Tällä kertaa luukuista paljastuu karttapaloja. Tehtävä on tunnistaa tapahtuma, josta karttapala on. Jokaisessa kuvassa on rasti, jonka numero vastaa luukun numeroa.
Kaikki karttapalat ovat vuoden
2024 Kouvolan Sanomien iltarastien ja Keskilaakso-Rastien tapahtumista
ja ne löytyvät reittihärvelistä.
Karttapalat on leikattu irti eli rajattu vapaalla kädellä, Rajatun alueen sisältä ei ole poistettu mitään. Kuva on siis löydettävissä 1:1 sellaisenaan reittihärvelistä. Ei-suorakaiteen muotoisella rajaamisella on tehty karttakuvista mielenkiintoisempia 😂.
Esimerkkinä ei ole rasti vaan K-piste.
Mallivastaus: Rautakorpi 11.9.
Vastaaminen
Voit
vastata yhden luukun kerrallaan tai useamman yhdellä kertaa. Sekin
onnistuu, että vastaat kaikkiin samalla kertaa. Vastauslomake on avoinna
31.12.2024 asti. Jos annat uuden vastauksen luukkuun, johon jo olet
vastannut, aina viimeisin vastaus jää voimaan.
Huom. vastaaminen ei edellytä mitään kirjautumisia tms. vaikka Google niitä tyrkyttäisi. Vastauslomake on Googlen palvelu, ja jos olet samaan aikaan kirjautuneena omalle Gmail-tilillesi, Google huomaa sen. Myös selaimesi asetukset vaikuttavat millainen reaktio Googelta tulee, mutta se ei kuulu enää tämän jutun aiheeseen.
Vastaus/vastaukset lomakkeeseen ja paina Lähetä-painiketta. Se riittää! Ja sitten seuraavan/seuraavien luukkujen kimppuun.
Vastaukseksi pitää antaa siis tapahtuman nimi, jolla se on härvelissä ja päivämäärä. Ei kartan nimeä, ei paikkakuntaa, ei maastoa, eikä mäkeä ei kukkulaa. Tämän ihan selvyyden vuoksi. Esim. Kouvolan Lehtomäen alue voi lähtöpaikan mukaan olla: Lehtomäki, Viitakumpu, Käyrälampi, Lautaro tai jotain muuta. Kaikki ovat samaa karttaa ja maastoa. Munkkirasti tulkitsee epäselvät vastaukset oman mielensä mukaan.
Rataa ei tarvitse ilmoittaa, koska sama rasti on voinut olla saman numeroisena useammalla radalla samassa tapahtumassa.
Härveliin pääsee iltarastisivun kalenterista tästä linkistä. Vastausaika päättynyt.
Palkinnot
Eniten oikeita vastauksia = voittaja. Tarvittaessa suoritetaan arvonta. Voittaja saa valita seuraavista palkinnoista yhden:
A. Ilmainen puolen päivän mittainen kurssi suunnistuskartan päivittämisestä. Kurssi sisältää teoriaa ja valmistelevia toimia toimistossa sekä maastossa tapahtuvaa käytännön harjoittelua. Huom. säävaraus.
B. Ilmainen yhden suksiparin luistovoitelu (työt ja tarvikkeet). Sisältää pohjien puhdistuksen, pohjavoitelun ja voittajan haluaman kelin mukaisen luistovoitelun. Huom. ei fluorivoiteita. Huom. vain murtomaasukset - ei laskettelusukset.
C. Ilmainen yhden auton renkaiden ilmanpaineiden (myös vararengas) ja pyörän pulttien kireyksien tarkastukset auton valmistajan määrittelemiin arvoihin. Huom. vain paketti-, mopo, ja henkilöautot.
D. Helpon pelikorteilla suoritettavan taikatempun opetuksen. Palkinto sisältää myös tarvittavat kortit. Tempun suoritus ei vaadi sorminäppäryyttä, vaan temppu on ns. itsestään toimiva. Opetus kädestä pitäen sisältäen tekniikan lisäksi myös tarvittavan määrän showmanshippiä. Voittajan nakkisormisuuden taso otetaan huomioon temppua valittaessa.
E. Kaksi tuntia voimakkaan kiihkeän määrätietoista (= intensiivistä) keskustelua tunturisuunnistuksen eroista kymenlaaksolaisiin iltarasteihin. Keskustelun tukena on tarvittaessa jopa 10 mapillista erilaisia suunnistuskarttoja. Huom. voittaja tarjoaa kaakaot ja munkit.
Palkinto luovutetaan Munkkirastin määrittämässä paikassa voittajan kanssa yhdessä sovittavana ajankohtana.
Mahdolliset puutteet, virheet, epäjohdonmukaisuudet, epäselvyydet tai muut määrittelemättömät ongelmat joulukalenterin tehtävissä, ohjeissa, palkinnoissa tai toimivuudessa, sisältäen myös mahdolliset kirjoitus- ja asiavirheet sekä vastauslomakkeen toiminnan, korjataan, muutetaan tai poistetaan ilman eri ilmoitusta, eikä niistä voi valittaa tai tehdä mitään vaatimuksia Munkkirastia kohtaan.
Taas on löytynyt arkistojen kätköistä paljon suunnistajia kiinnostavia
elokuvia. On länkkäriä, toimintaa, lastenleffaa, uudempaa, vanhempaa,
kevyttä ja painavaa sekä kaikkea siltä väliltä.
Luettuna
tämmöinen lista tuntuu puuduttavalta. Huomattavasti hauskempaa on pitää
pubivisa tyyppinen arvuutus pienen porukan kesken - tämä näin tässä
ystävällisenä vinkkinä kerrotaan.
Oikeita vastauksia ei tässä ole, mutta Google tietää melkein saman nimisen elokuvan kun sitä hakee ohjaajan nimellä.
Kirjoitin ensimmäisen juttuni (eli postaukseni) tähän blogiin tasan kymmenen vuotta sitten eli 26.10.2014. Juttu käsitteli edellisen päivän Halikkoviestiä.
Ihan tarkkaan en muista mistä idea blogiin tuli ja minkä kynnyksen yli astuin kun aloitin bloggaamisen. Todennäköisesti juoksin päin puuta metsässä, sillä en muista lipputangon nupin pudonneen päähäni. Suunnistaja lehteen kirjoitin pakinoita vuosina 2012-2019 eli ehkä jotain ideoita jäi sieltä muhimaan.
Kymmenessä vuodessa on syntynyt 295 erillistä juttua/julkaisua, joista suurin osa käsittelee jollain tavalla suunnistusta, tai ainakin sivuaa sivulauseessa lajia. Hiihdosta ja pyöräilystä on myös useampia juttuja. Kahtena ekana kokonaisena vuonna juttuja tuli vuodessa 45 kpl ja sen jälkeen vauhti on hidastunut noin 25 juttuun per vuosi.
Tilastotietojoen mukaan tämä juttu on blogin luetuin juttu. Kaikkiaan blogiin on tehty 135324 lukertaa.
Tämä ei tietenkään tarkoita todellisia lukijoita, sillä mukana on robottien vierailuja ja myös omat vierailukertani rekisteröityvät. Jutun julkaisun jälkeen toistan katson/korjaan -toimenpiteitä niin kauan, että virheiden määrä on siedettävä. Nämä kaikki omat klikkailut rekisteröityvät kävijöiksi, sillä olen omassa selaimessani estänyt kaikki evästeet, seurannan, rekisteröinnin yms. mikä vaan on mahdollista. Se tekee sen, että blogger ei tunnista minua oman blogini tekijäksi, vaan laskee myös minut lukijaksi. Todellinen lukukertojen määrä on todellisuudessa huomattavasti vähemmän.
Piikit yllä olevassa kuvassa kävijämäärissä osuvat joulukuulle, jolloin yleensä on ollut joulukalenteri.
Harkitsin blogia perustaessani myös Wordpressiä, mutta koska olen laiska, menin siitä mistä aita oli matalin. Tämän blogger-blogin perustaminen oli todella helppoa kun oli jo Gmail-osoite eli tili. Wordpress olisi ominaisuuksiltaan pykälää monipuolisempi ja vapaampi alusta toimia, mutta se olisi vaatinut enemmän työtä aloittamisessa.
Bloggerissa on puutteita, joista tässä muutama:
● Kuvien asemointi juttuun on kankeaa. Kuva voi olla sivun keskellä. Jos kuvan laittaa sivun jompaan kumpaan reunaan, teksti ei rivity oikein. Kaiken huipuksi editorissa näkyvä näkymä on erilainen kuin selaimessa näkyvä blogi, eli haluttu näkymä on haettava taluttamalla tekstiä merkki kerrallaan.
● Rivinvälejä ei millään tahdo saada saman mittaisiksi erilaisten otsikkofonttien jälkeen ja tämä on joka kerta käsin kokeiltava.
● Hakutoiminto on onneton. Haettava teksti pitää olla kirjoitettu täsmälleen oikein, eikä jokerimerkkejä voi käyttää. Yritä hakea jotain ja huomaat, miten onneton se on.
● Osa ulkoasumäärittelyistä on uskomattoman monen valikon takana, vaikka kaiken pitäisi olla samassa paikassa. Osa näistä edellä luetelluista ongelmista voi tietysti olla tämän valitsemani teeman ominaisuuksia, mutta jäljempänä on selitetty miksi en vaihda teemaa.
