Loppuraportti 2015

Yleistä: 
Kausi alkoi Tavikupin hisulla Utissa 1.1 Kauden tavoite oli 100 suunnistussuoritusta, joka onnistui hyvin. Tämän kirjoitushetkellä on takana 113 suoritusta.

Iltarastit:
26 x Keskilaakso Rastit, 33 x Kouvolan Sanomien iltarastit, muutamat Rannikkorastit ja reilu tusina Kymen kuntorastia sekä yhdet kerrat Hyryrasteilla ja Luuran iltarasteilla. Tämä on suunnistusharrastukseni kivijalka.


Kisat:

Vehkalahden Veikkojen kevätkansalliset, RaKaS-rastit, Luumäki-rastit, Kainuun Rastiviikon kaksi ensimmäistä osakilpailua, Puulaakiviesti, Mämmälän pitkä, Hollola-rastit, SM-erikoispitkä, Jukola, Anjalan liiton mestaruuskisat, KS:n mestaruuskisat, Halikko ja Raatojuoksu (lueteteltu satunnaisessa järjestyksessä). Ennätyksellisen paljon osallitumisia. Rankipisteitä 40,72 ja sijoitus 183. Edessä oli 182 ja takana 223 kilpailijaa eli puolivälin paremmalla puolella.

Muut suunnistukset:
Sekalainen määrä erilaisia KS:n taitoharjoituksia. Mieleen jäi Elimäellä Linnakalliolla keväällä ollut harjoitus. Maastossa oli lunta ja ilma oli hyytävn kylmä, mutta oli hankikanto. Lumisen kohdat olivat kuin avokallioita, joita myöden oli todella hyvä juosta.

KS:n aikusten suunnistuskoulun ja Kouvolan Liikkujan viikon ohjaajana olin puolen tusinaa kertaa.

KS:n talvikupin ja yökupin kaikki osakilpailut.


Kehitys:
Taidollisesti menneen kauden arviointi on hankalampaa.Olen yrittänyt panostaa huolellisuuteen, jotta helpot virheet vähenisivät. Ykkönen on aina otettava varman päälle ja rastilta lähtösuunta myös huolellisesti. Yleisin virheen syy on tainnut olla tänä vuonna se, että juoksu on kulkenut liian hyvin ja kartanluku on jäänyt jalkoihin. Toinen on ahnehtiminen. Olen valinnut tietoisesti liian vaikean reitin ja tavoittelen sillä muutaman sekunnin säästöä. Se on huvennut virheeseen, jonka olisi säästänyt varmalla valinnalla. Yksi megaluokan sähläys tuli tehtyä ja se ei ihan helpolla unohdu.

Rastinotto on mielestäni sujunut paremmin kuin aiemmin. Kun on tuntunut kutinaa, että rastin pitäisi olla tässä, olen hiljentänyt ja tähystänyt enkä ole säntäillyt. Monta rastia löytyi aivan muutaman metrin sisältä pienen näkemäesteen toiselta puolelta.

Toinen sija KS yökupin ukko-sarjassa. Se on tilastollinen harha. Osallistuin kaikkiin osakilpailuihin ja saalistin sillä tavoin paljon pisteitä. Yksittäiset osakilpailut olivat vain kohtalaisia suorituksia ja pari kertaa koko suoritus meni täysin läskiksi. Jos verrattaisiin vain niitä tapahtumia, jossa ovat olleet 1:1 samat osallistujat, sijoitukseni tippuisi.


Ongelmat:
Ilmeisesti ongelmia ei ollut, koska en keksi tähän mitään mainittavampaa.

Plussaa:
Kroppa kesti kasassa ja sisuskalut sisällä, vaikka lääkkeiden lisäksi pitää syödä jo lääkkeiden haittavaikutusten estolääkkeitä.

Jukolan loppuviitoitus on aina mahtava. Leimaus viimeisellä rastilla ja sitten kaikki peliin. Vaikka
energiat on käytetty, jaksaa viimeiset sadat metrit juosta ylikieroksilla kun tietää, että maaliin pääsy on varma. Samalla tulee selkiä vastaan niin, ettei laskemaan ehdi.

Omien suunnistusten ohella järjestelytehtävissä saatiin paljon aikaiseksi.

Yhtään kompassia ei hajonnut.


Fysiikka: 
Fyysisesti kausi meni yllättävän hyvin. Ainoastaan pari rakkoa kantapäässä ja yksi mustunut varpaankynsi. Jalat kestivät rääkin, vaikka etureisissä tuntui silloin tällöin epämukavalta.

Cooperin testissä juoksin 2850m. Se on normitaulukon mukaan tämän ikäiselle erinomainen tulos, mutta kokeneen urheiljan taulukon mukaan huono tulos. Olekon normaali vai kokenut? Olen kesän aikana juossut "jonkin verran", mutta mikä on normaalin ja kokeneen raja? Tasoitusta annoin varmasti siinä, että testijuoksu oli ensimmäinen kovan tasamaan juoksu koko kauden aikana. Tämä asia jäi vaivaamaan ja asiaan on pakko tutustua tarkemmin. Toivottavasti vastaus löytyy netistä, ettei tarvitse lähteä juoksemaan asian selvittämiseksi. Kunto tuntuu olevan ihan hyvä, vaikka sitä on vaikea arvioida näin sanallisesti. Yritän aina tehdä loppukirin ja se on onnistunut olipa matka mikä tahansa.


Muuta:
Virtuaali-iltarastikausi on jo hyvässä vauhdissa.

Hauskaa Joulua!

Telkku vai HD-telkku

Minulle on myyty puhelimessa vuoden sisällä vakuutuksia, sähköä, Aku Ankan Sarjisextraa, Autoliiton jäsenyyttä, Aku Ankan Sarjisextraa, bambukalsareita, veronmaksajien keskusliiton jäsenyyttä, Aku Ankan Sarjisextraa, Aleksandria sijoituspankin jotain palvelua, Roope-Sedän taskulehteä, Elisan nettiliittymää (se minulla on jo - toista en tarvi), Aku Ankan Sarjisextraa, Soneran nettiliittymää ja nyt pari viikkoa sitten taas Canal Digitalin kanavapakettia. Se meni jotenkin näin:

Myyjä: - Saat nyt meidän paketin 30% alennuksella. Se on sinulle vain 68 € kuussa. Ja sillä näkyy sitten Formulat ja kaikki.
Jukka: - Formulat ei kiinnosta minua yhtään.
M: - Ei haittaa, sillä tässä setissä näkyvät myös kaikki tärkeimmät yleisurheilut, jääkiekot, jalkapallot, biljardit ja tietysti kaikki talvilajit mukaanlukien mäkihyppy.
J: - Enpä juuri katsele urheilua telkusta...
M: - No mitäs sitten katsot? Meiltä näkyy myös tiede- ja uutiskanavia. On National Geographyn kaikki versiot ja tietysti elokuvia useilla eri kanavilla. Kai elokuvat kiinnostaa? Ja uutisista löytyy BBS, NBC, CNN, CBS, NCB, RTV, CCR, CSB...
J: - Joojoo, tästä nykyisestä paketista näkyy nyt 15 kanavaa ja enempää en ehdi katsoa.
M: - Sinulla  on siis vain ne ilmaiset. MUTTA! (=volyymi kovenee) Nämä meidän elokuvakanavat on HD:nä. Sitä ei vapailla kanavilla näe.
J: - Just...
M: - Millainen televisio sinulla on?
J: - Pomoni vanha, jonka hän oli heittämässä romulavalle. Pelastin sen romutukselta. (=tosi juttu, kuva vekottimesta on yllä).
M: - No se ei varmaan ole uusinta mallia?
J: - Se on tosi pullea.
(1,2 sekunnin tauko)
M: - Siinä...se...se on niin vanha, että siinä ei HD:t näy. Sun pitää ostaa sitten uusi.
J: - En ole 20 vuoteen ostanut uutta telkkua, kun työkaverit lykkää mulle aina vanhansa kun ostavat uusia.
M: - Ei kai ne vuoden välein uuteen vaihda? Et saa HD-telkkua sillä tavalla.
J: - Vaihtaa ne vuoden välein, eli vuoden päästä saan taas uudemman mallin.
M: - En usko tuota. No sun kannattaa joka tapauksessa ostaa uusi, että näet HD:t. Mikäs antenni sulla on?
J: - 15 vuotta vanha harava.
M: - No se nyt ainakin täytyy vaihtaa. Vuoden päästä et tee sillä yhtään mitään. Eiköhän laiteta tämä meidän paketti tulemaan?
J: - Se on liian kallis.
M: - Kallis? Eihän tämä ole kuin reilu kuusikymppiä kuussa. Onko se muka liian kallis?
J: - On se.
M: - Eiköhän laiteta tulemaan?
J: - Ei kiitos.
M: - No mutta eiköhän silti laiteta tulemaan.
J: - Ei kiitos.
M: - Jos laitetaan nyt tulemaan niin ehdit viikonloppuna jo katsella!
J: - Ei jumalauta laiteta! Etkö ymmärrä! EN OSTA SITÄ!

