kolmeen minuuttiin tiennyt missä olen.
5-6: Polulle ja täyttä höökiä rastille.
6-7:
Ensin kuntopolkua ja sitten vasemmalle kohti rastia. Mutta mistä kohtaa polulta? Ryteikkö ei houkuttele. Lähden sitten siitä kohtaa mistä lähden ja hahmotan ojanmutkan olevan siinä missä sen pitäisi olla. Rastin pitäisi olla siinä kohtaa, mutta rankaa on niin älyttömästi, että ei pääse eteenpäin. Samassa maasta törröttävä puoli metriä korkea ja 7 cm halkaisijaltaan oleva kanto (voiko sitä kannoksi sanoa?) tökkää sääreen (sinisen nuolen kohdalla). Tosi nastan tuntuinen. Osuu juuri samaan kohtaan josta alkukaudesta lähti 5 x 1 cm palkeenkieli irti ja joka tulehtui. Siinä paikassa on nyt kireää ohutta ihoa. En ala tutkimaan osumaa, sillä punttia ei saa siihen kohtaan nousemaan, eikä minulla ole laastaria tms. mukana. Rasti on siinä missä se on, mutta 1 min meni hukkaan.
7-8: Lepuutan aivoja ja juoksen oikean kautta. Selvästi nopeampi kuin viivaa myöden olisi ollut.
8-9: Suoraan. Lopussa olisi voinut hieman ottaa oikeammalta mäen alta, mutta tästä oli hyvä mennä.
9-10:
Epämääräinen väli. En nähnyt kumpaakaan poikittaista polkua. Lipesi vähän liikaa oikealle. Liikaa hidastelua. Yksi minuutti hidasteluun ja oikealle valumiseen.
10-11: Suoraan. Kun jyrkänteet alkoivat olla kohdalla, siirryin niiden päälle. Loppulähetyminen piti ottaa varovasti koska näkyvyys väheni puiden tiheyden kasvaessa. Korjaan: Puiden tiheys ei muuttunut. Se on männyillä noin 400 kg/m³, mutta niiden esiintymistiehys pinta-alan funktiona suureni. Osui ihan suoraan rastille.
11-12: Polkua suoraan rastille.
12-13:
Vasen vai oikea? Oikean kautta. Pakko kävellä vähän sillä veto alkaa loppua. Ratamestari ei ole ajatellut sitä, että ilta-aurinko paistaa suoraan päin näköä eikä etusektoriin voi katsoa. Onneksi oikea kumpare on himpun isompi kuin muut. Sitä paitsi olen tässä paikassa käynyt aiemmin tänä kesänä.
13-14: Polkua pitkin mahanalus täynnä jalkoja.
14-15:
HAHAA! NYT TÄMÄ PAIKKA ONNISTUI.! Olen tämän suon yli yrittänyt mennä vähintään kerran kaudessa ja aina aiemmin on tuloksena ollut pakolliset kiemurat. Nähdessäni tämän paikan, tiesin, että nyt pitää löytää polun oikea haara. Se löytyy nuolen osoittamasta kohdasta, mutta se on tosi onneton. Oikea haara on oikea ja siitä pääsee suoraan suon yli. Aiemmin olen joutunut vasempaan haaraan joka kääntyy vasemmalle ja sieltä ei pääse eteenpäin ilman rypömistä eli sinistä katkoviivaa.
15-16: Selvä homma. Tunneliin ja siitä polkua pitkin rastille.
16-17:
Oliko tässä muuta vaihtoehtoa kuin se minkä toteutin? Ei ole.
17-18:
Polulle joka johtaa pihalle. Ennen pihaa oikealle. Melko varmasti joku meni pihan läpi tielle kun sitä ollut merkitty pystyviivoituksella kielletyksi. Hieman näytti autiolta se piha, mutta oliivinvihreä on siitä huolimatta kiellettyä. Rinteen reunaa, jossa on vaikea hahmottaa onko alla se polku joka kartan mukaan pitäisi tulla vastaan. Luulen kääntyneeni oikealle polulle, mutta se on väärä. Onneksi ihan sattumalta huomaan, että rastilippu pilkottaa vähän matkan päässä.
