KS-iltarastit 13.9.2016

Kirjoitan vaihteeksi iltarastien yksityiskohtaisen raportin rasti rastilta.

Auto-Kioski: Piti käydä autolla uudestaan, koska huomasin vasta tiskillä, että kompassin ja emitin mukana kannoin varsinaisia oikeita kalliita kaksiteho silmälasejani, vaikka suunnistuslasit olivat jo otsalla.

Kioski-K: Tämä väli meni hyvin.

Jostain syystä härvelin pohjakartassa on ratapiirrosten lisäksi kaikkirastit-kuva. Sen takia kuva on hieman epäselvä. Kuvat on käännetty niin, että rastivälit ovat aina oikein päin eli alhaalta ylös.

K-1:

Varsin selvä juttu. Polulle ja sitä pitkin lähes rastille. Aivan lopussa pieni koukkaus kun pusikosta ei päässyt läpi.


1-2:

Frisbeegolf radan urat sekoittivat niin, että en saanut poluista mitään selvää. Siksi juoksinkin suunnalla kohti paksua polkua, jonka tiesin olevan kuntopolku. Sitä vähän matkaa ja sitten kääntö oikealle rastille (punainen viiva ei ole aivan kohdallaan, sen pitäisi olla vähän enemmän vasemmalla). Olin liikaa vasemmalle, mutta ei ongelmia.


2-3:

Suoraan ja tarkoitus oli kiertää rastivälille osuva pieni mäki vasemmalta. Kartta on valkoinen, mutta juutuin käsittämättömän sakeaan kuusikkoon. Muutaman metrin etenin selin ja kun sain temmottua itseni johonkin huomasin, että olen sittenkin mäen päällä. Siitä suunta ja jyrkänteen päältä kohti rastia. Ei osu ja huti meni. Haahuilua. Kuvioraja näkyy selvästi ja samoin kallio. Lippu on siinä missä sen pitääkin olla. Huonoa tuuria, että ei osunut silmiin, vaikka pyöritin päätä mennen tullen. 3 min pummia.


3-4:

Meinasin mennä aukon kautta, mutta se onkin olevinaan joku laidun! Kiersin vasemmalta ja siitä suoraan rastille.


4-5:

Muka valkoisen kohdalta kuntopolulle. Putkahdin ulos pusikosta. En viitsinyt mennä vähää matkaa takaisin päin polulle, joka meni jyrkänteen länsipuolelta. Olisi pitänyt, kuten sininen reitti menee. Se oli selvästi nopeampi ja helpompi. Juoksin kuntopolkua ison puun kohdalle ja siitä ylös mäkeen. Kipuamisessa meni aikaa ja eteneminen oli niin hidasta, että ehdin siinä samalla syödä kolme kourallista puolukoita. Tosi hyviä ovat. Kuviorajaa seuraten kohti rastia. Näin, että Risto juoksi vasemmalta oikealle. Hän lähti neloselta samaan aikaan kuin minä ja lähti em. polun kautta. Oletin hänen olleen jo rastilla, joten oletin olevani rastin lähellä. Pirrr pirrrr - kellot alkavat soida. Ei täsmää, mutta kiveä on vähän sinne päin. Kuviorajan minusta katsoen oikealla puolella pitäisi olla vihreää, mutta kun katson sinne, siellä on isoja kuusia harvakseltaan. Taimikkoa on vasemmalla jossa pitäisi olla kartan mukaan valkoista. Kävi vanhanaikaisesti. Olen siis jossain ja tarkkaan kun katsoo, niin kartta ja kompassi eivät satu yhteen mitenkään. Väärällä mäellä en voi olla, koska tässä ei ole kuin yksi mäki. Äääh. Puuh. Voi ¤#%#¤%¤ väärä kuvioraja. Vielä 100 m rastille. Vain 2 minuuttia pummia, joka on yllättävän vähän kun ottaa huomioon, että en kolmeen minuuttiin tiennyt missä olen.

5-6: Polulle ja täyttä höökiä rastille.

6-7:

Ensin kuntopolkua ja sitten vasemmalle kohti rastia. Mutta mistä kohtaa polulta? Ryteikkö ei houkuttele. Lähden sitten siitä kohtaa mistä lähden ja hahmotan ojanmutkan olevan siinä missä sen pitäisi olla. Rastin pitäisi olla siinä kohtaa, mutta rankaa on niin älyttömästi, että ei pääse eteenpäin. Samassa maasta törröttävä puoli metriä korkea ja 7 cm halkaisijaltaan oleva kanto (voiko sitä kannoksi sanoa?) tökkää sääreen (sinisen nuolen kohdalla). Tosi nastan tuntuinen. Osuu juuri samaan kohtaan josta alkukaudesta lähti 5 x 1 cm palkeenkieli irti ja joka tulehtui. Siinä paikassa on nyt kireää ohutta ihoa. En ala tutkimaan osumaa, sillä punttia ei saa siihen kohtaan nousemaan, eikä minulla ole laastaria tms. mukana. Rasti on siinä missä se on, mutta 1 min meni hukkaan.