Löin luurin kiinni (siis painoin punaista näppäintä). Olen tehnyt periaatepäätöksen: En osta litteää televisiota. Jos se ei arvontapalkintona tule, se tulee sitten kun joku tuttu vaihtaa isompaan tai parempaan: "Jukkahan varmaan ottaa tämän vanhan ettei tartte jäteasemalle viedä?"  Se saattaa tapahtua milloin tahansa, sillä putkitoosat alkavat olla esihistoriaa ja littutelkut menevät trenditietoisimmissa huusholleissa jo kolmannelle kierrokselle. Suurin ongelma telkkarissa ei ole tekniikassa vaan sisällössä. Enin osa ohjelmavirrasta on täyttä höttöä tai ihan täyttä paskaa. Pahimmillaan se on sitä kun alastomat homot maajussit menevät ensitreffeillä naimisiin ja samalla kokkaavat illallisen ilman käsiä neljälle.

Televisiosta löytyy satunnaisesti mielenkiintoista katsottavaa. Marraskuussa lauantaina tai perjantaina joskus noin vartti sen jälkeen kun olin herännyt keskellä yötä sohvalla suupieli kuolaa valuen, oli menossa norjalainen ohjelma, jonka nimi oli kesälomajotain. Huomioni kiinnitti yksi pääosan esittäjistä joka oli tuttu Lillehammer-sarjasta. Lillehammerhan oli norjalainen gangsteriparodia, joka oli sekoitus äärimmäistä väkivaltaa, kreisikomediaa ja yhteiskuntasatiiria. Jos tulee uudestaan se kannattaa katsoa. Tässä kesäjutussa oli isä, poika ja appiukko. Appiukko teki kaiken paremmin kuin isä. Yhteentörmäyksiä ja noloja tilanteita. Sääli, että tämän kaltaiset helmet jäävät suurelta osalta katsojia huomaamatta kun ne hukkuvat kaiken muun sotkun alle.

Edellä kertomani suunnitelman kompastuskohta on se, että litteissä telkkareissa ongelmana on laatu. Ne ovat todella lyhytikäisiä ja heppoista tekoa verrattuna vanhoihin putkitoosiin. Kestääkö yksikään niin vanhkasi, että sitä tarjotaan minulle? Eräs kaverini oli aikaa sitten viemässä kuvaputkimallista matkatelkkua mökille järven yli kelkalla. DDR:ssä valmistettu toosa keikahti pois kyydistä ja pyöri sohjossa. Kun kaverini sai läpimärän vehkeen sisälle lämpimään hän valutti veden kotelon sisältä pois ja odotti tovin, että laite kuivui. Sitten virrat päälle, eikä mitään ongelmia. Moniko litteä telkku selviää moisesta?

Epäilin kauden alkaessa, että iltarastivaunuun hankittu litteä näyttö ei kestä koko kesää. Kyllä se kesti ihme kyllä. Tiedän ainakin kaksi läheltä piti tapausta kesältä, mutta niitä ei lasketa. Näytön vga-kaapeli ei kestänyt kuin kesän, se oli yhtä säiettä vailla poikki.

Tankki täyteen on parasta miten Suomen televisiosta on koskaan tullut.

Sprinttiä kerrakseen

Mitäpä tuumaat näistä kahdesta rastipisteestä 69 ja 41?

  

Näillä kahdella rastilla oli välimatkaa maastossa hieman reilu kymmenen metriä. Nämä rastit eivät olleet samalla radalla. Alla on sama paikka kolmelta eri radalta:

Jos vasemmassa kuvassa lähtee kiertämään koulurakennusta vasemman kautta, tulee ensin vastaan rasti 69. Jos siinä leimaa ja jatkaa matkaa tulee hylsy. Tai oikenpuolimmaisessa kuvassa:  jos lähtee kiertämään koulua oikean kautta ja leimaa ensimmäisellä vastaan tulevalla rastilla tulee hylsy. Tämä oli Korialla elokuussa 2015 järjestetyn sprinttikisan suosituin paikka tehdä virhe. Ensimmäinen luonnos tästä paikasta olisi aiheuttanut vihapuheita kilpailijoilta ratamestarille eli minulle. Sain valvojalta neuvoja ja siirsin 69:n siihen missä se nyt on. Rastit olivat erittäin lähekkäin, niillä ei ollut suoraa näköyhteyttä ja niiden määritteet erosivat täysin toisistaan. Tämä ei ollut ansa, eikä jippo. Tämä oli tehtävä, jossa tarkistetaan se, lukeeko kilpailija määritteen vai ei. Kukaan hylätyistä ei esittänyt mitään vastaväitteitä, kun heille näytettiin missä olivat virheen tehneet.

Olin siis Kouvolan Suunnistajien järjestämän Kaakon avoimen AM-sprintin ratamestarina. Aiemmat ratamestarin hommat ovat olleet iltarasteja, harjoituksia, yksi NRC-kisa ja yökuppeja. Sprintti tuntui siis samalta kuin pää edellä hyppääminen pimeään veteen vieraalta laiturilta.

Ratojen suunnitelu on urakan mielenkiintoisinta puuhaa. Onneksi kisa-alue oli työmatkani varrella, joten tein useamman kerran niin, että sotkin pyörällä töihin ja kotimatkalla suhailin muutaman tunnin Korian taajamaan edes takaisin.

Tässä on 2/3 kilpailualueesta. Jos haluat zoomailla laajemmalti se onnistuu tästä .
 

Kuten kuvasta näkyy, Korialla ei ole montakaan monimuotoista sokkeloa. Alue on varsin avaraa ja rakennukset ovat irti toisistaan ja suurimmalti osalta suorakaiteen muotoisia. Ei siis mitään samanlaista kuin telkkarista nähdyt huippusprittikisat.

Joku osasi ratamestarilausunnon perusteella päätellä mistä kautta radat maalialueelle koukkaavat. Ne tulivat täältä, eli Korian siltojen alta, jossa kulkee polku aivan joen rantaa pitkin:

Korian vuonna 1924 rakennettu rautatiesilta.

Lisää päänvaivaa tuotti se, että melkein kilometri tuli ratapituutta siitä, että päästään junaradan ali Pioneeripuiston puolelle. Jotta radat eivät olisi olleet aivan viivasuorat ja mitättömän helpot tein niistä sellaiset kuin ne ovat. Täältä löytyvät kaikki radat, jos niitä haluat tarkemmin tutkia.

Sprintin ratapituus onkin aihe, joka vaatisi kokonaan oman bloginsa. Joillakin radoilla mitta osui kohdalleen ja toisilla ei. Mikään rata ei ollut liian lyhyt, mutta liian pitkiä ratoja sen sijaan oli. Vai oliko?  Kuinka ratapituudet voi asettaa kohdalleen kun ratojen suunnitteluvaiheessa ei tiedä minkä tasoisia kisaajia on tulossa. Eikä kaikkia ratoja ole mahdollista koejuoksuttaa kaikilla mahdollsilla ikä- ja sukupuoliversioilla. Palautetta tuli - tosin ei suoraan, vaan selän takana aitosuomalaiseen tapaan. Oletteko lukeneet Suunnistus netin Pesupaikkaa? Harmittaa järjestäjien ja ratamestareiden puolesta. Besserwisserit keksii vaikka mitä valitettavaa asiasta kuin asiasta. Asioiden todelliset syyt ja perustelut jäävät pääosin kuulematta. Vähän sama fiilis tuli mieleen itselle tällä kertaa.

Pari minuuttia olisi pitänyt vähentää useimmilta radoita eli puolisen kilometriä. No niin tai näin, kaikki pääsivät lopulta pois maastosta maaliin. Ehkä viisastuin, ehkä en.

Muutama hajahuomio kisan ja päivän tapahtumista:

Otin pyörän mukaan. Sillä oli kätevä käydä kiertelemään kisan aikana maastossa. Yhden noin H40-H50 sarjalaisen löysin verryttelemästä kilpailualueella. En tiedä mistä hän sinne oli päässyt, mutta nopsaan hän poistui kun asiasta huomautin. Tuskin vaikutti suoritukseen, sillä rasteja tai optimaalisia reittejä ei siinä kohtaa ollut. Tosin en tiedä sitten miten kaukana hemmo oli seikkaillut?

Aikaa koko revohkaan meni 87 tuntia jossa on mukana kisapäivä. Tähän on laskettu mukaan ihan kaikki: tiedotteiden jakamiset, karttojen pussitukset, rastipukkien roudaukset, isännöintitoimistossa juttelut,  palaverit, yms yms jne. Kalenteriaikaa kului hieman alle 3 kk. En tullut laskeneeksi lähetettyjen ja saatujen sähköpostien lukumäärää, mutta se on varmaan lähempänä kahtasataa kuin sataa.

Muistin juoda kisapäivänä, niin ei tullut pää kipeäksi. Eväitä en ottanut mukaan. Kisapuffetin tarjonta riitti vallan mainiosti ja vielä jäi kotiin viemisiäkin vaikka kuinka paljon.