18-M: Joku varmaan veti tämän viivasuoraan suon yli, mutta minä menen polkua. Aurinko paistaa suoraan päin näköä ja kun tulen polkujen risteykseen, en hetkeen näe minne pitää mennä. Loppukiri ei enää irronnut. Maalileimasin oli hienosti varustettu heijastimella. Näin maalin löytää vaikka olisi mennyt vähän pidempäänkin.
Tämä on tuttuakin tutumpi maasto. Olen asunut kartalta löytyvällä Hailikujalla 10 vuotta. Luulisi, että on kotikenttäetu. Ei ole. Pusikot vievät aina voiton.
Suunnon Movescount-palvelussa on taas joku ylläpitotoimi ja kellon tietoja ei pääse purkamaan sitä kautta. Onneksi minulla on Ambit-backup-ohjelma, jolla tietojen siirto onnistuu ilman Movesotkua. Paljonko vetoa, että kun ylläpitotoimet on tehty, kelloni ei enää ole yhteensopiva. Tarvitaan taas jonkun ajurin vaihtaminen Wintoosaan ja siinä meneekin viikonloppu rattoisasti.
Kiitos ratamestarille ja hänen apulaisilleen. Kaikesta yhteensä 7 minuutin sähellyksestä huolimatta pääsin pari minuuttia alle tavoiteaikani. Koko suoritus on nähtävissä täällä.
Auto-Kioski: Piti käydä autolla uudestaan, koska huomasin vasta tiskillä, että kompassin ja emitin mukana kannoin varsinaisia oikeita kalliita kaksiteho silmälasejani, vaikka suunnistuslasit olivat jo otsalla.
Kioski-K: Tämä väli meni hyvin.
Jostain syystä härvelin pohjakartassa on ratapiirrosten lisäksi kaikkirastit-kuva. Sen takia kuva on hieman epäselvä. Kuvat on käännetty niin, että rastivälit ovat aina oikein päin eli alhaalta ylös.
K-1:
1-2:
2-3:
3-4:
4-5:
5-6: Polulle ja täyttä höökiä rastille.
6-7:
7-8: Lepuutan aivoja ja juoksen oikean kautta. Selvästi nopeampi kuin viivaa myöden olisi ollut.
8-9: Suoraan. Lopussa olisi voinut hieman ottaa oikeammalta mäen alta, mutta tästä oli hyvä mennä.
9-10:
10-11: Suoraan. Kun jyrkänteet alkoivat olla kohdalla, siirryin niiden päälle. Loppulähetyminen piti ottaa varovasti koska näkyvyys väheni puiden tiheyden kasvaessa. Korjaan: Puiden tiheys ei muuttunut. Se on männyillä noin 400 kg/m³, mutta niiden esiintymistiehys pinta-alan funktiona suureni. Osui ihan suoraan rastille.
11-12: Polkua suoraan rastille.
12-13:
13-14: Polkua pitkin mahanalus täynnä jalkoja.
14-15:
15-16: Selvä homma. Tunneliin ja siitä polkua pitkin rastille.
16-17:
17-18:
18-M: Joku varmaan veti tämän viivasuoraan suon yli, mutta minä menen polkua. Aurinko paistaa suoraan päin näköä ja kun tulen polkujen risteykseen, en hetkeen näe minne pitää mennä. Loppukiri ei enää irronnut. Maalileimasin oli hienosti varustettu heijastimella. Näin maalin löytää vaikka olisi mennyt vähän pidempäänkin.
Tämä on tuttuakin tutumpi maasto. Olen asunut kartalta löytyvällä Hailikujalla 10 vuotta. Luulisi, että on kotikenttäetu. Ei ole. Pusikot vievät aina voiton.
Suunnon Movescount-palvelussa on taas joku ylläpitotoimi ja kellon tietoja ei pääse purkamaan sitä kautta. Onneksi minulla on Ambit-backup-ohjelma, jolla tietojen siirto onnistuu ilman Movesotkua. Paljonko vetoa, että kun ylläpitotoimet on tehty, kelloni ei enää ole yhteensopiva. Tarvitaan taas jonkun ajurin vaihtaminen Wintoosaan ja siinä meneekin viikonloppu rattoisasti.