● Blogia ei voi tilata. Tämä ominaisuus poistui muistaakseni loppuvuonna 2023, eikä mitään ole tullut tilalle (ei ainakaan ilmaista ei-koodausta vaativaa). Eli teidän lukijoiden on vain muistettava käydä kurkkamaassa mitä se nyt on kirjoitanut.
● Äänitiedostojen toistoon ei ole mitään valmista. Äänitiedosto pitää linkittää esim. Driven kautta, mutta yhtäkään äänitiedostoa en ole saanut toistumaan Bloggerissa, vaikka tarvittava koodipätkä ei ole kummoinen ja se on kopioitu 1:1 ohjeista.
● Teeman vaihto tai editointi on uhkayritys. Joskus vaihdoin otsikkokuvaa, mutta enää sitä en tee. Vaihdettuani kuvan, sen koko muuttui käsittämättömän pieneksi, eikä kuvan kokovalinta enää toiminut. Ei vaikka sen määritteli suoraan html-koodiin. Useita päiviä meni räplätessä asetuksia ilman mitään logiikkaa tai järkeä kunnes sain kuvan takaisin. Enää en tuhlaa aikaa siihen.
● Liityin Facebookkin vuonna 2021. Yksi ongelma siihen liittyen on yhä selvittämättä. Jos linkitän jonkun jutun Bloggerista Facebookkiin ilman, että liitän erillista kuvaa, se näyttää tältä:
Siinä on selvä kirjoitusvirhe. Mistä se tulee? Blogissa ei missään lue vastaavaa tekstiä. Blogini perusasetuksissa kuvaukseksi on määritelty näin:
Jos tiedät miten tuo em. FB:hen ilmestyvä teksti korjataan, kerro heti.
Näistä puutteista huolimatta Blogger on kätevä paikka julkaista juttuja.
Kun rutiinin oppii, ei tarvita yhtään koodausta ja kaikki menee
sujuvasti. Se pitää muistaa, että wordistä tai netistä ei saa kopioida
copy-pastella suoraan tekstiä Bloggeriin. Teksti pitää kierrättää esim.
Notepadin eli Muistion kautta, jotta sen saa puhtaaksi tekstiksi.
Suoraan Wordistä tai netistä kopiomalla mukaan tulee tolkuton määrä
ohjausmerkkejä, jotka eivät näy tekstissä, mutta saavat Bloggerissa
aikaan kaikenlaisia käsittämättömiä ulkoasuongelmia ja häiriöitä.
Ihmettelin pitkään miksi jossain kohtaa tekstiä oli pari tyhjää väliä,
joita ei saanut pois Del tai Backspace-näppäimillä. Kas kun siinä kohtaa
oli näkymättömissä, joku Wordistä tietämättä kopioitu talukon
asetuskoodirypäs. Nyt kun tämän tietää, sitä osaa välttää ja
tarvittaessa korjata.
Tienaako sillä?
Suomessa blogien juttujen klikkausprosentti liikkuu yleensä 0,5-5% välillä ja tyypillinen
klikkauskohtainen mainoshinta Suomessa on noin 0,30€, tosin molemmat edellä
mainituista lukemista voivat vaihdella huomattavasti sivustosta
riippuen.
Jos Blogillani olisi 200 kävijää päivässä ja mainosten
klikkausprosentti olisi 3% ja klikkauskohtainen hinta olisi 0,30€, niin
sivuston mainosklikkauksista kerryttämät tulot olisivat noin 54€
kuukaudessa. Mutta ei ole.
Tienaako Suomessa suunnistusaiheisella blogilla? Kyllä tienaa. Laskin, että jos kaikki Suomessa suunnistusta harrastavat (n. 70000 ihmistä) kävisivät kerran viikossa lukemassa blogiani, voisin aktivoida mainostulo-ominaisuuden. Silloin kävijämäärä olisi sitä luokkaa, että Googlen kanssa voisi tehdä tarvittavat toimenpiteet mainostulojen saamiseksi.Esim. bloggerissa on suorat valmiudet Google AdSense -bannerimainontaan. Toistaiseksi blogini lukijamäärä sitä suuruusluokkaa että tarvittava päivittäinen kävijämäärä on noin 0,1% vaadittavasta. Eli toisin sanoen: kävijämäärä pitäisi tuhatkertaistaa ja jokaisen kävijän pitäisi myös tulla uudestaan lukemaan blogia, että tällä tienaisi oikeasti.
Suunnistusblogilla tienaa siis teoriassa.
Olen lukennut useita blogeja/oppaita, joissa opastetaan miten omalle blogille saa lisää kävijöitä - ja sitä kautta mainostuloja: Ÿ ● Pitää kirjoittaa lukijalle, ei itselle. ● Ei saa jaaritella diipadaapaa, pitää olla lyhyttä ja ytimekästä tekstiä. ● Pitää olla valmiita ratkaisuja lukijalle, ei kysymyksiä. ● Lukijan huomio pitää herättä heti, eikä kolmannessa lauseessa. ● Blogit ovat mennen talven lumia. Nyt tehdään videoita.
Teen kaiken väärin.
Ja suurin synti on se, että kirjotan tätä itselleni. Olette varmaan huomannut miten pohdin tai perkaan jotain asiaa jankuttamalla. Kuka on jaksanut lukea moiset jutut loppuun asti? Sinä ainakin, koska olet lukenut tänne asti 😀.
Blogini on huomattu ulkomailla. Kirjoitin yhden jutun englanniksi ja siitä tuli heti palautetta rajojen ulkopuoelta. Suunnistussimulaattorista olen kirjoittanut useasti suomeksi, silti siitä tuli palautetta ulkomailta asti. Miten lie osunut heidän silmiin? Tekstin ymmärtäminen ei ole ongelma, sillä kaikki sivuthan saa käännettyä haluamalleen kielelle lennossa. Suomi käntyy toki vähän tankeroksi, mutta kuitenkin.
Suurin ongelma on kuitenkin aihepiiri, joka on suunnistus. Muoti- ja ruokablogit ovat niitä jotka porskuttavat ja aivan eri sarjassa. On Suomessa muutamia ainakin osoittain suunnistukseen liittyviä tai niistä silloin tällöin kirjoittavia blogeja. Niitä on helpoin hakea Suomen blogilistasta.
Ja olen tässäkin ajastani jäljessä, sillä eihän tekstimuotoisia pitkiä juttuja kukaan enää lue. Nyt katsotaan lyhyitä videoita. Mitä lyhyempi sitä parempi. Videoiden teossa on se ongelma, että niiden tekemiseen menee todella paljon aikaa, varsinkin kun kyseessä on yhden miehen tuotantotiimi. Itse kun tekee kaiken, niin aikaa on käytettävissä rajallisesti. Käytin Munkkirastin vuoden 2023 joulukalenterin, joka siis sisälsi videoita, editointiin ja tiedostokäsittelyyn yli 60 tuntia aikaa, eikä tässä ajassa ole mukana varsinaista kuvaamisaikaa eikä kaluston säätämistä ja huoltoa. Eikä myöskään nettiin lataamisen aikaa - siinä odotellessa voi tietysti tehdä muuta.
Blogissani ei ole mitään kaupallista yhteistyötä. Tästä on se etu, että voin kehua ja haukkua ihan mitä tahansa ihan miten haluan. Jos joku haluaa tehdä kaupallista yhteistyötä, olen toki erittäin kiinnostunut siitä ja valmis testaamaan ja arvostelemaan maksusta tai muuta korvausta vastaan, mitä tahansa urheiluvälineitä (paitsi ei sup-lautoja).
Kiitos kaikille lukijoille ja kommentteja kirjoittaneille. Se ilahduttaa kirjoittajaa aina, kun huomaa, että joku näitä juttuja lukee. Aiheita saa ehdottaa - varsinkin jos ne liittyvät suunnistukseen.
Jukka
P.S.
Minulla on myös toinen blogi. Oletko tutustunut Eineskunkkuun?
Vihdoin ja viimein. Monta vuotta sitä piti kasvattaa, ja alkuun näytti, että mitään ei tapahdu. Ensimmäisen talven jäljiltä näky oli surkea, mutta kesän aikana pientä edistystä tapahtui. Viimeisimpänä kesänä pituutta tuli peräti 10 cm lisää.
Mitäs pidätte klikkiotsikosta? Se on nykyään maan tapa. Jopa Tekniikka ja talous -sivuilla ja peräti Ylen sivuilla on enenevässä määrin klikkiotsikoita. Rasittavaa.
Netissä on keskusteltu siitä, miksi suunnistus ei ylitä valtakunnallista uutiskynnystä edes SM-kisojen osalta. Ei vaikka järjestäjä valmistelee valmiin julkaisukelpoisen aineiston mediaa varten.