Purkuhommissa meinasi iltarastien (jotka olivat kisan jälkeen) lähtöleimasin ja kyltti jäädä noutamatta:
- Luulin, että sinä hait sen.
- Eikun luulin, että sinä hait sen.
- Ei kun sanoin, että se pitää hakea.
- Juu niin pitää.
Pukki ja leimasin saatiin haettua kunnialla, mutta LÄHTÖ-kyltti oli ollut jollekin liikaa. Se oli moukaroitu mutkalle ja heitetty ojaan. Sille ei vaan voi mitään. Yhteiskunnassamme on talipäitä, joiden käytöstä ei voi mitenkään järjellä selittää.

Yökupin ratamestarointi olisi kiinnostanut, mutta sen verran tiukka rupeama tuo sprintti oli, että vedän hetken aikaa henkeä.

Rantamaisema Kymijoelta siltojen pohjoispuolelta.

Naurujoogaa jokaiselle

Eräs terveyttä edistävä menetelmä on naurujooga. Siinä ei ole naurulle erityistä syytä vaan naurua tuotetaan tietoisesti nauramalla ja mukaan otetaan hengitysharjoituksia. Säästän teidät nyt siltä vaivalta, että teidän pitäisi lähteä hakemaan edistystä terveyteenne naurujoogaohjaajan avustuksella naurujoogatunnilta. Voitte tehdä nauru- ja hekotusharjoituksen juuri siinä paikassa jossa olette ja luette tätä tekstiä, olipa se se sitten kotona tai salaa työpaikalla työajalla. Jos ohjaatte samalla moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai työkonetta kehotan teitä pysäköimään sen siksi aikaa kun nauratte.

KS:n yökuppi näytti taas kerran, että maapallo on pannukakun muotoinen. Jos maapallo olisi pyöreä tipahtaisi sen keskeltä reunalle ja pääsisi pois metsästä. Koska maapallo on litteä kuin pannukakku, jää helposti pyörimään ympyrää sinne loppumattomille tasangoille. Ja vaikka se maapallo ehkä hieman olisikin kupera pinnaltaan niin suunnistus ainakin oli ihan pannukakku.

Hah hah haa. Hoh hoh hoo. Tämä tuli mieleen kun viidettä kertaa hain suuntaa polulta kohti rastia, joka oli kivi noin 50m päässä polulta. Suunnistajia meni ja tuli ja lamput vilkkuivat sinne ja tänne. Meni sinistä pusakkaa, meni pitkää ja paksua suunnistajaa, meni junnua ja pappaa, meni tyttöjä ja leidejä, menipä joku taskulampullakin ja sitten olin minä. Minä en mennyt vaan kiersin kehää siinä samassa paikassa pääsemättä eteen tai taakse päin.

Olisin ollut B-radan nopein ja saanut 115 pistettä jos en olisi pummannut tätä rastia ja tehnyt kahta muuta pienempää virhettä. Jossittelu on turhaa, mutta yhtä lailla voi sanoa, että koko suunnistus on turhaa. Olisin voinut jäädä kotiin katsomaan Tuhoutunut sekunneissa -sarjaa. Sen sijaan lähdin suunnistamaan ja käytin 55 minuuttia ja 7 sekuntia suoritukseni tuhoamiseen.

Koska loggeri ei suostunut käynnistymään oli pakko piirtää härveelliin käsin. Sehän ei vastaa todellisuutta varskinkaan kun silloin ei nopeusvaihtelut rastivälillä tule esiin. Tässä kuitenkin välin 4-5 anatomia yksityiskohtaisesti:

1 - Jyrkänteen kohdalta suunta rastille.
2 - Ohi meni ja polulle tuli. En vielä tiennyt kummalta puolelta.
3 - Rastilla leimanneita juoksee kovaa polulle, eli rasti täytyy olla tässä kohtaa. Siintä suunta kivelle.
4 - Matka tuntuu sopivalta, kiviä on, mutta ei lippua (eikä ketään muita). Käännyn...
5 - ...tänne päin ja pyöritän päätä. Ei löydy. Suunta takaisin kohti polkua.
6 - polulla taas, mutta missä kohtaa. Koilliseen.
7-  Risteyksestä suunta.
8 -  Kääntyi jotenkin oikealle ja oli pakko jatkaa kuntopolulle saakka, koska ei ollut mitään kiintopisteitä metsässä.
9 - Kumpareen kohdalta suunta.
10 - Polulla taas, mutta missä kohtaa. Nyt lounaaseen. 
11 - Risteyksestä tarkka paikka.
12 - Mutkasta uusi suunta.
13 - Tuntui siltä, että liian pitkällä. Kaarroksen ja tähystelyn kautta takaisin.
14 - ihan hukassa, koska tätä numeroa ei löydy kuvasta??
15 - Polulla taas, mutta missä kohtaa. Koilliseen ja nyt polun päähän, että varmasti on oikea haara eikä ehkä joku muu. Kuoppa on polun päässä. Suunta rastille risteyksestä.
Nyt löytyi ja lähellä oli senkin, että olisi mennyt ohi. Sattumalta kun käänsin päätä etelään näkyi noin 10 m päässä kuusten oksin välistä pilkahdus heijastimen yläreunaa. +11 min. Tämä on siis käsin piirretty arvio siitä miten sen luulen menneen. Oikea gps-käppyrä olisi paljon enemmän kertova mutta kun sitä ei nyt ole tarjolla, niin tähän on tyydyttävä.

Turha kai mainita tässä kohtaa, että ihan hirveästi ei innostanut juosta seuraavalle rastille. Nooh. Vähän yritin hölkätä ja siksi löysin polun jota ei ole kartassa ja käännyin liian aikaisin liian jonnekin jollekin kivelle. Sieltä takaisin jonnekin ja aikani ihastelin jonkun kouvolalaisen takapihaa ja siitä sitten sain itseni taas kartalle. Tämä siis välillä 5-6. +2 min

11-12 välillä yritin oikaista laskettelurinteen läpi, mutta en pystynyt. Rinteeseen oli ajettu noin metrin paksuudelta löysää upottavaa savivelliä ja parista kohtaa kokeiltuani, jouduin kiertämään koko rinteen pohjoiskautta.

12 rasti piti kaivaa esille perinteisellä ylös-alas-ylös-alas-menetelmällä. +1 min

12-M välillä lähdin seuraamaan himmeää heinään tallattua uraa. Eteen tuli jyrkänne, jonka korkeus näytti ylhäältä katsoen olevan ääretön. Nelinkontin mäkeä takaisin ylös ja kohti laskettelurinnettä. + 1min.

Punainen viiva joka ylläolevassa kuvassa kulkee määrätietoisesti rastilta seuraavalle kuuluu Jyrkille. 

Miten tämä rasti olisi pitänyt selvittää? Kun se ei osu niin se ei osu. Minun mielestäni tämä on huonoa tuuria tai sitten joku menninkäinen tekee minulle jäynää. Tunnettu tosiasiahan on, että menninkäiset ja tontut ovat vähän napit vastakkain. Pakko sen on olla jonkun kieron menninkäisen syytä, sillä tonttu olen minä.

Kiitos ratamestarille. Huuhtelin suun kotona useampaan kertaan, että maku lähti pois :-D


- - - - 

Kuka tietää mihin tarkoitukseen ovat tarkoitetut rastin 46 eli B-radan rastin 13 lähellä pohjois-etelä suunnassa olevat noin kymmenkunta valkoista tukevaa metallitolppaa? Tolpat on istutettu noin 10 m välein. Aitatolpiksi ne ovat aivan liian jykeviä.

Yleisön pyynnöstä

Yökuppia Kotkalaidan kartalla Kymenlaakson Sotealueen Valkealan Hautalan kylässä Lappalan järven pohjoispuolella.

Alku meni hyvin kunnes virheet alkoivat kasaantua rastilla nro 1. Muut henkilöt pörräsivät kiven äärellä ja luulin sitä rastikiveksi. Eihän se ollut se.

Väli 1-2 oli tällä kertaa ainoa, joka meni hyvin. Katso animaatio tästä. Juoksuni ei ole aivan noin nykivää kuin pallukka antaa näyttää. Gps se siinä venyy ja paukkuu.

Kolmoselle menin tiukaa pusikkoa myötäillen ja liikaa vasemmalle. Vaihteeksi vasemmalle. Onneksi heijastin pisti silmään.

Nelonen muuten ok, mutta reitille sattui puolen tusinaa tuulenkaatamaa, joita kierrellessä meni aikaa.

Vitonen huti ja tieltä vauhtia. Vastaan tuli nopeita valoja, joiden tulosuunnassa arvelin kuopan olevan.

Kuutonen (eli sama kuin ykkönen) tuotti taas vaikeuksia. Koukkaus ja toinen koukkaus ja siinä se on samassa paikassa, vaikka ei millään meinaa uskoa.

Seiskalle melkein suoraan paitsi, että liikaa vasemmalle alarinteeeseen ja sieltä loivan kaarroksen kautta rastille.

Kasille kiltisti tien kautta kiertäen vaikka jotkut kuulemma menivät suoraan.

