Superviikko 36

Rankka viikko 36, jonka pohjat luotiin jo edellisellä viikolla. Lauantainen Lautaron ja Paaskosken kuntopolkujen juoksu sekä Valkealasta takaisin Lautaroon hölkkääminen alkoi tuntua pakaroissa ja pohkeissa maanantaina. Varsinkin rappujen kävely alas tuntuu erityisesti tietyissä lihaksissa.

Suunnistusviikko alkoi tiistaina Kuusankoskella pidennetyllä sprintillä. Varsin mukava rata, joka kiesi sairaalanmäellä sellaisissa paikoissa, joissa en ollut aiemmin liikkunut. Suorituksesta ei sen ihmeempää kommentoitavaa. Viimeiseltä rastilta meinasin lähteä väärään suuntaan ja oli vähällä, että en jäänyt polkupyörillä pihalla ajelleiden pikkupoikien alle. Väliajoista pisti silmään väli 16-17.

Vedin sen ihan apinan raivolla ja olin silti vasta 20.
Eli kysymys on:  Olenko jo niin vanha, että en tämän lujempaa pääse vai onko vika jossain muualla?

Keskiviikkona Majakiven Kuntsarit. Varsin normisuoritus ryyditettynä yhdellä hoo-moilasella ja yhdellä kiemuralla. Rasti 13 oli hukassa.

Pieni jyrkänne isojen yläpuolella (tulosuunta ylhäältä). Olin omasta mielestäni oikeassa paikassa ja katsoin kaksi pientä jyrkänteen tapaista. Eipä näkynyt lippua. Kurkistin isosta jyrkänteestä alas ja ihmettelin, että eihän tuonne pidä menneä, koska rastijyrkänne on selvästi ylempänä. Onneksi joku leimasi rastilla 13 ja silloin näin missä se oli. Se oli 4 m takavasemmalla juuri siinä kohtaa josta juoksin hetki sitten ohi. Tämän sanoisin olevan huonoa tuuria. Kun se ei osu silmiin, niin se ei osu vaikka päälle astuu.

Ja kiemurat oli tämä: Katsoin, että 14 on sama kumpare jolla olen jo käynyt. A-radallahan oli kartan vaihto ja näin siis oletin, että on kyseessä sama rasti. Huomaa, että härvelin kuvassa rastit 14 ja 6 näkyvät molemmat samalla kertaa. Paperilla ne eivät ollet yhtäaikaa. Sinne siis suunnistin ja kas kummaa koodi ei täsmää. Nyt tein niin, että etsin määritteistä koodin 36, ettei pääse käymään kuten täällä. Sain selville, että olinkin rastilla 6. Se ei ollut se minne minun piti mennä. Minun piti mennä 44:lle. Suunta sinne ja sitä ei löydy. Kierros ja kaarros ja sitten hokasin, että se on syvä suppa, eikä iso kumpare. Ja kello käy. Ei ollut vaikea paikka, määritteet ja rastipisteet oli selvät, mutta ei vaan osaa.

Majakivellä on pitkät pätkät juoksuhautoja. Onko nämä tehty samaan sotaan kuin Känkkärällä olevat juoksuhaudat? Nämä ovat enempi Ruotsin suuntaan, ja Kymijoen länsipuolella, eli joku tässä ei nyt täsmää. Haudat on louhittu umpinaiseen kallioon, eli tarvittava työmäärä on ollut melkoinen. Ilmeisesti dynamiitti on ollut siihen aikaan jo keksitty? Panostaminen on tarkkaa homma, jotta juoksuhauta tulee sen muotoiseksi kuin se on, eikä vain laakeaksi montuksi. Ottaen huomioon vielä sen, että panoksille tarvittavia reikiä ei ihan tuosta vaan saa aikaiseksi ilman konevoimaa. Sen verran asia on kiinnostanut, että olen perehtynyt siihen jo aiemmin. Lainasin kirjastosta panostajan oppikirjan. Yllättävän tarkkaa hommaa, eli "pamauttelu" ei suju läheskään niin helposti kuin se Myytinmurtajissa näyttää tapahtuvan.

Sitten kotiin huilimaan pariksi tunniksi ja uudestaan baanalle Yö-kuppiin. Tuttua maastoa, jossa on juostu, suunnistettu ja hiihdetty monet kerrat. Ykkönen ja kakkonen ok, mutta sitten alkoi tapahtua. Luin kolmoselle mennessä 6 rastin ympyrää ja olin jo melkein lähdössä sähkölinjalta männikköön kun huomasin, että pieleen menee. Paikko pohjoisen kautta kaartamalla ja lähestyminen 3:lle vastakkaisesta suunnasta. Matkaa tuli reippaasti lisää ja pari minuuttia meni harakoille.

Viimeinen eli seiska oli tuskaa. Kuten kuvasta näkyy yritin oikoa mäen yli.

 
Pienet polut hukkuivat näkyvistä ja rinnettä ei päässyt alas siitä kohtaa mistä oli tarkoitus. Kuvan mukaan tuossa näkyisi olevan jyrkänteiden välissä jyrkääntettömiä välejä (vai miten se pitää sanoa?). Yöllä näytti pohjattomalta hiidenkirnulta, eli oli pakko tehdä koukkaus. Mäen alle kun viimein pääsin, ei jyrkänne osunut silmiin. Kävin melkein kolmesti hakemassa vauhtia kuntopolulta, ennen kuin osui kohdalleen. Näin jopa miten Upi tuli rastilta pois päin, mutta en siitä huolimatta nähnyt sitä. Rasteille pitää saada kirkkaampia heijastimia! Yhteensä 8 minuuttia omaa kivaa B-radalla. Eli ilman sekoiluja olisin ollut täpärästi toinen. Ja jos tädillä olisi munat hän olisi setä. Eli selittelyt ei auta vaikka kuinka yrittäisi asioita väännellä ja käännellä.

Torstaina Niemenmaalla normaalit iltarastit eli ei pisteitä jaossa missään kupissa tai liigassa. Kulki varsin hyvin.

5-6-7-8-9 välit meni hyvin. Maalipaikalla minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että olisin ollut täällä aiemmin. Pois ajaessa huomasin, että minulla on ollut joskus auto tienvarsiparkissa nuolen osoittamassa paikassa. Eli olen kuin olenkin suunnistanut täällä aiemmin.

Ja vahvistukseksi vielä kaikille, jotka sitä eivät ole huomanneet tai eivät ole uskoneet näkemäänsä: Minä olen nyt parempi ihminen. Kyllä! Ajelen Mercedes-Benz merkkisellä autolla.