Joku ehdotti myös suunnistuksen tiedottamisessa vetävien klikkiotsikoiden käyttämistä. Se tyrmättiin. Mielestäni suunnistuksessa pitäisi ehdottomasti käyttää klikkiotsikoita. Se on maan tapa ja kaikki muut käyttävät niitä. Pahimmillaan itse jutussa ei ole lainkaan klikkiotsikon viittaavaa asiaa. Suunnistus on muutenkin liian kiltti ja rehellinen laji. Meiltä puuttuvat dopingkohut, vedonlyöntikohut, valmentajanvaihdoskohut, rahoituskohut yms. Ei ketään kiinnosta lukea tuloksista, kun ne voi katsoa netistä itsekin jos kiinnostaa.
Ja se varsinainen asia:
Siinä se nyt on! Nyt sillä oli mittaa noin 30 cm ja päätin istuttaa sen. Löytyipä vielä yksi taimitassukin juurelle. Pitäkää peukkuja, että se juurtuu maahan ja selviää talven yli. En verkota sitä, mutta heinät käyn niittämässä kunnes mittaa on metrin verran.
Jaa mitenkä tämä liittyy suunnistukseen? Kyllä se liittyy, mutta koska tämä oli klikkiotsikkojuttu, vastaus ei löydy tästä justusta vaan sinun pitää lukea tämä.
Juurelta ylöspäin sihdaten se näyttää tältä. Kyseessä on siis tuulenpesäkuusi, joka on mutaatio tavallisesta kuusesta. Ei kuulemma harvinainen, mutta ei näitä Kouvolan seudulla vastaan ole tullut kuin tämä yksi.
Havainto B
Melko iso!
Melko varmasti Kantokääpä Fomitopsis pinicola.
Luulin, että ylläoleva (noin 30 cm) on iso, mutta sitten tuli vastaan tämä. Halkaisija oli luokkaa 60 cm. Yhtä palaa ilmeisesti on, vaikka näyttää koostuvan useammista. Lähistöllä oli usempia saman sukuisia kääpiä (vai mikä on?), mutta kertaluokkaa pienempiä. Lisäksi maassa oli tämän ympärillä ruskeaa pölyä (erottuu kuvassa oikealla alhaalla), aivan kuin joku olisi ripotellut kanelia vähän isommalla kauhalla ympäriinsä. Itiöitä siis.
Utuinen kuva johtuu onnettomasta kamerasta eikä kosteasta säästä.
Voisi olla rusokääpä tai tervakääpä ehkä myös ketunkääpä, mutta nämä kaikki ovat yksivuotisia ja tällä on kokoa niin paljon, että jos on yhdessä kesässä tähän tullut, niin aika kiire on olut. Vai peräti aidaskääpä?
Tämä kaveri jäkitti paikallaan vaikka hakkasin vasaralla noin ½m päässä. Kymmenen minuuttia se kuunteli pauketta. Häntä oli mutkalla ja odotin kaiken aikaa irtoaako se. Ei irronnut.
Poistuin paikalta pariksi minuutiksi ja nyt paikalle tuli ensimmäisen kaveri. Ensimmäisen isku vasaralla ja tulokas singahti karkuun. Huomaa liskojen väri. Ero ei johdu kamerasta tai valosta, ne olivat selvästi eri väriset.
Seuraavana päivänä näin autotallin oven edessä sisiliskon poikasen. Pituutta noin 2 cm. Hauska yksityiskohta on se, että sisiliskon poikasen varpaat ovat pidemmät kuin koko muu jalka. Melkoista vipellystä.
Havainto B
Sieniä isossa ja tosi pienessä mittakaavassa. En syö sieniä, joten tunnistan vain kanttarellin, korvasienen ja punaisen kärpässienen. Kommenttikenttään voi heittää tarkempia tunnistustietoja. Alemmassa kuvassa on mittakaavana tulitikkurasia. Tämä joukko kasvaa keskellä pihatietä ja mittaa näillä on siis noin 10 mm.
Kiersimme kahdestaan Jaanan kanssa koko reitistön läpi kaikkine lisälenkkeineen. Valintamme oli siis HimosVaellus. Siinä reitin sai valita vapaasti eikä aikaa otettu. Kaikki muut vaihtoehdot Easy, Enjoy, Challenge, Extreme, 36 ja Double Extreme olivat ennalta määrättyjä reittejä 7...52 km ajanotolla.
Aikamme sisältää kaikki tauot ja pysähdykset. Nousumetrejä kelloni ei jostain syystä laske, jos se on kävely-moodissa, mutta järjestäjän ilmoittama noususumma reitillämme oli 875m. Ei mikään ihme, että seuraavana aamuna isoissa pakaralihaksissa oli jännittäviä tuntemuksia.
Marssittiin (ja helpot alamäet hölkättiin) niin reipasta vauhtia koko matka, että aloin nähdä 'harhoja'. Metsässä tuli vastaan joulupukki, pukin taustalla kettu tai joku muu metsäneläin, joka mekkaloi täysillä reittien risteyskohdassa. Poliisi ei antanut meille sakkoja tai varoitusta liian nopeasta vauhdista. Terveystarkastuksessa kaikki oli kuitenkin ok 😜.
Melkein kaikki kuvat: Jaana Hohti
Tässä kilpailuohjeista kopioitu tekstipätkä miten Vaelluksen reitti etenee:
"Vaelluksen perusreitit ovat Easy(7km) ja Challenge(18km). Easy -reitille
voit ottaa lisukkeeksi Sammalsuon lisälenkin(4km). Sen sijaan Challenge
-reitille mahdollisia lisälenkkejä ovat sekä Maisemalisälenkki(5km)
että Sammalsuon lisälenkki(4km). Näistä voit toki yhdistää Challenge
-lenkkiin vain jomman kummankin. Mikäli kierrät molemmat lisälenkit,
tulet kiertäneeksi Himos Extreme(26km) -reitin kokonaisuudessaan."
Selkeää? Ensikertalainen ei yhdellä lukemalla saanut ymmärräystä siitä miten eri lenkit muodostavat kokonaisuuden. Vaan eipä hätää. Mukaan sai reittikartan ja koko reitti oli opastettu. Kaikissa risteyksissä oli opastekyltit, haarautuvat polut/tiet oli suljettu, osassa risteyksiä oli opastajat ja pieniä lippuja oli ripoteltu koko reitistön varrelle.
Helppoa: seurasimme sinisiä extreme26 - viittoja.
Suunnistajan silmin reitin kiertämisessä ei siis ollut mitään tehtävää. Mentiin sinne minne nuolet näyttivät ja siinä se. Juoksijoillehan tämä tapahtuma onkin tarkoitettu. Mukana oli oikeita ultrajuoksijoita ja huippuja, se selviää kun katsoo tuloslistan alkupäätä:
Todella kovaa vauhtia näin raskaalla reitillä. Pienet polut paikoin pelkkää kiveä ja kaltevaa pintaa. Vertailuna sanon, että Repovesijuoksun polut ovat vielä kertaluokkaa vaikeampikulkuiset, mutta Repoveden nousut ovat selvästi lyhyempiä.
Tässä koko reitin jyrkin nousu. Kukaan ei juossut! Kuvassa tämä ei valitettavasti näytä miltään.
Huoltopisteitä oli matkamme varrella 6 kpl. Oikein hyvät tarjoilut: vettä, urheilujuomaa, suklaata, sipsejä, suolakurkkuja ja banaania. Söin käytännössä joka huoltopisteellä kaikkea. Suklaata olen viimeksi syönyt jouluna yhtä paljon - koko rahan edestä siis.
Entä ne maisemat? Tässä paras näkymä, joka on kuvattu heti lähdöstä ensimmäisen nousun jälkeen Himoksen rinteen päältä. Muuten maisema oli tyypillistä kymenlaaksolaista talousmetsää - oltiin siis Keski-Suomessa. Mikään maisemareitti ei ollut kysessä. Yksi hieno avokalliomaisema, jonka vieressä isojen kivien rivistöstä muodostunut kivikko (siitä ei tullut kuvaa). Muuten reitti oli vain polku metsässä.
Reitin varrelle oli pystytetty erilaisia opaste- ja infopisteitä, jossa myös hauskoja toiminnallisia esityksiä. Näissä on nähty vaivaa ja asialla on selvästi ollut henkilöt, joiden huumorintajuindeksi on vähintään 4,5.
+ Parkki lähellä + Reitti- ja matkavaihtoehtoja on paljon + Reittikartta + Huoltopisteet + Opasteet, infot ja esitykset reitin varrella + Tekemisen meinkinki ja yleinen fiilis + Kenttäkuuluttaja + Palkintopulla + Hienot t-paidat (ostettava erikseen) + Sää oli just sopiva
- Mitali piti ostaa erikseen - Jauhelihakeiton sivumaku - Tarpeeton finengelska - Reitin maisemat suurelta osin 'normaalia metsää'
Maalissa palkinnoksi kaikki saivat Elosen Raparperi-vanilja Herkun, joka on alla olevassa kuvassa. Samoin puinen mitali, jonka ostin itselleni. Ennen kotimatkaa käytiin nauttimassa hintaan sisältynyt keittolounas. Salaattipöytä oli ok, mutta jauhelihakeitossa oli erikoinen varpaanväliaromi.
Tämä ääni raikui takapihan kuusessa yli kolme viikkoa yötä päivää. Siis taukoamatta. Laita laitteesi äänenvoimakkuus selvästi yli puolenvälin, niin suureksi, että uikutus tuntuu ärsyttävältä.