Kiitos ratamestarille ja hänen apulaisilleen. Kaikesta yhteensä 7 minuutin sähellyksestä huolimatta pääsin pari minuuttia alle tavoiteaikani. Koko suoritus on nähtävissä täällä.
torstai 8. syyskuuta 2016
Superviikko 36
Rankka viikko 36, jonka pohjat luotiin jo edellisellä viikolla. Lauantainen Lautaron ja Paaskosken kuntopolkujen juoksu sekä Valkealasta takaisin Lautaroon hölkkääminen alkoi tuntua pakaroissa ja pohkeissa maanantaina. Varsinkin rappujen kävely alas tuntuu erityisesti tietyissä lihaksissa.
Suunnistusviikko alkoi tiistaina Kuusankoskella pidennetyllä sprintillä. Varsin mukava rata, joka kiesi sairaalanmäellä sellaisissa paikoissa, joissa en ollut aiemmin liikkunut. Suorituksesta ei sen ihmeempää kommentoitavaa. Viimeiseltä rastilta meinasin lähteä väärään suuntaan ja oli vähällä, että en jäänyt polkupyörillä pihalla ajelleiden pikkupoikien alle. Väliajoista pisti silmään väli 16-17.
Vedin sen ihan apinan raivolla ja olin silti vasta 20.
Eli kysymys on: Olenko jo niin vanha, että en tämän lujempaa pääse vai onko vika jossain muualla?
Keskiviikkona Majakiven Kuntsarit. Varsin normisuoritus ryyditettynä yhdellä hoo-moilasella ja yhdellä kiemuralla. Rasti 13 oli hukassa.
Pieni jyrkänne isojen yläpuolella (tulosuunta ylhäältä). Olin omasta mielestäni oikeassa paikassa ja katsoin kaksi pientä jyrkänteen tapaista. Eipä näkynyt lippua. Kurkistin isosta jyrkänteestä alas ja ihmettelin, että eihän tuonne pidä menneä, koska rastijyrkänne on selvästi ylempänä. Onneksi joku leimasi rastilla 13 ja silloin näin missä se oli. Se oli 4 m takavasemmalla juuri siinä kohtaa josta juoksin hetki sitten ohi. Tämän sanoisin olevan huonoa tuuria. Kun se ei osu silmiin, niin se ei osu vaikka päälle astuu.
Ja kiemurat oli tämä: Katsoin, että 14 on sama kumpare jolla olen jo käynyt. A-radallahan oli kartan vaihto ja näin siis oletin, että on kyseessä sama rasti. Huomaa, että härvelin kuvassa rastit 14 ja 6 näkyvät molemmat samalla kertaa. Paperilla ne eivät ollet yhtäaikaa. Sinne siis suunnistin ja kas kummaa koodi ei täsmää. Nyt tein niin, että etsin määritteistä koodin 36, ettei pääse käymään kuten täällä. Sain selville, että olinkin rastilla 6. Se ei ollut se minne minun piti mennä. Minun piti mennä 44:lle. Suunta sinne ja sitä ei löydy. Kierros ja kaarros ja sitten hokasin, että se on syvä suppa, eikä iso kumpare. Ja kello käy. Ei ollut vaikea paikka, määritteet ja rastipisteet oli selvät, mutta ei vaan osaa.
Majakivellä on pitkät pätkät juoksuhautoja. Onko nämä tehty samaan sotaan kuin Känkkärällä olevat juoksuhaudat? Nämä ovat enempi Ruotsin suuntaan, ja Kymijoen länsipuolella, eli joku tässä ei nyt täsmää. Haudat on louhittu umpinaiseen kallioon, eli tarvittava työmäärä on ollut melkoinen. Ilmeisesti dynamiitti on ollut siihen aikaan jo keksitty? Panostaminen on tarkkaa homma, jotta juoksuhauta tulee sen muotoiseksi kuin se on, eikä vain laakeaksi montuksi. Ottaen huomioon vielä sen, että panoksille tarvittavia reikiä ei ihan tuosta vaan saa aikaiseksi ilman konevoimaa. Sen verran asia on kiinnostanut, että olen perehtynyt siihen jo aiemmin. Lainasin kirjastosta panostajan oppikirjan. Yllättävän tarkkaa hommaa, eli "pamauttelu" ei suju läheskään niin helposti kuin se Myytinmurtajissa näyttää tapahtuvan.