Ysi oli lopullinen naula tähän arkkuun. Juoksin tietä noin 105 m ja sitten vasemmalle suunnalla kohti rastia. Kiviä ja kumpareita tulee vastaan ja siitä vaan suunnalla eteen päin. Vasemmalta joku nopsajalka hyökkäsi eteenpäin (nyt tiedän, että hän tuli siltä rastilta jonne minunkin piti mennä). Jatkoin suoraan ja pyöritin päätä. Ensin pyöritin siksi, että naarasin valolla heijastinta. Sitten pyöritin siksi, että "ei tämä toimi". Ajoura ja aukko. Justiinsa juu ihan jetsulleen se on sellainen pummi josta jutun teen. Onneksi valoja vilkkui takasektorissa. Sinne ja kiven takana oli se mitä hain.

Sitten vaan vetelää hölkkää kohti maalia.

Mitä tähän voi lisätä? Ei mitään. Varsin mitäänsanomaton suunnistussuoritus, jossa ei ollut minkäänlaista tsemppiä eikä puristusta. Keli oli loppujen lopuksi varsin ok juoksenteluun. Lieventävänä asianhaarana tekemiini kiemuroihin on muistettava se, että en voi kosteassa metsässä pysähtyä miettimään vaan minun on juostava kaiken aikaa. Jos pysähdyn, lasit menevät huuruun ja meno loppuu siihen. Parempi siis juosta hullun lailla sinne tänne kuin olla paikallaan kuula jumissa.

Kaikesta huolimatta kiitos järjestelytoimikunnalle.

Raatojoksu 2015

Ilmoittautuminen kauden suurimpaan päätöstapahtumaa on aina pientä arpomista. Jaksaako, mikä on sää näin myöhään syksyllä, minkä matkan valitsen? Näin jälkeenpäin voin taas todeta, että kannatti lähteä. Järjestelyt rullaavat hienosti, maasto ja radat olivat sopivia, pesupaikka on sisällä, parkkipaikka on kovalla maalla ja oma suorituskin meni hyvin. Tarjoilut juomarastilla ja maalissa ovat plussaa. En tiedä kuinka paljon ne rokottavat järjestäjien tiliä, mutta suunnistajat varmasti arvostavat naposteltavia positiivisena yksityiskohtana.

Halikon hölmöilyjen jälkeen lähdin matkaan ilman sen suurempia odotuksia. Ihan vaan lähdin tekemään omaa suoritusta jalat maassa.

Lähtö-K:

Ote kartasta Söderkulla (c) If Sibbo-Vargarna

Olin kohdassa, jonka edessä oli noin 2/3 lähtijöistä ja minun takana oli noin 1/3. Olin aivan oikeassa laidassa. Ensimmäinen 100m meni jalkoihin katsellessa, että pysyin pystyssä kun hypin karttatelinelautojen yli. Sitten oli kapeampi kohta ja lievää kyynerpäätä tuli, mutta pysyin tien puoella. Nyt sain kartan auki ja ryhdyin etsimään kolmiota. 10-11-16-14-11-16-17...ei...4-3-2-1-K. Sitten katse eteenpäin ja olinkin asvalttikentän päässä ja väki hajaantui pääosin kahtia. Mitä mitä? Lähtevätkö jotkut oikomaan ennen K-pistettä vasemmalle? Meni muutama sekunti ja äkkäsin, että olemme juosseet jo K:n ohi ja tämä on se aukea siinä ruskean tiealueen päässä. En nähnyt K:ta maastossa lainkaan ja pallo oli hukassa. Kompassilla suunta ja siihen letkaan perään joka näytti olevan menossa suunnilleen oikeaan suuntaan. En ehtinyt miettiä mitään reitinvalintaa tai mitään muutakaan hienonpaa. Pari minuuttia juoksua eikä tietoa missä olen.

K-1: Murhaavan näköinen väli. Suunalla vaan ja tavoite oli ottaa kiinni sähkölinjasta. Siihen asti juoksin aina sen letkan perässä jossa oli eniten väkeä.Sähkölinjalta sain kiinni. Sitten mäkien reunoja, ojan viertä ja kapeaan solaan. Siitä suojuotille, josta parin pikkujyrkänteen kautta rastikumpareelle. Loppujen lopuksi meni ihan hyvin, vaikka alussa oli liikaa ihmettelemistä. Jos olisin ollut lähdössä vasemmassa reunassa olisin ollut minuutin pari nopeampi - luulen niin.

Alla on kuva reittihärvelistä. Näyttäisi, että en ole käynyt ykkösellä lainkaan. Kyllä olen. Rastini oli luoteinen kumpare 53. Tässä on ns. raatohajonta, eli osalla kilpailijoista on eri ykkönen. Onko tasapuolista, sitä en osaa sanoa? Omaa ykköstäni ei siis ole härvelin radalla.

 

2-3-4: Varsin selvää. Polkuja tapaillen ja mäkeä kiertäen.

4-5: Pellolle (näkyy ed. kuvassa) ja siitä sähkölinjaa seuraten. Sitten oli pakko puskea vihreän läpi.  Tie oli pysäyttäjänä ja radiomasto näkyi puiden lomasta (kuva alla).

5-10: Varsin selvää. Sunnalla ja muita seuraten ja aina kun radiomasto oli näkyvissä siitä sai tukea. Jostain syystä jos minusta otetaan valokuva näytän aivan hoomoilaselta kuvissa. Täältä löytyy kuvani ja olen juuri väistämässä Antti Parjannetta, joka yritti leimatessaan taklata minut. Muut KS:n suunnistajat, joita kuviin on osunut näyttävät ihan oikeilta suunnistajilta. Miksi minusta tulee aina kuvissa menninkäinen, jota vaivaa skolioosi ja jumalattoman suuri vessahätä? Otin 8:lla mehun ja sitten tykitin täysillä.

10-11: Suoraan pusikon läpi ja osui keskelle jyrkännettä sähkölinjalla (kuva yllä). Mäki alas ja sitten sähkölinjaa seuraten kohti 11:ta (kuva alla). Aika moni näytti menevät suorempaa kuin minä. Lopussa tuli pieni koukkaus, kun pusikosta ulos tulo ei osunut ihan kohdalleen. Onneksi sain heti kiinni. Jälkiviisaana olisin tehyt isomman lenkin ja kiertänyt ei-piste-pellon kautta lähemmäs rastia ja sieltä suoralla suunnalla rastille.

Muutama henkilö oli kiertänyt pellon kautta, mutta he olivat minua hitaampia. Ehkä tämä tekemäni valinta oli silti loppujen lopuksi ihan ok ratkaisu.

11-16: Lyhyet salmiakkivälit. Ei ongelmia, mutta hieman se sydänalasta aina ottaa, kun kaikki 10 muuta rastilta samanaikaisesti lähdössä olevaa ottavat 90 astetta eri suunnan kuin minä. Olen ainoa joka lähtee yksin sinne minne olen menossa. Hajonnat toimivat ihmeellisen hyvin. Pari rastiväliä menin niin, että en nähnyt ketään. Kärjessä en uskonut meneväni, joten mieleen hiipi myös se ajatus, että kaikki muut ovat jo menneet.

16-17: Varman päälle kierto tien kautta ja sieltä suorasuuntauksella rastille.

17-18: Polulle ja siitä pitkin mahdollisimman lähelle. Nyt väkeä menee ja tulee, joten rastin sijainnin pystyy päättelemään melkein ilman karttaakin.

18-19-20-21: Selvät välit. Polkuja ja suuntaa.20:lle tulin liian suoraan ja jouduin kiipeämään jyrkänteen alas. Hieman enemmän oikealta ja olisin säästänyt muutaman sekunnin.

21-M. Loppukiri, joka oli hyödytön. En todennäköisesti ohittanut yhtään saman sarjan suunnistajaa, joten sijoitus ei enää muuttunut miksikään.

  

Mitä mitä? Katsokaa nuolella merkittyä rastiväliä. 

Otsikkotiedoissa on virhe. Ratapituus oli 10.3 km eikä 11.4 km. Tässä on järjestäjien copy-paste-virhe viime vuodelta. 10.3 km tarkoittaa tavoiteaikaa 1:43. Pääsin siis täpärästi sen alle. 8.59 min/km ei sekään pidä paikkansa. Oikea vauhtini oli  9:57 min/km. 

Sijoitus oli 54/254 johon olen oikein tyytyväinen.

Hyviä ja huonoja ominaisuuksia

My logger teki tenän. Sain Raatojuoksun tiedot sieltä ulos, mutta sen jälkeen purkki katkaisi kaikki yhteydet ulkomaailmaan. Onneksi minulla on toinen samanlainen hieman vanhempaa mallia oleva laite, jonka sain Petriltä. Sama juttu sillä. Laitehallinta huomaa kun usb-portissa tapahtuu jotain, mutta mitään järkevää yhteyttä laitteiden välille ei synny.

Näin on tapahtunut kerran aiemminkin ja silloin @trip-ohjelman uudelleen asennus auttoi. @trip on siis se softa jolla Myloggeri puretaan, tyhjennetään ja käsitellään kaikin tavoin.

Poistin @tripin ja latasin sen uudestaan netistä. Mutta - asennusohjelma ilmoittaakin asennusvaiheessa, että sen ajurit ovat jo asennettuina eli niitä ei asenneta. Kun katson sovellusluettelosta ei @trippä tai  Travel& Spot Suite -ohjelmistosta ole jälkeäkään. Tuo T&SS ohjelmisto on isompi köntti, jonka osa @trip on.