7-8: Lepuutan aivoja ja juoksen oikean kautta. Selvästi nopeampi kuin viivaa myöden olisi ollut.

8-9: Suoraan. Lopussa olisi voinut hieman ottaa oikeammalta mäen alta, mutta tästä oli hyvä mennä.

9-10:

Epämääräinen väli. En nähnyt kumpaakaan poikittaista polkua. Lipesi vähän liikaa oikealle. Liikaa hidastelua. Yksi minuutti hidasteluun ja oikealle valumiseen.


10-11: Suoraan. Kun jyrkänteet alkoivat olla kohdalla, siirryin niiden päälle. Loppulähetyminen piti ottaa varovasti koska näkyvyys väheni puiden tiheyden kasvaessa. Korjaan: Puiden tiheys ei muuttunut. Se on männyillä noin 400 kg/m³, mutta niiden esiintymistiehys pinta-alan funktiona suureni. Osui ihan suoraan rastille.

11-12: Polkua suoraan rastille.

12-13:

Vasen vai oikea? Oikean kautta. Pakko kävellä vähän sillä veto alkaa loppua. Ratamestari ei ole ajatellut sitä, että ilta-aurinko paistaa suoraan päin näköä eikä etusektoriin voi katsoa.  Onneksi oikea kumpare on himpun isompi kuin muut. Sitä paitsi olen tässä paikassa käynyt aiemmin tänä kesänä.

13-14: Polkua pitkin mahanalus täynnä jalkoja.

14-15:

HAHAA! NYT TÄMÄ PAIKKA ONNISTUI.! Olen tämän suon yli yrittänyt mennä vähintään kerran kaudessa ja aina aiemmin on tuloksena ollut pakolliset kiemurat. Nähdessäni tämän paikan, tiesin, että nyt pitää löytää polun oikea haara. Se löytyy nuolen osoittamasta kohdasta, mutta se on tosi onneton. Oikea haara on oikea ja siitä pääsee suoraan suon yli. Aiemmin olen joutunut vasempaan haaraan joka kääntyy vasemmalle ja sieltä ei pääse eteenpäin ilman rypömistä eli sinistä katkoviivaa.

15-16: Selvä homma. Tunneliin ja siitä polkua pitkin rastille.

16-17:

Oliko tässä muuta vaihtoehtoa kuin se minkä toteutin? Ei ole.


17-18:

Polulle joka johtaa pihalle. Ennen pihaa oikealle. Melko varmasti joku meni pihan läpi tielle kun sitä ollut merkitty pystyviivoituksella kielletyksi. Hieman näytti autiolta se piha, mutta oliivinvihreä on siitä huolimatta kiellettyä.  Rinteen reunaa, jossa on vaikea hahmottaa onko alla se polku joka kartan mukaan pitäisi tulla vastaan. Luulen kääntyneeni oikealle polulle, mutta se on väärä. Onneksi ihan sattumalta huomaan, että rastilippu pilkottaa vähän matkan päässä.

18-M: Joku varmaan veti tämän viivasuoraan suon yli, mutta minä menen polkua. Aurinko paistaa suoraan päin näköä ja kun tulen polkujen risteykseen, en hetkeen näe minne pitää mennä. Loppukiri ei enää irronnut. Maalileimasin oli hienosti varustettu heijastimella. Näin maalin löytää vaikka olisi mennyt vähän pidempäänkin.

Tämä on tuttuakin tutumpi maasto. Olen asunut kartalta löytyvällä Hailikujalla 10 vuotta. Luulisi, että on kotikenttäetu. Ei ole. Pusikot vievät aina voiton.

Suunnon Movescount-palvelussa on taas joku ylläpitotoimi ja kellon tietoja ei pääse purkamaan sitä kautta. Onneksi minulla on Ambit-backup-ohjelma, jolla tietojen siirto onnistuu ilman Movesotkua. Paljonko vetoa, että kun ylläpitotoimet on tehty, kelloni ei enää ole yhteensopiva. Tarvitaan taas jonkun ajurin vaihtaminen Wintoosaan ja siinä meneekin viikonloppu rattoisasti.
 
Kiitos ratamestarille ja hänen apulaisilleen. Kaikesta yhteensä 7 minuutin sähellyksestä huolimatta pääsin pari minuuttia alle tavoiteaikani. Koko suoritus on nähtävissä täällä.