Sitten kotiin huilimaan pariksi tunniksi ja uudestaan baanalle Yö-kuppiin. Tuttua maastoa, jossa on juostu, suunnistettu ja hiihdetty monet kerrat. Ykkönen ja kakkonen ok, mutta sitten alkoi tapahtua. Luin kolmoselle mennessä 6 rastin ympyrää ja olin jo melkein lähdössä sähkölinjalta männikköön kun huomasin, että pieleen menee. Paikko pohjoisen kautta kaartamalla ja lähestyminen 3:lle vastakkaisesta suunnasta. Matkaa tuli reippaasti lisää ja pari minuuttia meni harakoille.
Viimeinen eli seiska oli tuskaa. Kuten kuvasta näkyy yritin oikoa mäen yli.
Pienet polut hukkuivat näkyvistä ja rinnettä ei päässyt alas siitä kohtaa mistä oli tarkoitus. Kuvan mukaan tuossa näkyisi olevan jyrkänteiden välissä jyrkääntettömiä välejä (vai miten se pitää sanoa?). Yöllä näytti pohjattomalta hiidenkirnulta, eli oli pakko tehdä koukkaus. Mäen alle kun viimein pääsin, ei jyrkänne osunut silmiin. Kävin melkein kolmesti hakemassa vauhtia kuntopolulta, ennen kuin osui kohdalleen. Näin jopa miten Upi tuli rastilta pois päin, mutta en siitä huolimatta nähnyt sitä. Rasteille pitää saada kirkkaampia heijastimia! Yhteensä 8 minuuttia omaa kivaa B-radalla. Eli ilman sekoiluja olisin ollut täpärästi toinen. Ja jos tädillä olisi munat hän olisi setä. Eli selittelyt ei auta vaikka kuinka yrittäisi asioita väännellä ja käännellä.
Torstaina Niemenmaalla normaalit iltarastit eli ei pisteitä jaossa missään kupissa tai liigassa. Kulki varsin hyvin.
5-6-7-8-9 välit meni hyvin. Maalipaikalla minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että olisin ollut täällä aiemmin. Pois ajaessa huomasin, että minulla on ollut joskus auto tienvarsiparkissa nuolen osoittamassa paikassa. Eli olen kuin olenkin suunnistanut täällä aiemmin.
Ja vahvistukseksi vielä kaikille, jotka sitä eivät ole huomanneet tai eivät ole uskoneet näkemäänsä: Minä olen nyt parempi ihminen. Kyllä! Ajelen Mercedes-Benz merkkisellä autolla.
Suunnistusviikko alkoi tiistaina Kuusankoskella pidennetyllä sprintillä. Varsin mukava rata, joka kiesi sairaalanmäellä sellaisissa paikoissa, joissa en ollut aiemmin liikkunut. Suorituksesta ei sen ihmeempää kommentoitavaa. Viimeiseltä rastilta meinasin lähteä väärään suuntaan ja oli vähällä, että en jäänyt polkupyörillä pihalla ajelleiden pikkupoikien alle. Väliajoista pisti silmään väli 16-17.
Vedin sen ihan apinan raivolla ja olin silti vasta 20.
Eli kysymys on: Olenko jo niin vanha, että en tämän lujempaa pääse vai onko vika jossain muualla?
Keskiviikkona Majakiven Kuntsarit. Varsin normisuoritus ryyditettynä yhdellä hoo-moilasella ja yhdellä kiemuralla. Rasti 13 oli hukassa.
Pieni jyrkänne isojen yläpuolella (tulosuunta ylhäältä). Olin omasta mielestäni oikeassa paikassa ja katsoin kaksi pientä jyrkänteen tapaista. Eipä näkynyt lippua. Kurkistin isosta jyrkänteestä alas ja ihmettelin, että eihän tuonne pidä menneä, koska rastijyrkänne on selvästi ylempänä. Onneksi joku leimasi rastilla 13 ja silloin näin missä se oli. Se oli 4 m takavasemmalla juuri siinä kohtaa josta juoksin hetki sitten ohi. Tämän sanoisin olevan huonoa tuuria. Kun se ei osu silmiin, niin se ei osu vaikka päälle astuu.