Laiteajuri pitää saada pois, se on selvä homma, sillä sehän tässä jumittaa eikä kukkean kesäinen käyttöliittymäikkuna (joka on eräänlainen malliesimerkki siitä miten ohjelmia EI pidä koodata).

Missä ajuri on?

Ajoin puolen tusinaa erilaista putsaus- ja diagnostiikkaohjelmaa eikä tulosta. Kahden ja puolen tunnin surffauksen jälkeen löytyi keino miten koneeseen pesiytyneet ajurit saa heivattua pihalle.

Näin se menee Win 7:ssa:

Ohjauspaneli-järjestelmä-laitehallinta-järjestelmän  lisäasetukset-ympäristömuuttujat:

Valitaan uusi:

Muuttujan nimeksi ja arvoksi laitetaan kumpaankin: devmrg_show_nonpresent_devices
Sitten OK:ta ja kaikki ikkunat kiinni. Avataan Laitehallinta ja siellä valitaan Näytä ja sieltä ruksitaan kohta Näytä piilotetut laitteet.

BINGO !Nyt alkaa lyyti kirjoittamaan:

Tässähän näkyyi parhaimmillaan neljä kpl samaa ajuria Myloggerille. Windows on sillälailla pöhkö systeemi, että se sallii saman ajurin asentamisen useasti samaan tarkoitukseen, mutta se ei ymmärrä tätä ristiriitaa ja se ei oma-alotteisesti päästä poistamaan niitä. Käyn kaikki kohdat läpi, ja löytyy myös kaikki 28 eri tyyppistä muistitikkua joita koneelle on tarjottu vuosien ajan. Löytyy myös kaikki ratit, ulkoiset levyasemat, skannerit, tulostimet, kamerat, muuntimet, korttilukijat ja noin 200 vekotinta joita ei ole edes enää olemassa.
Poistan Myloggerin ajurin painamalla POISTA-painiketta.Samalla poistan parikymmentä muuta vehjettä joita ei enää ole olemassa - ei virtuaalisesti eikä varsinkaan fyysisesti.

Nyt @tripin asennus lähtee aivan alusta ja ensin asentuu gps-tallentimen ajuri ja sitten vasta höpsö käyttöliittymä. Hyvä ominaisuus oli siis se, että vihdoin ja viimein minulla on keino saada toimimaton ajuri poistettua koneesta. Ja sitten ne huonot uutiset: Molemmat Myloggerit ovat hengettömiä. Omaani olen käyttänyt 4 vuotta neljä kertaa viikossa. Petrin vanhasta en tiedä miten paljon sitä on käytetty. Se kyllä latautui ja sain sieltä tiedot ulos kun sitä aiemmin kokeilin, mutta nyt sekin on hengetön.
Kyllä! @tripistä on uusin versio käytössä. Ei vaan toimi!

Purkkien akut voivat olla huonossa hapessa, mutta sehän ei ole ongelma kun ne ovat kaapelilla kiini koneessa. Veikaanpa, että ongelma on @tripin ohjelmassa. Joku laskuri, jonka arvo riippuu esim. päivämäärästä ja on vain kahden tavun mittainen on tässä ja nyt saavuttanut maksiarvonsa tai pyörähtänyt nollaan. Ohjelma ilmoittaa virhearvon 4. Sille ei löydy selväkielistä selitystä koko nettiuniversumista.

Tässä istun enkä muuta voi. Sen verran vielä selittelen selityksiäni, että olen 10 vuotta koodannut työkseni assemblerilla. Siinä hommassa piti aina varautua kahteen asiaan: mitä tapahtuu jos tulee nollalla jako ja mitä tapahtuu jos pino vuotaa yli. Ohjelma ei saa katua näihin virheisiin. Windows ohjelmoinnista en tiedä mitään, mutta sen tiedän, että monessa ohjelmassa (esim. @trip) virheenkäsittelyä ei ole ollenkaan. Jos koodi jää jumiin, se todellakin jää jumiin. Ei ole edes tarjolla abort-ignore-cancel-painikkeita.@tripin saa niin jumiin normaalilla käytöllä, että PC pitää käynnistää uudestaan. Ehkä errorcode 4 antaa vastauksen ohjelmaan elämään ja kaikkeen sellaiseen?

Olen perehtynyt työni puolesta myös ohjelmistojen käytettävyyteen niin sanotusti pöydän kummaltakin puolelta ja pystyn omasta mielestäni varsin hyvin arvioimaan mikä toimii ja mikä ei. Kas kummaa tähän samaan aiheeseen olen törmäänyt myös KS:n iltarastien tulospalvelun ohjelmistoprojektin kanssa. Siitä joskus myöhemmin lisää.

Raatojuoksun raportti tulee heti kun saan selätettyä tämän ja yhden toisen tietoteknisen ongelman...

Dunning-Kruger

Se tuntui taas siltä kuin kohdassa a. Siksi se hetken päästä oli olikin täydellisesti b:ssä. Tässä asiassa pystyn kuitenkin arvioimaan sen asiallisesti, puolueettomasti ja ulkokohtaisesti (jos joku ei ymmärrä näitä suomenkielisiä määritteitä, niin saman voi sanoa myös tutummalla sivistyssanalla objektiivinen). Arvioni, siis ulkokohtainen on, että se on todellisuudessa noin c:n kohdalla.

Ylläoleva käyrä on ns. Dunning-Kruger-efektin kuvaaja. Se kuvaa henkilön todellisen tietämyksen ja hänen luulemansa tietämyksen suhdetta. X-akselilla on todellinen tietämys ja y-akselilla se mitä henkilö luulee tietävänsä asiasta. Säästän tulkintavaivan ja tiivistän kuvaajan tärkeimmän informaation näin: Henkilö joka on asiasta melkein pihalla, mutta tietää hippusen verran, luulee olevansa kovan luokan asiantuntija.

Tämä on tieteellisesti tutkittu ja todennettu ja se on ihmisiin sisäänrakennettu ominaisuus. Miksi se on ihmismielen ominaisuus? Siihen en pikaisella lukemisella löytänyt vastausta. Omakohtaisesti olen tämän asian tiedostanut jo ennen kuin törmäsin tähän aihetta käsitelleeseen tutkimukseen sattumalta netissä surffatessa. Henkilökohtaisesti tiedän olevani melkein joka asiassa, b:n ja c: välimaastossa ja se johtuu useista asioista:

Ikä. Tarpeeksi monta kertaa kun pisteestä a liukunut pisteeseen b, tietää sen, että niin se vaan on.

Koulutus. Humanisteille näitä asioita varmaan opetetaan heti aluksi? Tosin tämä tutkimus on vasta vuodelta 1999, eli en tietä miten asiaa on tulkittu sitä ennen. Vai onko mitenkään? Oma koulutukseni on tekninen, mutta luulen silti tietäväni miksi osaan ajatella asioista siten kuin ajattelen.

Skeptisyys. Olen skeptikko. Miksi joku on niin kuin on? Se vain on niin, ei riitä selitykseksi.

Yleissivistys. Luen melkein kaikkea muuta paitsi uskontoon liittyvää. Eli tiedän asioiden olevan olemassa.

Perimä/kasvuympäristo. Tämä on taatusti muokannut tapaa ajatella. Luulen niin - en tiedä. Koska en tiedä, en voi sitä varmasti sanoa, mutta tähän varsinaiseen asiaan verrattuna tämä siirtää minua silti määrätietoisesti kohti b-pistettä.

Ja nyt päästään vasta asiaan.

Tämä kuvaaja eli hienommin ilmaistuna funktio pätee myös suunnistuksessa. Se pätee koko suoritukseen, mutta sen voi kohdistaa myös yhteen rastiväliin. Kiipesin tätä Dunning-Kruger -mäkeä useamman kerran Halikossa. Luulin osaavani/tietäväni mutta en osannut/tiennyt. Useampi rastiväli piti alun hienojen suunnitelmien sijaan perata neulanen ja hiekanjyvä kerrallaan. Eli siellä b- ja c-pisteiden välimaastossa se oma osaamiseni liikkuu.

Hyvä lukija. Tätä tekstiä ei voida käyttää viitteenä tai lähteenä mihinkään. Koska törmäsin asiaan vasta pari päivää sitten ja olen vielä lapsellisen innoissani asiasta, olen itse tätä kirjoittaessani kuvaajan pisteessä a. Koska minä olen minä, tiedostan sen. Joku toinen ei sitä tiedosta ja saattaa pitää minua asiantuntijana - varsinkin kun se netistä lukee. Mitään edellä kirjoittamaani ei siis voida pitää todisteena minua vastaan.

Tässä sama kaavio uudestaan:

Lisää aiheesta löytyy täältä.

