Vallan ihmeellisiä tapauksia

Keskiviikko on viikon tärkein päivä. Silloin on Keskilaakso Rastit.

21.9 ne järjesti Inkeroisten Terho Savijärven maastossa. Lähtöpaikkana oli Kakarlammen maja. Luvassa oli normaalia kymenlaaksolaista talousmetsää. Pieniä avokalliomäkiä, joiden välissä soita ja taimikoita. Tuttua maastoa, sillä olen täällä suunnistanut monen monituista kertaa. Onnistuneen suorituksen voi pilata kolme pääkohtaa: väärä reitinvalinta, sekoilu pienipiirteisen avokallio/jyrkännekeskittymän päällä tai suolla suunnasta harhautuminen.

Meni ihan nappiin. Ei pummia, eikä muutakaan ongelmaa. Sanoisin, että tämän kauden paras suunnistus. Parille rastille hieman varmistelin, ja hyvä niin, sillä liika ahnehtiminen yleensä kostautuu. Tarkat paikat omien taitojen äärirajalla ja selvät välit maksimivauhtia. Tällä taktiikalla lähdin matkaa ja nyt se onnistui. Kun leimasin rastilla 15 huomasin, että yksi rasti enää jäljellä ennen maalia. 15-16 olikin selvä juoksupätkä. Laitoin tossua toisen eteen sen minkä lähti. Lopussa olisin voinut vetäistä viimeisen mutkan suoraksi, mutta en ottanut riskiä vaan menin vasemmalta polun kautta. Hyvä niin, sillä kuten härvelistä voitte nähdä, tähän 16 rastin viereen on hienosti väännetty tippaleipäkuviota erään herran toimesta.

Tulokset katsoin vasta kotona seuraavana aamuna ja hämmästys oli melkoinen. Vaikka maalissa tuntui hyvältä, en silti uskonut sen menneen niin hyvin. Väliajoista selviää, että yksi vähän parempi väli ja pari vähän huonpaa väliä, mutta muuten tasaisesti.

Suonette, että ruodin A-radan tuloslistaa melkein rivi riviltä.

1. Tommin päälaji on hiihto ja tietääkseni hän on aina huippukunnossa. Olen hänet päihittänyt tänä kesänä muutamilla rasteilla, mutta en nyt. Huippuveto Tommilta, joka enteilee sitä, että kesän peruskuntokaudella ei ole lintsattu treeneistä.

3. Upi on myös kovassa vedossa ja häviän hänelle säännönmukaisesti olipa rata tai matka mikä tahansa.

4. Hyvä sijoitus minulle. Tosi selvät erot kärkeen.

6. Miten on mahdollista, että päihitin Pasin? Odotan selitystä sanallisessa tai piirrosmuodossa.

7. Tämä lämmittää mieltä. Härvelistä löytyy selitykset. Mahdottoman mielenkiintoisia "ratkaisuja". 8 rastilta on lähtösuunta täysin arvottu.

9. Ladulla häviän Heikille 10-0, mutta suunnistuksessa en joka kerta. Ehkä suurin eromme on hartioissa (minulta ne puuttuvat).

10. Ari on selvästi kohentanut kuntoa kesän aikana. Alkukaudesta päihitin joka kerta, mutta loppukaudesta on tehnyt tiukkaa. Nyt tuli eroa nelisen minuuttia.

13. Minulla ja Vesalla on ollut pitkin kautta tiukkaa kisaa - tällä kertaa minun hyväkseni.

16. Nyt selvä ero Ristoon. Tosin Riku saa 10 v enemmän ikähyvityksiä kuin minä, joka pitää ottaa huomioon.

Tarkoittaako tämä sitä, että olen parempi kuin luulenkaan? Tosin MF, JP ja HP eivät olleet mukana. Toisaalta meillä päin on ollut tapana laskea tuloksiin mukaan vain ne osallistujat jotka ovat olleet mukana. Eli puuttuvilla nimillä ei spekuloida. Tuloslista on se mikä on. Huonoja suorituksia on tullut tehtyä vaikka kuinka paljon, eli kun edes kerran kesässä onnistuu, saa siitä motivaatiota useamman kilon.


- - - - - - - -

Tämä samana päivä sattunut toinen vallan ihmeellinen tapaus sattui jo matkalla edellä kerrotuille iltarasteille. En ollut kuljettaja vaan istuin repsikan paikalla. Suolasenkosken ja Kymentien risteyksestä meistä katsoen vasemmalta koukkasi eteen musta auto. Meillä oli etuajo-oikeus. Kuljettaja piti oikealla poskellaan kookasta älykännykkää ja sivuilleen katsomatta kaarsi reippaasti Kymentielle. Jos olisimme olleet paikalla sekunnin aiemmin olisi jokun pitänyt jarruttaa 100% teholla ettei pelti olisi rutissut. Musta auto jatkoi matkaa ja ajoi yllätyksekseni saman rivitalon pihalle Kymentielle jonne mekin olimme menossa. Mustasta autosta astui ulos mies joka jatkoi puhelimeen puhumista. Keskustelu meni suunnilleen näin:

- Hei (minä).
- (Mies katsoi minuun mutta ei vastannut eikä reagoinut mitenkään.)
- HEI! (minä)
- Mitä olenko mä koira? (mies asteli luokseni)
- Eikä. Huomasitko meitä tuossa risteyksessä lainkaan?
- Olenko joku koira?
- Sanoin 'hei' koska en tiedä nimeäsi.
- Mitä! Olenko joku koira?
- Juu et ole, mutta voisit katso vähän kun ajat risteykseen.
- Olenko joku koira? Pyydätkö anteeksi?
- No anteeksi, mutta vähän voisi kääntää päätä risteyksessä.
- Olenko joku koira? Menen nyt tuonne suuntaan (näyttää kädellään).
- No minäkin olen tulossa samaan suuntaan (marssin mukana samaan suuntaan).

Mies, joka ulkonäkönsä perusteella ei ole syntyperäinen suomalainen, jatkoi matkaansa eteenpäin ja minä käännyin hetken päästä kantamusteni kanssa oikealle. Hauska yksityiskohta on se, että tämä mies puhui koko tapahtuman ajan kännykkäänsä. Siis samalla kun huusi minulle. Hänellä oli kaulassaan muovinen sinisellä reunuksella varustettu nimilaatta, josta kävi ilmi, että hän työskentelee jossain 'terveyspalveluissa', mutta valitettavasti en ehtinyt paikallistaa lätkästä hänen nimeään ja tarkkaa kustannuspaikkaa. Todennäköisemmin hänen nimensä on joku Muhammad kuin Matti. Huomautan vielä, että mies oli siististi pukeutunut ja hänen musta autonsa oli iso ja kiiltävä, eli mikään huumehörhön kaltainen hyypiö ei ollut kyseessä.

Mitä tässä olisi pitänyt tehdä? Heppuun ei saanut mitään järkevää kontaktia. Ilmeisesti hän piti itseään koirana tai hänen vaimonsa pitää häntä koirana tai joku on haukkunut häntä koiraksi. Tai ehkä se oli ainoa lause suomea jonka hän osasi. Oikea suomalainen olisi vastannut minun aloitukseeni jotenkin näin: "Mitä vittua sä siinä urputat!" Siitä olisi sitten päästy eteenpäin kuten normaalit suomalaiset.

Ei sille vaan voi mitään. Jos on lusikalla annettu niin kauhalla ei voi vaatia.