(Kuten ehkä huomasit äänitiedoston toisto ei onnistu. Olen nyt kaksi tuntia yrittänyt erilaisilla tavoilla ja kopioinut erilaisia "soittimen" koodipätkiä bloggeriin. Tämä soitin näyttää siltä kuin sen pitäisi, mutta ääntä ei tästäkään saa esille.
Kun näkymää vaihtaa html-näkymästä kirjoitusnäkymään, blogger herjaa, että koodi on virheellinen ja lisää siihen omineen</source>-komennon. Joku tuossa ei siis ole oikein tai sitten on joku yhteensopivuusongelma jonkun kanssa. Enempää ei ole nyt aikaa turata tämän kanssa, eli tässä tämä. Jos osaat sano mikä mättää niin saa kommentoida.)
Äänessä kuuluu noin puolivälissä pieni eri pituinen UIK. Siinä kohtaa emo toi pesälle syötävää ja kun suupala oli nielaistu, sama huuto jatkui. Ääni vaikeni 18.6. ja 19.6. välisenä yönä.
Itse en tunnistanut, mutta kuulemma tämä on käpytikka.
Havainnot B
Ajoin Anjalantietä Ummeljoelta Korialle päin 19.6.2024 noin klo 17:45. Ns. koivukujan, eli sen pitkän suoran puolivälissä, jonka molemmin puolin on koivuja, näin jotain liikkuvan tien reunassa. Vauhtia oli himpun alle 80 km/h. Kevensin kaasujalkaa ja näin, että kettu on tulossa tielle. Hiljensin ja lopulta pysähdyin. Takana ei ollut autoja.
Yleensä kettu juoksee vilahtaa mahdollisimman nopeasti tien yli. Ei nyt. Kettu löntysteli tielle ja katsoi taakseen. Sieltä käveli tielle kaksi ketunpoikasta. Toinen jatkoi matkaa tien yli emonsa perässä, mutta toinen kävi istumaan keskelle tietä. "Mikäs tämä tämmöinen tasainen kova alusta on?" Siinä se istui ja katseli varpaankynsiään.
Perhana missä se kännykkä on pin koodi ääh väärin meni pin uudestaan missä ihmeessä tämä nyt on, alareunan painiketta että pääsee päänvalikkoon kamera missä tuossa voi #¤"# google lähti käyntiin äääh äkkiä takas tuossa kamera no niin....
Hännän pää katosi tien toisella puolella olevan heinän sekaan. Voi #¤#¤ siinä meni vuoden luontokuva tai ainakin vuoden luontovideo.
Teidän on pakko uskoa tämä näin kirjoitettuna, sillä kuvaa en saanut todisteeksi. Viisastuin ja etsin kapulasta sen asetuksen, jolla kameran saa pikakäynnistymään.
Kojelautakamera olisi myös kätevä peli. Sillä olisin saanut videolle ilveksen joka juoksi kutostien yli Prisman ja Veturin välissä. Tämä ilveksen edestäjuoksu tapahtui kevättalvella 2024. Sekuntia aiemmin niin olisin ajanut päin. Lumihanki ei hidastanut menoa ja loikkien pituus oli luokkaa kolme metriä.
Tunturisuunnistus oli tänä vuonna Enontekiön Näkkälässä Pöyrisjärven erämaassa. Olen käynyt suunnistamassa tätäkin kauempana kotoa kilometreissä mitattuna, mutta en koskaan näin kaukana mistään. Karttapaikan kuva osoittaa suurinpiirtein missä kisamaasto oli:
Ensin tärkein. Kouvolaan tuli palkinto! Eemil Sakki / Kouvolan suunnistajat voitti avoimien sarjojen arvontapalkinnon.
Valmistautuminen
Normaalit kuviot: Kevensin iltarastisuunnistusta kuluneella viikolla enkä tehnyt mitään muuta fyysistä. Hiilareita naamariin ja öisin normivalikoima painajaisia.
Logistiikka
Perjaintaina startti Kouvolasta 04:00. Kahden pysähdyksen taktiikalla Enontekiön Hettaan Hotelli Jussan tupaan. Sieltä la & su Näkkälään ja maanantaina aamupalan jälkeen takaisin Kouvolaan. Auton mittariin tuli 2182 km.
Lauantaina kohti kisapaikkaa.
Ruijantielta tieltä käännyttiin Näkkäläntielle, joka on kapea, noin yhden auton levyinen ja jossa on määrävälein levennyksiä ajoneuvojen kohtaamisia varten. Ensimmäiselle levennykselle oli pysähtynyt motoristipari, joista toinen oli tien reunassa takapuoli paljaana ulostamassa. Näkkäläntien normaali liikennetiheys lienee suuruusluokkaa 0,05 autoa/tunnissa. Motoristi oli kurvannut levikkeelle ja oletti, että tällä sivutiellä saa suorittaa operaation rauhassa. Kas kummaa - ohi ajaakin viidenkymmenen auton letka suunnistajia. Kotona Tanskanmaalla riittää kerrottavaa 😂!
Näkkäläntie on päällystetty, vaikka se on todella pieni tie, eikä se mene "minnekkään". Tätä pohdin ja päädyin seuraavaan: Maapohja on lentohiekan oloista hiesua, jonka päällä kasvaa sentin kerros kituliasta jälkälää. Jos tie olisi hiekkatie, tuuli olisi vienyt hiekan mennessään. Niinpä tielle on täytynyt levittää raskaampaa ainesta. Samalla vaivalla kun siihen olisi tuotu eri murskeet yms, onkin levitetty asvaltti. Koska tien kantavat rakenteet ovat olemattomat, tie on routinut ja sen on erittäin töyssyinen. Minulla ei ole tienrakennuspätevyyttä, eli paremmin asioista tietävä saa korjata. Tai sitten asia on yksikertaisesti niin, että alueella on jonkun isokenkäisen mökki.
Kisastartti
Kilpailukeskus kokonaisuudessaan.
Kilpailuohjeiden sarjajako oli uusi ja sarjoja oli paljon. Niin paljon, että hotellin saunassa perjantai-iltana tapaamamme kaksi H65 herraa kertoivat ensin jotenkin ilmoittautuneesa HD125 sarjaan. Omasta mielestään he kuitenkin olivat poikapari 😂😂, joten kertoivat ottavansa kisan infoon yhteyttä ja vaihtavansa sarjaksi H125. Lisähuomiona kerron, että kisojen Info-piste sijaitsi kilpailukeskuksen Honda CR-V:n (näkyy kuvassa valkoisen Teslan takana) oikean takaoven sivuikkunassa.
Tällä kertaa päätettiin mennä vaihteeksi parisarjassa. Meidän sarjavalinta oli HA-pari. Muut vaihtoehdot, joita pohdittiin olivat HB-pari ja H80, johon yhteisikämme olisi riittänyt. HA-pari oli kovin parisarja joka kisoissa oli, koska H21-sarjaa oli tarjolla vain yksilösarjana. Tästä valinnasta lisää jutun loppupuolella.
Navisportin päätteellä kirjautuminen maastoon ja sitten puolisen kilometriä lähtöpaikalle. Kilpailuohjeiden lähtöosuus oli tiivis ja monitulkintainen. Kilpailunjohtajan kantava ääni lähtöpaikalla korvasi ohjeiden pienet epätäsmällisyydet ja matkaan päästiin oikeaan aikaan.
Suunnistus lauantai
Taktiikka: Mahdollisimman suoraan, suot kieräten. Suot ovat pehmeitä ja tosi hitaita, joten vähänkin isommat kierretään. Tunkattiin rinteetkin melko suoraan. Tosin joukkueemme H55-jäsen (=minä) puuskutti vähän väliä: "Ei yhtään lujempaa." tai "Tämä mäki kävellään." tai "Nyt pitää höllätä". 15 min olisi saatu ajasta pois helposti, jos olisi edes hölkätty kaikki mäet ylös. Itsesuojeluvaisto kuitenkin kertoi, että kaikkea pitää säästellä seuraavaan päivään.
Eväinä oli 0,7 dl vettä ja 6 geelikarkkia per naama. Tankattiin noin joka toisella rastilla. Sitten kun viimeinen iso nousu oli takana, kiristettiin vähän vauhtia....niin nojoo, siis yritettiin kiristää vähän vauhtia.
Sää: Pilvet: 1/8, lämpötila: +23 ast. C. Ilmankosteus: 95%. Ötököitä: ei.
Kuvassa lauantain palautusenergiat. Stopstop - ei mitä tahansa mättöä, vaan tarkkaan harkittuja tuotteita. Huomaa, että Marlin Vital mehu mustikka-aronia-rypäle on nimenomaan LIHAKSILLE. Ei iholle, ei hiuksille, ei katseeseen, ei uneen vaan nimenomaan LIHAKSILLE.
Suunnistus sunnuntai
Sama taktiikka kuin lauantaina ja samat eväät. Nyt juostiin myös mahdollisimman paljon ylämäkeä. Henkeä ahdisti alkupuoliskolla. Sanoin sen johtuvan siitä, että ollaan niin korkealla. Se ei kuulemma pidä paikkaansa, vaan ahdistus johtuu mäkitreenin puutteesta. Se voi olla osasyy, mutta epäilen lopulliseksi syyksi, sitä, että venyttelin reisiä huolella lauantai-iltana ja jalat tuntuivatkin yllättävän hyviltä sunnuntaina. Juoksin siis jalkojen puolesta niin kovaa, että keuhkot eivät yksinkertaisesti meinanneet pysyä mukana vauhdissa.