SM-erikoispitkät 18.10.2015

Eipä olisi uskonut, että minä lähden joskus Suomen Mestaruuskisoihin. Niin vain tapahtui. Osallistumista edesauttoi se, että kisapaikalle oli kotoa matkaa vain noin 40 min. Tavoitteet kilpailuun asetin niin, että loppuaika alle 129 min (matka oli 12,9 km ja vauhtini vähintään 10 min/km) ja sijoitus vähintään toiseksi viimeinen tai parempi. Tavoitejaksi järjestäjät olivat asettaneet 81-108 min, joka vastaa 6,3 - 8,4 min/km. Tavoitteet ovat teoriaa ja käytäntö meni näin:

Suorituksen keston pituus oli etukäteen tiedossa, joten söin edellisen viikon aikana puolitoista kiloa lasagnea, puolitoista kiloa makaroonilaatikkoa, kolme kiloa banaaneja ja aamulla useampaan otteeseen puuroa. Ruisleipä ei oikein nykyään maistu, sillä tänä vuonna on tullut Ruispala-kiintiö täyteen.

Edellinen suunnistus kisaviikon maanantaina ja sen jälkeen täydellistä huilia aina kisaa edeltävään päivään, jolloin rauhallinen ja todella kevyt reilun tunnin pyörälenkki. Tämä epätieteellinen valmistautuminen oli omalta osaltani aivan huippua. Ikinä en ole näin hyvin pedannut kroppaani mihinkään koitokseen. Edellisen kerran kun olin kipeänä ja juoksuun tuli parin viikon totaalinen tauko, tuntui se jaloissa hienolta. Koivet olivat höyhenen kevyet. Tämä sama olotila on nyt tavoitteena erikoispitkille.

Lintukodon leirikus toimi kisakeskukseksena.

Rata 12,9 km, juostu matka 15,5 km, aikaa meni 2:09:42 kärkeen eroa 39:06 ja sijoitus  32/57. Sijoitustavoite täyttyi, mutta aika meni täpärästi yli.

Suunnistus sujui melko hyvin. Pari turhaa kiertoa, jotka näin jälkiviisaasti olisi pitänyt mennä suoraan. Yhden pystyvihreän läpi menin väkisin kun en muuta keksinyt (tässä olisi pitänyt tehdä se kierto). Suurin ongelma matkalla olivat jalat. Ne eivät olleet höyhenenkevyet. Ne eivät olleet onneksi lyijyn raskaat, mutta betonin painoiset ne olivat. Puolimatkan jälkeen monessa ylämäessä oli pakko laittaa ykköselle ja kävellä.

Nämä olivat siis ensimmäiset SM-kisani. Muiden juttuja kuunnellessa vilisee puheiden seassa ryhmää sitä ja ryhmää tätä: "Se oli silloin kun olin Rymättylässä ryhmä ykkösessä..." "Juu niin oli Askolan ryhmä kakkosessa silloin ja silloin..." Ryhmä? Minähän olen aina kuulunut siihen ryhmä kuutoseen eli viimeiseen ryhmään - aina peruskoulun liikuntatunneilta saakka. Niiltä tunneilta, joissa jako joukkueisiin tapahtui niin, että luokan kaksi parasta potkijaa tai heittäjää sai järjestyksessä valita joukkueet itselleen. Minä olin aina toiseksi viimeinen joka valittiin (tai viimeinen jos Juppe oli poissa koulusta). Kammoni joukkuelajeja kohtaan kumpuaa niiltä ajoilta. Onkohan Amnesty jo kieltänyt tämän epäinhimillisen tavan muodostaa liikuntatuntien joukkueet?

SM-kisat! No ei se niin kamalaa ollut. Suunnistusta siinä missä muutkin suunnistukset. Lujempaa vaan pitäisi mennä - paljon paljon lujempaa. Olin kaiken lisäksi ensimmäistä vuotta tässä sarjassa, eli sain maksimin ikähyvityksiä.

Kisapuffetista ostin makkaran ja sämpylän. Munkkeja en nähänyt, mutta älyttömän isoja viinereitä näin. Harmi vaan, että minulla ei vielä ole lupaa ostopullaan.

Erittäin manio ilma. Tässä kisakeskuksen viereinen lampi hetki ennen lähtöä lähtöpaikalle. Sää kirkastui puolen päivän jälkeen ja jopa aurinko paistoi.

Yö tummeni

Olen aina hehkuttanut miten tykkään supista. Yökuppi näytti taas jälleen kerran kuka vie ja kuka vikisee.

Tässä rastiväli B-radan 3-4 väli niin, että täpät starttaavat samanaikaisesti kolmoselta.

Jos tiedätte miten saa ylä- ja alareunan varjostukset pois ja miten saa  kuvantarkkuuden kunnolliseksi heti toiston alusta alkaen niin kertokaa. En ole löytänyt sopivia asetuksia.

Minun suunnitelmani oli selvästi paras, ja toteutus selvästi huonoin. Eli ei se suunnitelmakaan kai sitten ollut paras mahdollinen. Vedin kolmoselta ensin urakalla suunnalla paksulle polulle. Koska gps ei ollut mukana tämä on vain käsin piirretty viiva. Todellisuudessa menin epäsuorempaa ja matkalle osui myös sinisen viivan vasemmalla puolella olevat vihreät, mutta ei nyt takerruta niihin, yöllä ne jarruttivat menoa ihan tarpeeksi.

Ensin ajattelin mennä polkua länsikautta kiertäen kiltisti aivan kuopan viereen. Polkujen risteyksessä huomasin miten alkoi jyrkkä ylämäki. HAHAA!!! Nyt näytetään miten yöllä suunnistetaan ja vältän turhat kipuamiset! Ja paskat!

Tasaisella suunta kohti rastia ja ajatus oli kiertää terävä notko oikean kautta ja sen pohjoispuolella oleva suppa vasemman kautta kaartaen. Montun pohjalta sitten kipusin ylös ja harjanteen päällä piti olla rasti. Eipä ollut. Tässä sahasin edes takasin kolme minuuttia. Luulin mäkeä supaksi ja luulin kiivenneeni sieltä (siis supasta) jo pois vaikka oikeasti olin mäen päällä. Arvatkaapa kauanko tämän keksimiseen meni kotona. Siihen meni koko yö! Aamulla vasta sain ahaa-elämyksen ja hokasin miten se ihan oikeasti meni.

Mäeltä alas satunnaiseen suuntaan. Polulle sitä eestaas samalla karttaa ja kompassia pyöritellen ja sain viimein itseni kartalle polkujen risteyksessä. Peli oli pelattu.

Koko reissulla tuli pummia noin 10 min. Lisäksi kolme ekaa väliä askelpituus oli noin 30 cm - kiitos edellisen päivän "polku"juoksun Repovedellä.

Huippumaasto. Kiitos ratamestarille. Muut sankarit saavat selittää omat näkemyksensä samasta välistä. Omalta osaltani tämä oli vuoden toiseksi huonoin suoritus - toistaiseksi. Huonoin on tämä.

100/100

Otsikko sen kertoo.

Sata suunnistussuoritusta on takana tänä vuonna.

Juhannuksen paikkeilla näytti siltä, että en onnistu. Olin jäljessä tavoitteesta sillä noin kymmenkunta "varmaa" tapausta oli jäänyt väliin eri syden takia. Loppukesällä kävin useamman kerran Haminan suunnnalla Kymen Kuntorasteilla ja sain kurottua aikataulun kiinni.

100. suunnistus tänä vuonna oli 10.10.2015 Valkealan Konttivuorella. Osallistuin väyläharjoitukseen Mielakassa saman päivän aamuna. Lauantain aamulle olisi ollut kyllä muutakin tärkeää tekemistä, mutta menin silti aamun treeniin. Näin tehden sadas suunnistus osui hienosti seuramme Kouvolan Suunnistajien mestaruuskilpailuihin.

Tiedän ainakin kaksi Jormaa, joilla on tältä vuodelta enemmän suunnistuksia kuin minulla. Onko muita yli sadan ylittäneitä? Tai entä aiemmat kaudet? Kuinka paljon yleensä tulee suorituskertoja per vuosi? (vuosi alkaa siis 1.1. ja loppuu 31.12., ja 1 suunnistus = 1 suunnistettu rata, olipa se millainen tahansa). Itselläni "normaaleina" vuosina määrä on ollut jossain 60-70 välillä.

Tässä kisarata (A1-hajonta) ja oma reittini:

Kiitos Vesalle, joka kiellostani huolimatta vinkkasi missä kakkosen lippu oli. Olin yhtä käyrää liian ylhäällä ja menin ohi aivan jyrkänteen päältä. Toinen kömmi tuli rastilta 6 lähtiessä. Menin kasille, leimasin, ja ihmettelin hetken missä ysi on? Juu seiskallehan minä olinkin menossa. Eli sinne ja takaisin kasille. Väliaikojen mukaan tässä ei mennyt hukkaan kuin muutama sekunti. Tuuria, että mäen itäpuolella oli hyvä juosta. 17-18 kierto tarkoituksella polun kautta. En lähtenyt tallomaan heinää aukossa. Juostu matka 7629 m, joka vaikuttaa yllättävän pitkältä ratapituuteen 5,9 km verrattuna.

Lauantaina oli erinomainen suunnistusilma, vaikka parkkipaikalla tuntui niin kolealta kuin ei olisi ollut mitään päällä.

Mitäs sitten? Kausi jatkuu vielä...

98/100

Keltakankaan Yökuppi oli kuin Vesivehmaan jenkka: Siellä meni vanhat ja siellä meni nuoret - ohi meinaan.