Ja kiemurat oli tämä: Katsoin, että 14 on sama kumpare jolla olen jo käynyt. A-radallahan oli kartan vaihto ja näin siis oletin, että on kyseessä sama rasti. Huomaa, että härvelin kuvassa rastit 14 ja 6 näkyvät molemmat samalla kertaa. Paperilla ne eivät ollet yhtäaikaa. Sinne siis suunnistin ja kas kummaa koodi ei täsmää. Nyt tein niin, että etsin määritteistä koodin 36, ettei pääse käymään kuten täällä. Sain selville, että olinkin rastilla 6. Se ei ollut se minne minun piti mennä. Minun piti mennä 44:lle. Suunta sinne ja sitä ei löydy. Kierros ja kaarros ja sitten hokasin, että se on syvä suppa, eikä iso kumpare. Ja kello käy. Ei ollut vaikea paikka, määritteet ja rastipisteet oli selvät, mutta ei vaan osaa.
Majakivellä on pitkät pätkät juoksuhautoja. Onko nämä tehty samaan sotaan kuin Känkkärällä olevat juoksuhaudat? Nämä ovat enempi Ruotsin suuntaan, ja Kymijoen länsipuolella, eli joku tässä ei nyt täsmää. Haudat on louhittu umpinaiseen kallioon, eli tarvittava työmäärä on ollut melkoinen. Ilmeisesti dynamiitti on ollut siihen aikaan jo keksitty? Panostaminen on tarkkaa homma, jotta juoksuhauta tulee sen muotoiseksi kuin se on, eikä vain laakeaksi montuksi. Ottaen huomioon vielä sen, että panoksille tarvittavia reikiä ei ihan tuosta vaan saa aikaiseksi ilman konevoimaa. Sen verran asia on kiinnostanut, että olen perehtynyt siihen jo aiemmin. Lainasin kirjastosta panostajan oppikirjan. Yllättävän tarkkaa hommaa, eli "pamauttelu" ei suju läheskään niin helposti kuin se Myytinmurtajissa näyttää tapahtuvan.
Sitten kotiin huilimaan pariksi tunniksi ja uudestaan baanalle Yö-kuppiin. Tuttua maastoa, jossa on juostu, suunnistettu ja hiihdetty monet kerrat. Ykkönen ja kakkonen ok, mutta sitten alkoi tapahtua. Luin kolmoselle mennessä 6 rastin ympyrää ja olin jo melkein lähdössä sähkölinjalta männikköön kun huomasin, että pieleen menee. Paikko pohjoisen kautta kaartamalla ja lähestyminen 3:lle vastakkaisesta suunnasta. Matkaa tuli reippaasti lisää ja pari minuuttia meni harakoille.
Viimeinen eli seiska oli tuskaa. Kuten kuvasta näkyy yritin oikoa mäen yli.
Pienet polut hukkuivat näkyvistä ja rinnettä ei päässyt alas siitä kohtaa mistä oli tarkoitus. Kuvan mukaan tuossa näkyisi olevan jyrkänteiden välissä jyrkääntettömiä välejä (vai miten se pitää sanoa?). Yöllä näytti pohjattomalta hiidenkirnulta, eli oli pakko tehdä koukkaus. Mäen alle kun viimein pääsin, ei jyrkänne osunut silmiin. Kävin melkein kolmesti hakemassa vauhtia kuntopolulta, ennen kuin osui kohdalleen. Näin jopa miten Upi tuli rastilta pois päin, mutta en siitä huolimatta nähnyt sitä. Rasteille pitää saada kirkkaampia heijastimia! Yhteensä 8 minuuttia omaa kivaa B-radalla. Eli ilman sekoiluja olisin ollut täpärästi toinen. Ja jos tädillä olisi munat hän olisi setä. Eli selittelyt ei auta vaikka kuinka yrittäisi asioita väännellä ja käännellä.
Torstaina Niemenmaalla normaalit iltarastit eli ei pisteitä jaossa missään kupissa tai liigassa. Kulki varsin hyvin.
5-6-7-8-9 välit meni hyvin. Maalipaikalla minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että olisin ollut täällä aiemmin. Pois ajaessa huomasin, että minulla on ollut joskus auto tienvarsiparkissa nuolen osoittamassa paikassa. Eli olen kuin olenkin suunnistanut täällä aiemmin.
Ja vahvistukseksi vielä kaikille, jotka sitä eivät ole huomanneet tai eivät ole uskoneet näkemäänsä: Minä olen nyt parempi ihminen. Kyllä! Ajelen Mercedes-Benz merkkisellä autolla.
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
Kuntopolkuja lisätty
Olen juossut lisää kuntopolkuja ja tiedot on päivitetty tänne. Omien laskujeni mukaa vielä kolme reittiä on jäljellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)