Viimeinen kaksi kilometriä joukkueen H21-jäsen (=Eemil) vedätti ja H55 sinnitteli mukana. Tultiin niin lujaa, että koskaan en juossut yhtä kovaan vauhtia maastossa (ehkä jossain lyhyessä sprintissä, mutta en maastossa). Uskokaa tai älkää niin pysyin myös kartalla. Nopein kilometri mentiin sunnuntaina aikaan 5:26 ja koko matkan keskivauhti oli 7:28 min/km !!! Jos yhtään olisi vauhti kasvanut, olisi silmissäni näkynyt poimuajo.
Sää: Pilvet: 8/8, lämpötila: +15 ast. C. Ilmakosteus: ennen sadetta 100%, sen jälkeen puolimatkasta alkaen hitaasti voimistunutta tihkusadetta. Ötököitä: ei. Erinomainen suunnistussää.
Reitinvalinnat
Kuvankaapaus Liveloxista sunnuntain radasta.
Reitit löytyvät Liveloxista. Lauantai täältä ja sunnuntai täältä. Niistä ei tässä enempää. Reitit kertovat kaiken. Suunnistuksessa ei olisi ollut parannettavaa. Kaikki meni nappiin. Nooh..minä olisin yksinäni tehnyt lauantaina 4-5 välillä 5 min koukun, mutta ei silti tehty. Tämä näkyy Liveloxissa pienenä väkäsenä. Aikaa siinä ei mennyt hukkaan paria sekuntia enempää. Tässä yksi väli sunnuntailta niille malliksi, jotka eivät jaksa tutkia Liveloxia:
Kartta
1:15000 suunnistuskartta A3 molempina päivinä. Ei siis tunturisuunnistuskartta vaan suunnistuskartta! Kilpailuohjeissa kerrottiin kartan olevan selkeä. Se oli totta. Kartasta sai oikein hyvin selvää eikä sen tulkinnassa ollut mitään epäselvää. Täydet pointsit kartoittajalle. Rastipisteitä zoomasin luupilla, mutta se ei ole kartan tai mittakaavan vika vaan ikänäön. Vihreää väriä kartoissa oli erittäin vähän eikä sekään osunut meidän matkalle.
Maasto
Tämän takia tänne ajettiin:
Kartalla tämä on valkoista väriä eli metsää.
Tässä alhaalla metsää ja kuva otettu avoimen (=kartalla keltainen väri) kukkulan päältä.
Avoimet supat näyttivät suunnilleen tältä. Tässä menee polku supan pohjalla.
Valkoista kartalla = JUOKSE niin lujaa kuin pystyt!
Tässä vähän "tihempää".
Kuvat on otettu Näkkäläntien varresta muutaman kilometrin päästä kisakeskuksesta. Valitsin kuvista ne jotka silmämääräisesti vastasivat varsinaista suunnistusmaastoa. (Anteeksi jos tässä on tautologiaa eli turhaa toistoa, mutta kun en voi liikaa hehkuttaa, tämä Taralle erillishuomiona 😏). Kamerahan ei ollut juostessa mukana. Kitukasvuisia koivuja harvakseltaan ja pohja tasaista kuin nurmikko. Siinä ei kasvanut kunnolla edes jäkälä. Aivan kuin puistosuunnistusta nurmikolla juosten.
Supat selkeitä ja täysin tasaisia pinnaltaan.
Avotunturissa (josta ei kuvaa) pohja ei ollut aivan näin tasainen ja noin puolet alasta kasvoi vaivaiskoivua. Rakkaa eli sepelilouhikkoa ei ollut lainkaan. Avotunturissa pystyi menemään ihan viivasuoraan, jos ei halunnut kiertää mäkiä.
Suot oli upottavia ja märkiä. Pari lyhyttä ylitystä, jossa piti muutama kymmenen metriä kahlata noin polven/nivusten syvyisessä vedessä. Nähtiinpä jonkun suunnistajan ylittävän kapean järven kahlaamalla (vai uimalla). Pää oli pinnan yläpuolella. Meillä ei kantti riittänyt siihen. Järven kierto teki 300 m lisää matkaa. Entä jos vesi olisi ollut kylmää? Tai entä jos jalat eivät olisikaan yltäneet pohjaan?
Tulokset & numerofaktaa
Lauantai: rata: 14,4 km juostu matka: 16,83 km aika: 2:22:49 nousua: 294 m laskua: 273 m keskivauhti: 8,29 min/km sijoitus: 5/6, eroa kärkeen 41:13
Sunnuntai: rata: 13,8 km juostu matka: 16,47 km aika: 2:02:54 nousua: 252 m laskua: 273 m keskivauhti: 7:28 min / km sijoitus: 4/6, eroa kärkeen 32:07 Yhteistulos: aika: 4:25:37 sijoitus: 5/6, eroa kärkeen 1:13:20
Sama rata oli myös sarjoilla HA ja H80. Jos valintamme olisi ollut H80 (joka on siis ikäparisarja), olisimme voittaneet sarjan 8 min erolla. Jostain syystä siinä sarjassa oli vain 2 joukkuetta.
Nyt kohdalle osui siis avoimen sarjan arvontapalkinto, joka alla kuvassa. Aitoja Lapin herkkuja. Maitopurkki ei ole palkinto, vaan se juotiin iltapullan kyytipoikana ja toin tölkin kotiin maitopurkkikokoelmaani. Minulta puuttui vielä Pirkka kevytmaito 5 dl tölkki. Jääkaappimagneetti ja pinssi ovat matkamuistoja.
Yhteenveto:
Suunnistus oli helpompaa kuin edellisellä kerralla Tunturisuunnistuksessa. Selvästi helpompaa. Kartta tietenkin vaikutti asiaan, ja todella avoin maasto, mutta myös radat olivat helpommat. Parilla rastin siirrolla niistä olisi saatu paljon vaikeammat. Nyt päästiin hyödyntämään polkua ja avoinaista maastoa mahdollisimman paljon.
Takapuoli ja jalat olivat yhtä könttiä autossa istumisen takia. Vaan se maasto! Aivan huikeaa! Tätä ei voi kokea missään muualla. En tiedä onko Lapland O Weekin maastot vastaavia kun en ole kyseisessä tapahtumassa vielä käynyt. Kuten täällä kirjoitin, nämä tapahtumat pitäisi yhdistää, sillä ne syövät toisiaan. Tunturisuunnistuksessa oli vähiten osallistujia kuin koskaan minun mukana ollessa.
Onhan se kaukana, mutta oletteko kuulleet siitä, että jotkut lentävät tuhansien kilometrien päähän päästäkseen makaamaan päivisin hiekalle ja joraamaan öisin diskoon? Se vasta hullua on!
Suuret kiitokset järjestäjille, että viitsitte järjestää suunnistusta näin mielettömän upeaan maastoon järjettömän matkan päähän.
Sydän pysähtyi. Onko dieselin hinta noussut yhdessä yössä noin paljon? Huh - se onkin Norjan kruunuja.
Eipä ole Suomen tasavallassa ennen vastaavaa nähty!
Tulokset löytyvät täältä. Väliajat löytyvät täältä.
Olin siis ensimmäinen Rannikkorastien 11.7.2024 Petäjäpirtin tapahtuman A-radalla 😎.
Taakse jäivät HarriP ja KariS, eli se kertoo sen, että suoritukseni oli huippuluokkaa.
Yllä kuvankaappaus reittihärvelistä. Minä olen maalissa ja muut vielä matkalla. Valitettavasti härvelin versiosta 2 ei saa animoitua linkkiä, eli jokaisen on katsottava se omatoimisesti täältä.
WinSplits kertoo yhteenvetona rastiväliajoista seuraavaa:
Minulla ja Harrilla on yhtä paljon ykkösväliaikoja. Karilla niitä on enemmän, mutta hänelle tuli enemmän virhettä muilla väleillä.
Tässä muutama yksityiskohta tarkemmin selitettynä:
A - Lievä koukku kivelle, koska vihreän reuna oli epämääräinen ja melkein tein virheen.
B - Tähtäsin selvästi vasemmalle tarkoituksella. Näin tehden ajoura on tiellä oikealla. Totesin sen kuitenkin olevan aivan umpeen pusikoitunut ja juoksin hieman tietä ja käännyin pohjoiseen pystyvihreän oikeaa reunaa pitkin.
C - 8:lle oli tarkoitus mennä polkua pitkin vasemmalla kierrolla. Suunta oli oikea, mutta tullessani sähkölinjalle ei nähnyt sen yli menevää polkua. Linjan alla oli matala nenämuoto selvästi oikealla, mutta en ymmärtänyt sitä siinä seisoessa. Juoksin vähän polkua pohjoiseen ja totesin, että täällä polun haara ei ole. Jatkoin siis suoraan yli ja tulikin heti tavoittelemalleni polulle. Olin siis ollut hieman liikaa vasemmalla. En erottanut pylväitä kartalta. Kyllä siinä niitä näyttää olevan, mutta onko kaikki merkitty? Tässä meni aikaa hieman ihmetellessä, mutta rastiotto oli helppo.