Kun se alkaa mättämään, niin se mättää. Jos valitsen etenemistavaksi polun, polku menee oikeaan suuntaan. Kun sen pitäisi kääntyä oikealle se kääntyykin vasemmalle. Jos valitsen etenemistavaksi suunnan, eteen tulee ihan helvetin tiukkaa pajupusikkoa ja kuusikkoa. Reisiä ja sääriä kirvelee vielä saunomisenkin jälkeen melkoisesti, eli ilmeisesti menin myös jossain vaiheessa nokkosten läpi. Yhden kerran vedin suorin vartaloin nurin ja kaikki apuvälineet mitä mukana oli jäivät rytäkässä alimmaiseksi. Onneksi ei mennyt mitään rikki.

Tämä  on ihmeellinen alue. Tästä ei selviä kunnialla pimellä eikä valoisalla. Heti ykköselle liikaa vasemmalle vaikka ymmärsin avokallion. Kakkosvälillä noin puolimatkassa käyrä tekee piikin alaspäin. Tämä johtuu erittäin huonosta gps-datasta. Outoa, sillä taivas oli täysin kirkas. Jos katsotte härveliä, niin esim. rastin 21 kohdalla käppyrä on ihan sekoa. Vetelin sen käsin paikalleen sillä tuskin juoksin kolmesti rakennuksen läpi. Tiesittekö, että uudet gps-tallentimet osaavat älykkäästi suodattaa tallenteesta häiriöpisteet pois? Mylogger ei sitä tee.

Ylläolevasta kuvasta on melko mahdoton hahmottaa mite pääsin rastille 5. Samoin rasti 13 meni niin perseelleen kuin se vaan voi mennä. Ainoa mitä tästä sekoilusta jäi puuttumaan oli se, että olisin juossut ulos kartalta. Rastilta 15 juoksin pohjoisen kautta koukaten, koska en hoksannut polkua joka meni vihreän läpi. Ei sen puoleen en huomannut montaa muutakaan polkua tai aukkoa aidassa vaan tein kunnon kiertoja.

Pummia tai sen kaltaista epäsuunnistuksellista kiemurtelua tuli kaikkiaan noin 8 minuuttia. Vielä kun juosten häviää sen minuutin per rastiväli niin siinä se alkaa kakku olla valmis. Eipä paljon lohduta ikähyvitykset.

Tuntuu sille, että en ymmärrä suunnistuksesta mitään. Eipä silti on monia asioita, joista en ymmärrä senkään vertaa. Kuten se, että FM A. Piccolo väitteli 13.12.2014 Turun yliopistossa aiheesta "Christlich-religiöse Textwelt als translatorischhermeneutischer Gegenstand - Gegenstandsbeschreibung und Herangehensweisen"?

HÄ?

95/100

Jokut vääräleuat ovat ilkkuneet sille, että on keksittu polkujuoksu: "Menevät ja maksavat 40 euroa siitä, että pääsevät juoksemaan polulla." Eihän se hullu ole joka pyytää vaan se joka maksaa. Itse maksoin tänään 6 euroa, että pääsin juoksemaan polulla.

Jotkut maksavat siitä, että pääsevät uimaan katon alle. Toiset maksavat siitä, että pääsevät kävelemään nurmikolle (=golf) ja jotkut maksavat siitä, että pääsevät vierittämään palloa parketilla (=keilaus). Ei siis ole lainkaan hassua maksaa polulla juoksemisesta.

Tähän kuuden euron hintaan, ei tullut sähköesteitä, ei virvokkeita, ei t-paitaa, ei energiapatukkaa, ei-kannustushuutoja, eikä palkintoja. Kartta ja ajanotto tuli.

Ohrakangas (c) Kymin Suunnistajat ry

Reitin pituus 6,7 km ja aikaa meni 35:44. Reitti oli valmiiksi piirrettu karttaan oranssilla värillä.

Henkilö joka ei ole koskaan suunnistanut ja joka lähtee ensimmäistä kertaa tämä kartta kädessä polkureitille, ei selviä sieltä maaliin. Näyttää simppeliltä, mutta tässä oli kolme kohtaa, jossa piti oikeasti suunnistaa. Ensimmäinen oli pitkältä etelään vievältä polulta oikealle kääntyminen tosi kapealle polulle, joka vei rastille 1. Oikeaa kääntymiskohtaa piti kytätä tarkasti. Toinen oli ykköselle johtava polku. Tämä katosi välillä lähes kokonaan ja polulla oli karttaan merkitsemättömiä haaroja. Kompassista tarkistin vähän väliä, että juoksin oikeaa polkua. Kolmas oli rastiväli 3-4. Kymin lentokenttä oli toki vieressä, mutta kentän sivulta oli juuri kaadettu lepikkoa ja polku oli paikoin jossain risujen alla. Lisäksi koko kentän lansipuolinen alue oli erittäin avoinaista kangasta, jossa tasaisen "polkumaton" keskellä kasvoi mäntyjä. Tässä jos missä tottumaton liikkuja sekoaa suunnissa ja poluissa.

Tämä oli ensimmäinen tätä laatua minulle. Luokittelen tämän suunnistukseksi, koska kartan avullahan tämä reitti kierretään. Tätä voisi soveltaa niin, että reitti on merkitty karttaan, mutta ei rasteja. Kaikki polun varrella olevat rastit on leimattava, jotta saa hyväksytyn suorituksen. Kun rastien paikkoja ei ole kerrottu etukäteen, kukaan ei voi ahnehtia ja oikoa. Reittiä on pakko noudattaa. Uskallan sanoa jo nyt, että jollakin tavalla polkujuoksu on ensi kesän Keskilaakso Rastien ohjelmassa.

93/100

Keskilaakso Rastien eli Kuntsarien viimeinen kerta tältä vuodelta oli suunnistus nro 93. Laskutoimitus 100-93 antaa tulokseksi 7. Yksi Kouvolan Sanomien iltarastikerta on vielä jäljellä. Entä loput? Yökuppi jatkuu ja sitten on muutama kisa, johon aion osallistua. Jos mikään paikka ei prakaa niin uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että tavoite on mahdollista saavuttaa. Riskihän se on näin etukäteen todeta, mutta niin vähän puuttuu, että uskallan ottaa riskin.

Keltakankaalla epämääräistä oli tämä 20-21 väli. Lähtösuunta ei mielestäni ollut näin väärä kuin kuva antaa olettaa.

Ote kartasta Keltakangas.

Suunnitelma oli yksinkertainen: Suunnalla kohto avokalliota. Polut ovat kapeita ja maasto oli hyvää juosta, joten suoraan suunnalla vaan. Kun avokallio vilahti silmissä tempaisin sinne täysillä. Mittakaava on 1:5000 eli tässä tuli noin 150 m ylimääräistä juoksua ja aikaa meni ihmettelyineen noin 2 min hukkaan. Muuten ihan kohtalainen suoritus. Tunnustan, että sain hieman tasoitusta. Valmistelin edellisenä iltana härvelin aineistoa ja näin radat. En niitä sen paremmin tutkinut, mutta näin kumminkin. Enemmän oli hyötyä siitä, että olin samoin edellisenä päivänä Liikkujan viikon ohjaajana ja kiersin koko alueen kertaalleen läpi. Alueen hahmottaminen oli helpompaa ja pari rastipistettä tiesin "ulkonäöltä".

Kauden viimeinen Keskilaakso Rastien tapahtuma oli kauden runsasrastisin: Tasan 30 rastia sisältäen kartanvaihdon. Alkupuoli sprinttiä ja loppu metsää & korttelia. Hieno päätös Kuntsarikaudelle.

85/100

Susikallio on paras paikka. Susikallio on mukava. Susikalliolla vietät vaikka koko illan syksyisen. Sellainen on Susikallio.

Eipäs sentään. En viettänyt Keskilaakso Rastien 9.9.2015 tapahtumassa Susikalliolla A-radalla kuin juuri sen välttämättömimmän enkä yhtään ylimääräistä. Onnittelut Eemilille. Onnittelut Tuomakselle. Onnittelut Pasille. Te olette minua absoluuttisesti parempia. Tein siis ihan nappisuorituksen: ei väärää reinvalintaa, ei röntyilyä, ei sähläystä, ei pusikkojumia, ei jyrkänteen ylöskiipeämistä, ei kengännauhojen sitomista, ei vedenheittoa, ei juttelua (!), ei väärän välin lukemista, ei väärää lähtösuuntaa. Kertakaikkiaan ei yhtään virhettä. Eli virheetön suoritus. Aivan nappiin meni!

Tätä ei olisi voinut parantaa muuten kuin kovempaan juoksemalla, paitsi, että se on tasan tässä. Vedin niin lujaa kuin jaksoin ja ajattelin, että en säästä yö-kuppiin yhtään. Jos ei jalka nouse yökupissa niin sittenpähän on aikaa hienosäätää lamppua. Toden totta pakaroissa tuntui kun lähdin parin tunnin päästä yö-kuppiin. Otinkin varmuuden vuoksi yöllä vain vain B-radan. Outoa, sillä yleensä minulla alkaa tökkiä ensin reisien etupuolella eikä takalistossa.