D - 10-11 väli varman päälle. Harkitsin myös mäen kiertämistä oikealta tien kautta. Kiipesin kuitenkin mäen päälle. Avokalliolta olisi voinut oikaista, mutta otin tässäkin varman päälle ja lähestyin rastia polkujen risteyksestä. Silti tuli pieni pykälä reittiin. Kun olin sitä mieltä, että rastin pitäisi olla tässä katselin sivulle. "Tuossa on pieni kumpare, mutta siinä ei ole lippua." Otin pari askelta eteenpäin ja nyt sen saman kumpareen juurella näkyin tosi alhaalla ollut lippu. Kovin oli pieni kumpare, eli tarkka paikka.
Taktiikka oli siis ottaa mahdollsimman varman päälle, ilman ahnehtimista eikä yhtään 'pitkä päätyyn ja perään' - ryntäilyjä. Esim. K-1 ja 13-14 välit tallustelin polkua pitkin. Ehkä liian mutkitellen, mutta hyvä näin. Jätin siinäkin suunnittelemani oikomiset tekemättä, koska pystyvihreä oli sen verran pahan näköistä, että tein selvät kierrot. Polkuja oli enemmän kuin kartassa, eli tämä reitinvalinta vaati useampia hidasteluja. WinSplits kertoo, että olisin saanut vielä 6 min pois ajasta. Ehkä, jos olisin ottanut enemmän riskiä, tehnyt enemmän oikoja enkä olisi himmaillut ja varmistellut? Ehkä lopputulos olisi ollut myös toinen?
Jos teillä hyvät blogin lukijat on mitään kysyttävää tästä suorituksestani, niin vastailen miellelläni kysymyksiin sekä täällä netissä, että tietysti myös tulevilla iltarasteilla.
Ensin kiinnitin huomion pystyyn kuivaneeseen kuuseen...
... ja sitten vasta huomasin, mitä puun juurella oli. Käpysavottaa oikein urakkamitalla. Paikalla on työstetty käpyjä pidemmän aikaa, sillä maassa on lievä kumpu puun juurella, joka on muodostunut käpyaineesta eli suomuista ja osittain maatuneista kävyistä.
Havainto B
110 kV voimalinjan haruksen vaijerin pää näyttää tältä. Eihän se voi olla noin heppoisen melkein poikkiruostuneen ohuen rautalangan varassa...eihän?
Ei todellakaan. Tämä kuva sijaitsee edellisen kuvan 'alapuolella'. Vaijeri tekee U-mutkan reiän läpi, jossa on kiila. Mitä kovempi veto, sitä tiukemmin kiila ja vaijeri kiristyvät reikäänsä. Edellisen kuvan rautalankaviritys pitää vain vaijerin vapaata päätä paikallaan, ettei se törrötä vapaana.
Mutterin ja reikäpalan (jossa kiila on) välissä on musta rengas, joka jatkuu putkimaisena myös noin 10 cm alas U-pultin kierteen päälle. Erottuu kuvassa mustasävyisenä. Mitä ainetta tuo osa on? Se tuntui sormiin karhean muovin tapaiselta aineelta. Onko se eriste? Mistään pehmeästä aineesta ei ole kyse, sillä veto on varmasti luokkaa useita satoja kiloja.
Sen vielä jotenkin ymmärtää, että toisen maalle heivataan roskaa, mutta sitä on vaikea käsittää, että joku kippaa omaan metsäänsä rojuja. Pakkohan näiden on olla omalla maalla, sillä sen verran romua oli, että jos nämä olisi kipattu jonkun muun maalle, sanomista olisi tullut. Tässä kuvassa on pieni osa kauhistuksesta, sillä tätä riittää vielä runsaasti oikealle ja vasemmalle. Nastarit/tossut jalassa nämä kannattaa kiertää kauempaa - sanoo henkilö, joka on astunut kahdesti metsässä naulaan.
Havainto B
Ensin näytti, että siinä on sieniä. Tarkempi tutkimus osoitti, että tämä on sitä itseään. Vaan kuka on ollut asialla? Isoimmat pallukat ovat noin 2..3 cm halkaisijaltaan.
En tarkoita suunnistusta, vaan Jukola-kaupan alennusmyyntiä. Jukola-kaupan alennusmyynti on aina alkanut silloin kun olen yhteislähdön karsinassa. Yleensä kenttäkuulutus kuuluu lähtöalueelle ja suureen ääneen on kailotettu, miten nyt kaiken saa alehintaan. Siksipä tilasin tänä vuonna nelososuuden, että ehdin varmasti alennusmyyntiin - ja on valoisaa. Kolmososuudelle päädyin ja ehdin siis hyvin alennusmyyntiin.
Jukola-kaupan valikoima ei keräilijän silmin ole kovin häävi. Perinteisiä keräilyesineitä ei ole enää lainkaan kaupan. Aiheesta löytyy runsaasti marmatusta tästä bolgista aiemmilta Jukolan reissuilta. Vaatetavaraa kaikissa muodoissa on rekit täynnä. Jukola-tarran hinta oli niin suolainen, että en sitä ostanut edes alennettuun hintaan. Valintani oli Jukola-pelikortit.
Olen työkseni myynyt, sekoittanut ja käsitellyt viimeiset viisitoista vuotta pelikortteja. Tiedän niistä enemmän kuin yksikään toinen suunnistaja Suomessa. Jukola-pelikortit ovat niin heikkolaatuiset että naurattaa. Niitä ei voi käyttää manipulaatioon, taikomiseen eikä pelaamiseen. Eikä niistä voi edes rakentaa korttitaloja (korttitaloihin käytetään yleensä niitä halvimpia sileäpintaisia halpiskortteja). Oikeissa pelikorteissa ei ole sileä pinta, vaan ns. air-cushion pinnoite, joka tekee niistä liukkaat. Lisäksi näiden korttien reunoissa törröttää leikkuujäljet ja kartonki on käyrää. Sanoisin, että näiden laatu on 2, asteikolla 1-10. En aio näillä korteilla tehdä mitään, eli pakka menee hyllyyn sellaisenaan.
Korttien lisäksi ostin aamupuuron suihkun jälkeen. Söin 4,5 € puuron samalla kun katselin voittajien maaliintulon. Puuro oli puuroa, mutta se punainen hilloksi mainittu aine oli törkeä loukkaus kaikkia punaisia hilloja kohtaan. Vinkki seuraaville järjestäjille: Hillolle hintaa 50 snt, niin ne jotka haluavat oikeaa hilloa myös saavat sitä. Varsinaista ruokaa en ostanut järjestäjiltä, enkä katuruokaa katuruokamegakojuista. Syy on kerrottu täällä. Tankkasin tulomatkallaVaajakosken ABC:llä ja evääksi ostettiin voisarvia ja banaaneja. Paluumatkalla syötiin Hirvaskankaan ABC:llä. Kumpikin Apsi oli tupaten täynnä. Vain osa asiakkaista näytti suunnistajilta, eli kyllä suomalaiset sen ovat todenneet, että ABC:n ruoka on hintaista arvoista. Sanokoot wannabe Gordon Ramsayt mitä hyvänsä.
Kisapaikka
Ei jonoa parkkiin kun saavuttiin paikalle
iltapäivällä. Telttapaikalle oli reilu kilometrin matka. Juuri kun
ryhdyimme teltan pystytykseen, alkoi Midnight Hawks'n lentonäytös. Se taisi kestää yli 20 min. Mignight Hawks'n tavaramerkki on
erittäin tiivis timanttimuodostelma. Se on tiivis. Välimatkaa koneesta
toiseen on saman verran kuin letkassa juostessa edelliseen suunnistajaan
- ja vauhtia on 700 km/h tunnissa enemmän. En kuvannut itse, mutta tämä löytyy netistä ja tältä se likimain näytti. Upeaa.
Tasaista on. Tämä kuvattu iltahämärissä. Hauska tieto on se, että olipa Jukolan kisakeskus laajaakin avarampi tai ahtaasti ja tiivisti tungettu pieneen paikkaan, se on järjestäjien mukaan aina hieno juttu. Minun mielestäni tämä tosi väljä kisakeskus oli parempi kuin esim. viimevuotinen Porvoon kisakeskus, jossa ei ollut edes metrilakun mentävää rakoa ihmispaljoudessa.
Valmistautuminen
Kevensin iltarastiurakkaa Jukola-viikolla. Pari pidempää rataa ihan kokonaan kävellen ja yksi lyhyempi sekin vähän vajaalla teholla. Toimiva ratkaisu, sillä juoksu kulki niin hyvin kuin se voi kulkea tämän ikäisellä. Jos vertailette juoksuvauhteja niin huomatkaa, että sarjani on H55. Eikä minulla ole mitään treenitaustaa nuoruudestani kilpailukokemuksesta puhumattakaan. Syy on Mustanaamion. Luin niitä ja muita sarjakuvia siinä kohtaa kun olisi pitänyt opetella treenaamaan.
Katselin YouTubesta mm. alla olevat videot. Tapio Haarlaan suunnistusvideot ovat aivan huippulaatua. Jos haluaa kehittää omaa suunnistustaitoaa, niitä kannattaa ehdottomasti katsella. Jukola-aiheisiakin videoita tälle vuodelle on useampia.
En käynyt nukkumaan lainkaan. Makailin teltassa ja samalla kuuntelin
naapuriteltasta kuuluvaa temmellystä 😎😂. Katselin meidän joukkueen
väliaikatilannetta ja varoin sulkemasta silmiä. Jos nukahdan ja joudun
heräämään heti perään olen täysin toistaitoinen. Kyttäsin siis
väliaikoja siihen asti kun kännykän akussa oli varausta (Ei saa sanoa: "Akussa oli virtaa." Akku voi olla täysi, mutta
virtaa siinä ei silti kulje jos sitä ei kuormiteta. Akussa on varaus ja johtimessa kulkee virta - jos kulkee. Nämä menevät
puhekielessä ja mediassa aina sekaisin. Vähän sama juttu kuin se, että
ison paljon savua muodostavan tulipalon yhteydessä kehotetaan sulkemaan
ilmastointi. Ei tarvi pysäyttää ilmastointia. Ilmanvaihto pitää
pysäyttää.)
Tämä kuva on otettu omalta teltalta auringon laskun ja nousun väliseen suuntaan 02:44 yöllä. Tämän pimeämmäksi ei mennyt koko yönä avoimella alueella. Huomaa, että kaikki maailman teltat ovat erilaiset. Etsimällä etsin kaksi samanlaista, mutta muut 10000 telttaa ovat kaikki keskenään erilaisia.
Suunnistus
Aurinko oli juuri nousemassa kun pääsin matkaan. Samaan aikaan lähtevillä taisin nähdä kahdella suunnistajalla pienet lukuvalot. Päivä valkeni heti kun pääsin matkaan. Parilla rastivälillä aurinko paistoin suoraan päin näköä ja haittasi suunnistusta.
Alun pitkä viitoitus ei ollut paha. Juoksin sen omaa vauhtia K-pisteelle ja katselin samalla karttaa. Minut ohitti viitoituksella noin 30 suunnistajaa ja itse ohitin noin 20.
K-1
K:lta oli tarkoitus vetää suoraan 1:lle. Ennen tietä on tummanvihreä jonka läpi uran luulivan menevän (se mistä menin oli tosi tiheää), mutta mentiinkin selvästi oikealle. Polku, toinen polku, pusikko, ja teiden risteyksestä suoraan. Paitsi, että risteys olikin tien väärällä puolella. Ura oli tullut reilusti oikealle. Suunnistus ei siis ollut lainkaan hallussa K:lta lähdettäessä. Muutos suunnitelmaan ja sitten oikea tiekierto ja sieltä suoraan rastille. Ehkä tämä oli nopeampi näin? Eka leimaus on aina helpotus ja homma on saatu käyntiin.
Kärjessä, yhteislähteneillä ja muilla kovaa menijöillä on usein ongelmana letkassa ohittaminen. Esim. poikani, joka suunnisti joukkueessa 177/osuus 2 meni lähes koko matkan isossa letkassa, eikä ohittaminen ollut mahdollista vaikka jalat olisivatkin liikkuneet. Minulla ei ollut tätä ongelmaa. Menin noin puolet koko matkasta täysin yksin! Todella erikoista. Yksi syy löytyy jäljempänä, mutta toinen syy on joukkueemme sen hetkinen sijoitus, osuuteni, aikaero kärkeen ja sattuma. Olen usein ollut yhteislähdössä ja silloin pitää tosiaan alkuviitoitus vetää ihan täysiä, että ei jää jonon hännille. Ei tällä kertaa.
Ennakkotietojen mukaan Lakialla on tasaista. Ei se ihan tasaista ollut. Käyrää oli, mäkiä oli, ja jyrkänteitä oli, mutta mäet olivat pieniä ja loivahkoja. Pientä kumparetta pienten soiden välissä oli paljon. Avokalliota oli paljon ja muutama todella upean näköinen avokalliomäki. Kun aurinko paistoi matalalta kallion pintaa viistäen, oli maisema upean näköinen. Menin myös palaneen avokalliomäen yli. Erikoisen näköinen paikka.
1-2-3-4
Hyvää suorittamista. Olin kartalla ja juoksu kulki. Kaikki kuvankaappaukset Liveloxista, jossa näkyvät myös osuuden hajonnat (tämä jästeille tiedoksi kun ihmettelette sekavaa karttaa).
4-5
Rasti 5 hieman ohi. Onneksi sain heti kiinni ja parin minuutin hävikki. Vastarinne, jossa oli kiveä tosi paljon oli ihan mahdoton paikka lukea paikkaa tarkasti. Ura veti selväsi vasemmalle, jolle ei voinut vastaan panna.
5-6
5-6 oli täysi katastrofi. Uraa ei lähtenyt lainkaan haluamaani suuntaan. Ankkuriosuudella tämä
on tuttua jopa yhteislähteneille. Ankkureille tarjotaan aina uutta maastoa ja mutasarjan joukkueenkin ankkuri voi sopivalla tuurilla joutua reitille, jolle ei ole selviä uria.
"Onko näin kolmosella?" mietin sekunnin. Tuskin, mutta ehkä en vain
huomannut uraa kun ylitin teiden risteyksen. Vasemmmalle tielle näyttää
menevän paljon jälkiä. Lähden suoraan loivasti oikealle
Ja heti hukkasin itseni. Eipä hätää. Loivaa
oikeaa rastiväliin nähden ja osun aitaukseen tai jopa tielle jos
huonosti käy. Siitä sitten rastille. Perseelleen meni. Suunta aivan pielessä. Pienti
piperrystä, josta ei saanut kiinni kun kerran oli hukannut itsensä.
Suuntaa ei saanut pidettyä kun piti väistellä kaikkea.
Ahaa olen polulla tässä kohtaa (pienen lätäkön vieressä). Ja ei kun härkäpäisesti saman sekoilun jatkamista.
Uusi suunta siis ja sama juttu. Väkeä juoksi siellä täällä samaan
suuntaan kuin minä. Jatkan samaan suuntaan ja kas - paksu ura menee
sinne päin johon olen menossa. Sitä pitkin rastille. Huomaa, että viiva menee ensin vasemmanpuoleiselle kutoselle. Se ei ole minun rastini, enkä sitä edes huomannut maastossa. Menin siis suoraan vitoselta seiskalle. Heti näin, että
tämä rastipiste ei vastaa karttakuvaa (kertaakaan en katsonut määritteitä,
koska koodi oli rastinumeron perässä). Oma rasti 6-143. Eli 164 m takaisin
päin. Leimaus ja sitten täysillä takaisin 7-94:lle. Tämän 6-7 välin
juoksin siis apinan raivolla niin täysillä kuin pystyin. Sijoitus tällä välillä 232/778. Jäin nopeimmalle 23 s. Siitä olisi saanut pois 2..3 sek. jos ei olisi tarvinut väistellä kävelijöitä. Tämä väli
kertoo mitä vauhtia itse menen ja mikä on suurimman osan vauhti. Huh
huh. Kun ei kulje niin mitä sitä selittelemään, ei kulje niin ei kulje. No uskokaan nyt jo, kun se ei kulje, niin se ei kulje!
10
Pääsin suoraan TV-lähetykseen. Huomasin kameran ja kyynärpäätä tuli kylkeen. Siitä tietää, että nyt menee kärki ohi. Leimasin oli taas väärin päin ja siinä meni sekunti. Mutta määrätietoisesti kohti seuraavaa rastia 😄.
Valitettavasti Areenaa ei voi upottaa tähän. Se sekoittaa Bloggerin toiminnan.
10-11-12-13-14-15
Homma hanskassa.
19-20
17-18-19 ok. selvät paikat, selvät urat ja homma vielä hanskassa. Sitten kosahti. Selitys kuvan alla.
Uraa oikeaan suuntaan. Kalliomäki jää vasemmalle ja mäki laskee oikealla jossa kivi on. Tunsin, että matka tuli täyteen ja kiven pitäisi olla tässä. Eipä vaan näy. Olisko se hieman edempänä, jonne menee paksu ura? Ei ollut. Takaisin ja tuossahan on rasti. Jyrkänne ja väärä koodi. 20 ei ollut hajontarasti, mutta pari muuta rastia oli aivan lähellä. Tässä sen on oltava. Okei okei - nyt suunnitelma B toimeen. Tielle! Siellä selvään mutkaan. Ojan pää tien vieressä. Olen taas kartalla. Tästä suunta rastille. Lippu näkyi 50 m päästä. Olin mennyt selvästi vasemmalta ohi, Tälle rastille ei näkynyt tulevan minkäänlaista uraa. Ihme juttu! Rasti oli melko piilossa kiven vieressä ja kuusien alla. Hyvällä tuurilla lippu olisi voinut osua aiemmin silmään, mutta oliko se niin, että rastit pitää löytää taidolla eikä ura-tuurilla? Jälkiviisaana totetan, että tämä oli puhdasta huolimattomuutta kompassin käytössä.
Alla kuva kolmososuuden kärjen reiteistä rastilla 20. Noin puolet on juossut ohi samaan suuntaan kuin minä. Sininen viiva, joka menee suoraan tielle, on IFK Göteborg 2, joka jätti tämän rastin väliin ja otti hylsyn.
20-21
Ketutti edellinen hölmöily. Onneksi tuli pitkä juoksupätkä ja sain nollattua pään. Menenkö vasemmalta vai oikealta? Oikealta lätäköitä viistäen ja sitten mahdollisimman lähelle rastia valkoiselle. Lähellä oli, että en tössinyt. Oli lähellä, mutta huomasin viime hetkellä, että juoksinkin jo pohjoisemman lammikon pidempää sivua kohti kadotusta. Koukkaus oikealle ja eteläisemmän lammikon reunaan. Lammikkoa ei näkynyt korkean penkan takaa ja tiheää oli. Urakin oli lähes olematon. Avoin tuli vastaan ja siitä ysikymppinen oikealle ja suoraan rastille. Hyvä minä!
21-22-23-24-25-26-M
Ei ollut putkea, mutta suoraa juoksuväliä kuitenkin. Tässä olisi saanut helposti useita minuutteja pois ajasta, mutta polvissa alkoi tuntua epämiellyttävältä. Ohitin kaikesta huolimatta tällä loppuosuudella useita kymmeniä suunnistajia enemmän kuin minut ohitettiin. Vauhtini oli kuitenkin niin hidasta, että ehdin kuulla miten AskoK kannusti minua ohittaessani hänet.
Tulos
Klikkaa kuvaa suuremmaksi (kuten kaikkia muitakin kuvia voi klikata).
Rata oli erittäin kaksijakoinen. Tarkkaa suunnistusta ja niiden
välillä juoksupätkiä, jossa on mahdollista ottaa löysät pois. Maalissa oli tarjolla Prime hydration lemon lime flavour -juomaa. Maistui melkein limulta, vaikka olikin energiajuomaa. Kun janottaa, tämäkin kelpaa.
Sekalaisia havaintoja
● Itikoita oli samalla viikolla Kouvolassa aivan tolkuttomasti. Kauhavalla ei ainuttakaan. Siis ei yhtään itikkaa tai muuta ötökkää. Ei ensimmäistäkään. Ihme juttu.
●Vaihtoaikaennuste, linkki tässä, piti paikkaansa hämmästyttävän tarkasti - aina siihen asti kunnes joukkueellemme tuli hylkäys. Tämän avulla voi haarukoida sitä milloin oma vuoro tulee. Toki takuuta ei ole. Olisi kiva nähdä joku laajempi analyysi, miten ennusteet keskimäärin pitävät paikkaansa kaikilla joukkueilla. Alla ennusteen tilanne ennen kisan alkua. Ennuste päivittyi kisan aikana sitä mukaa kun väliaikoja tuli.
● Pohjalainen maasto on erilaista kuin Kymenlaaksossa. Erilaista, mutta ei mahdotonta. Vaikeea - paikoin kyllä - mutta ei ylitsepääsemätöntä.
● Tuuliteltalla oli käynyt OK-77:n kaveri, joka toi teltalle Keskilaakso-Rastien emit-kortin. Hän kertoi sen olleen hänellä viisi vuotta. Itse en ollut paikalla niin en päässyt juttuttamaan. Ilmeisesti lainakortti oli jäänyt hänelle hänen käydessään Keskilaakso-Rasteilla vuosia sitten? Kortti oli tallella ja palautui. Kiitos. Tästä heräsi kysymys, että paljonkohan näitä on hukassa? Olen liimannut kuvassa näkyviä tarroja kaikkin Keskilaakso-Rastien tarvikkeisiin lapiosta viivottimeen. Hyvä että olen.
● Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa noutamassa palautuskartat. KS:n miesten kakkosjoukkueen joukkueenjohtaja opasti minua täyttämään palauskarttalomakkeen, ja sitten lähdin hakemaan karttoja. Jonossa oli minua ennen noin 300 ihmistä, ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen takanani oli noin 1000 ihmistä. Kartat tulivat käteen nopeasti kun ensin tiskille päästiin.
● Mikä aivopieru järjestäjillä on käynyt siinä, että kaikkirastit karttoja oli vain yksi per seura? Jos kaikkirastit karttaa ei tehdä jokaiselle, parempi ratkaisu on tehdä palautuskarttaan lisäpainatus, johon on merkitty kaikki rastit. Eihän se selkeä ole, mutta parempi kuin ei mitään. Tai painettakoon kaikkirastit palautuskartan kääntöpuolelle. Väärä vastaus: Ympäristösyistä turhaa paperijätettä vältetään. (Höpö
höpö. Jos ympäristösyitä ajateltaisiin, koko Jukola-sirkusta ei pitäisi
järjestää lainkaan.) Oikea vastaus: Säästöähän tässä tietysti haetaan. Ehdotus: Järjestäjä voisi julkaista kaikkirastit kartan nettisivuillaan. Koska ao. kartta oli käsissäni edellä kerotusta syystä johtuen, tietysti pidin sen itselläni. Kiitos.
● Seurakaverit lahjoittivat minulle karttojen noudosta kiitokseksi muovipussillisen tyhjiä pulloja ja tölkkejä. On tainut tulla muutaman kerran mainittua että noukin kaikki pantilliset mukaani mitä eteen tulee.
● Olen pitkään ihmetellyt Areena-tuotantoa. Ylen lähetys ja
Areena-lähetys ovat molemmat huippulaatua. Paitsi tällä kertaa se, että Venlojen loppuratkaisu TV:ssä loppui jotenkin kesken, eikä GPS-uusintaa kolmossijan ratkaisusta näytetty lainkaan. Sama tapahtuma, mutta kaksi
täysin eri 'lähetystä'. Miksi näin massiivinen resurssien tuhlaus? Eikö
Ylen lähetystä voi näyttää areenalla tai Areena-tuotantoa TV:ssä? Samat
asiat, samat tulokset sekä samat rajoitukset kartan ja seurannan käytössä.
Ainoa ero on se, että kenttäalueella kuullaan muutamia lähtöihin
liittyviä kuulutuksia. Ne on helppo tuutata ilmoille yksinäänkin. Eli mikä on se syy toteuttaa kaksi täysin erillistä ohjelmaa samasta tapahtumasta?
● GPS:ää näytettiin todella vähän TV-lähetyksessä. Toki karttaa ja etenkin ratoja pitää piilotella, mutta silti. Karttahan on jo melkein tiedossa. Minäkin katselin paloista koostettua kisakarttaa näytöltä ja paperilta ennakolta. Vääristetyn kartan käyttö ei ilmeisesti ole ratkaisu, koska nörtit flippavat ja venyttävät sen hetkessä oikein päin. Joskus on näytetty GPS-seurantaa täysin valkoisella pohjalla. Ei tällä kertaa. Paljastaako sekin liikaa?
● Tämän löysin Infosta. Eli kyllä näitä vielä painetaan. Sisältö on toki melkoisen kevyttä verrattuna menneiden vuosien käsiohjelmiin. Ymmärrettävää, koska netistä löytyy kaikki. Yhden otin mukaan keräilykappaleeksi.
● Kisakeskuksessa oli perinteinen tulostaulu. Huomasitko missä? Minä huomasin. Havaintoni mukaan sitä ei sillä hetkellä katsellut kukaan. Joskus tulostaulut ovat olleet isoja litteitä näyttöjä. Niitä ei näkynyt tällä kertaa. Paperisesta tulostaulusta voi luopua kokonaan, jos mikään laki ei sitä velvoita pystyttämään.
● Tulospalvelusivu ja varsinkin reittihärveli olivat kovasti ruuhkaiset. En onnistunut tallentamaan omaa reittiäni härveliin maanantaihin puoleenpäivään mennessä. Aina kun yritin sitä, sivu ei latautunut tai jäi jumiin. Reitti oli pakko laittaa Liveloxiin, että sain tämän jutun valmiiksi. En yleensä käytä Liveloxia, koska ilmaisversiosta ei löydy haluamiani ominaisuuksia.
Ulos - Exit
Parkkimaksu maksettiin kännykkäsovelluksella. 20 €. Pysäköintimaksuja kuulemma valvottiin kameroilla. Jaahas. Missähän se kamera oli? Lentokenttäalueella sellaisia toki on ollut, mutta näin vain lähestymis yms. valoja. Toki nykykameran voi piilottaa ihan mihin tahansa. Ulosajossa oli peräti yksi liikenteenohjaaja, jolla ei ollut mitään tehtävää. Jono meni nätisti ohi. Hän ei vilkuillut tuulilaseja. Eli jos sähköistä maksamista ei olisi käyttänyt, kukaan ei olisi tarkistanut 25 € pysäköintilappua. Ja jos rekisterinumeron mukaan olisi tullut jälkikäteinen laskutus korkeampaan 30 € hintaan pysäköinnistä, olisi aina voitu sanoa, että maksoimme sen käteisellä infossa. Lappu ja kuitti meni roskiin, ei voi todistaa enää mitään. En nyt analysoi tätä enempää tässä, mutta mutta...
Kiitos järjestäjille, huoltojoukoille, ilmoittajalle, seurakavereille, joukkueellemme ja ennen kaikkea autokuskille - en ollut sunnuntaina ajokuntoinen vaikka selvin päin olinkin.