Kolmanneksi viimeisellä rastilla alkoi hiipiä mieleen se iso P. Se ei ole peikko vaan pummi. Nyt tarkkana. Nyt ei saa kämmätä. Ehkä aavistuksen himmasin, mutta vain ajatuksen verran. Kun viimeinen rasti alkoi näkyä tiesin, että nyt jos koskaan se tulee.


Tässä Susikallion A-radan alkupuolta. Minä olen ruskea täplä.

5 rastille (joka ei näy ylläolevassa videopätkässä) kiersin mäen laen pohjoispuolelta vaikka eipä tainut tulla kuin yhden käyrän säästö. Jalan alla oli lipevää jäkälää ja askelta oli pakko sovitella. Heti kun jyrkänne näkyi vasemmalla käänsin kohti rastia.

Susikalliolla en ole aiemmin suunnistanut - jos ei sitten jokus junnuvuosina? Vai onko tästä ollut jokus karttaa? Todella mukava maasto. Eihän se suppamaaston veroista ole, mutta tämän lyhyen visiitin perusteella sanoisin, että Susikallio on yksi parhaimmista mitä Kouvolan seudulta löytyy.

Entä onnistuneen suorituksen tarkempi analyysi. Mitään flow-tunnetta en saa koskaan suunnistaessa, joten en voi sanoa suorituksen vaan menneen hyvin. Tiivistän tällä kertaa koko paketin näin: Sekunnin uhraus reitin valintaan. Rastilta tarkka lähtösuunta. Ei yhtään 'sinne päin' -juoksua vaan aina joku kohde silmissä. Määritteen huolellinen luku. Mikroreitinvalinnassa kaatuneiden puiden ja muiden risujen havainnointi mahdollisimman ajoissa. Aina kun on tasaista ja selvää, urku auki. Jos joku haluaa, voi kertoa taapahtuneen rastiväli rastiväliltä. Jaksaako joku oikeasti lukea niitä?

Selviä ohjeita, mutta kuinka monta kertaa joku niistä on kaikesta huolimatta unohtunut tai kilahtanut`? Pahimmillaan heti ensimmäisellä rastivälillä, ja sekös syö miestä. Mutta nyt! Nyt tiedän, että pystyn tekemään täydellisen suorituksen. Onnistuuko se uudestaan? En tiedä, mutta yritän. Toivottavasti siihen ei mene kymmentä vuotta. Onko liikaa toivottu, että jos edes kerran kaudessa?

Irene Caraa lainaten "What a feeling!"



 

80/100

Sanokaa mitä sanotte, mutta paistaa se aurinko joskus risukasaankin. Tarkkailkaa erityisesti vihreän pallukan toimintaa tällä Kouvolan Sanomien iltarastien Lamminmäen 1.9.2015 tapahtuman A-radan 6-7 rastivälillä.

Ei makeaa mahan täydeltä, eli loppuosalla meni sitten hieman heikommin. Ja niille lukijoille/katselijoille tiedoksi, jotka eivät ole Reittihärvelin kanssa sinuja, niin tässä on valittu seurattavaksi vain yksi rastiväli. Lähtö tapahtuu tälle välille yhtäaikaa. Todellisuudessa olin 6. rastilla tästä porukasta viidentenä.

Mutta silti!

77/100

Ote kartasta Korijärvi (c) Inkeroisten Terho

Ylläoleva ylitää ymärryskyvyn. Reitti on piirretty käsin, joten se on vain arvio. Tulosuunta ylhäältä tietä pitkin. Kun tie loppuu oli tarkoitus jatkaa polkua. En löytänyt polkua vaikka pyörin avokalliolla kuin karusellissä. Kokeilin paria polun tynkää ja valitsin sen joka oli menevinään oikeaan suuntaan. Kompassia ei ollut käytössä, mutta polkupyörä oli. Laskin mäkeä alas ja polku hävisi alta. Oli minä, metsä ja pyörä. Talutin hetken matkaa kulkupeliä oikeaksi luulemaani suuntaan. Ei toimi. Tieltä kuului rekkojen ääntä ja siitä päättelin, että valtatie 15 oli edessä. Olin hyvällä vauhdilla tekemässä todellista alisuoritusta. Ilman pyörää ja kompassin kanssa ongelma olisi ollut helppo ratkaista.

Tieltä kantautuvien äänten ja puhtaan fiiliksen pohjalta lähdin kiskomaan fillaria suuntaan, joka toi minut lopulta polulle. Olin juossut polun yli B-rataa suunnistaessani noin tuntia aiemmin ja siitä pystyin päättelemään tätä reittiä piirtäessäni missä kohtaa sain pyörän polulle.

Tarkkaan karttaa katsoessa huomaa, että polku lähtee avokallion itäreunasta. Tämä on viisauden laji, josta ei ole hyötyä. Sen nimi on jälkiviisaus.

Katsokaapas miten Mikolle kävi samalla Pyörä-1 -radalla. Jos tekee pummin, niin se kannattaa sitten tehdä kunnolla!

75/100 Mämmälän pitkä

H50 7,5km

K-1: Heti lähdöstä lipsahti väärälle polulle. Huomasin virheen oitis, mutta en kääntynyt ympäri vaan ajattelin koukata metsän kautta. Helpommin sanottu kuin tehty. +1 min. Tälle ei vaan voi mitään. Ykkönen menee aina pieleen. Jospa lajisääntöjä muutettaisiin niin, että K:n jälkeen tulisi 2. Ykköstä ei olisi lainkaan. Jos tämä auttaisi?

1-2: Hitaasti loikien suoraan rastille.

2-3: Kangasta pitkin tielle, sitä suoraan niin pitkälle kuin pääsi. Rankasekasotkuun ylämäkeen kontaten. Suoraan rastille.

3-4: Lyhyt väli. Männikössä ei meinannut löytyä sopivaa rakoa juosta. Kun kuvioraja erottui, näkyi rastin takana ollut iso kivi ja rastikin osui silmiin.

4-5: Polulle, sitä pari mutkaa eteenpäin ja pikku mäen oikelta puolelta suoraan rastille.

5-6: Suoraan rinteen reunaa pitkin kohti mäen koillisosassa olevaan jyrkännettä. Menin jostain syystä jyrkänteen alle, vaikka rastikivi oli selvästi jyrkänteen päällä. +1 min.

6-7: Suoraan. Selvä väli.

7-8:

Ote kartasta Korijarvi (c) Inkeroisten Terho

Suunnalla isolle avokalliolle ja siitä toiselle kalliolle. Kielletyn alueen (koivutaimikkoa) reunaa pitkin ja suunnalla alamäkeen, joka on laakea notko ja siitä kohti mäen rinnettä. Menin liian alas rinteeseen ja hukkasin itseni saniaisiin. Arvoin olenko liian vai vähän ja valitsin vähän. Väärin valittu. Menin lisää kun olisi pitänyt pakittaa vasemmalle. Vedin vielä kokonaan nurin heinän seassa kun luulin näkeväni pienen jyrkänteen. Oli siinä pieni jyrkänne, mutta sitä ei ollut kartassa. Aukon kulmaan ja siitä suunta. Ei onnistunut. Aukon kulmaan ja uusi suunta. Mäelle ylös ja vielä piti jatkaa luoteeseen tosi pitkään. Eli aukon kulma olinkin eri kulma kuin luulin. Tämä olisi onnistunut jos olisin ottanut suoraan suunnan kohti mäkeä ja sen päällä olevaa avokalliota. Turhaan lähdin kiertämään, koska mäelle oli joka tapauksessa noustava. +5 min.

8-9: Suoraan ja nappiin. Tämä taisi olla paras väli.

9-10: Suoraan suunnalla, mutta nyt alkoin jaloissa painaa.

10-11: Tielle alamäkeen, juomapiste ja täyttä laukkaa jyrkänteitä seuraten rastinotkoon joka oli melko jemmassa. Varsin hyvä väli.

11-12, 12-13, 13-14:

Ote kartasta Korijarvi (c) Inkeroisten Terho

Kaikki lyhyitä mutta vaikeita välejä. Menin todella varovaisesti ja tarkasti. 13:lta lähtö aavistus väärään suuntaan, mutta sain korjattua. Näistä yht. +1 min.

14-15: Suoraan suon yli ja kuivin jaloin. Rastille ilman ongelmia. mutta jalat ei nouse alalauteita ylemmäs.

15-16: Selvä väli polkujen kautta eteenpäin ja kiven + kapean suon kautta rastijyrkänteelle.

16-17: Hidas väli mutta tarkasti suuntaa ja kivenkolot kiertäen. Kärkeen eroa vain ja ainoastaan tällä välillä 4 sek.

17-18:Kiersin polun kautta ja jätin pusikko&ylipääsemätön suo reitinvalinnan kokeilematta tällä välillä. Pääsin rastiympyrän sisään ilman ongelmia, mutta siinä oli vieri vieressä 4 kookasta kumparetta ja rasti oli sen viimeisen juurella hitonmoisen risukasan takana (siis sieltä päin katsoessa mistä minä tulin). +1 min.

18-19: Pusikon yli sen minkä jaloista pääsi ja polulle ja sitä myöden rastille.

19-20-M:  Kaikki peliin.

Pummia tai siihen verrattavaa epätaidokasta toimintaa yhteensä 9 min. Jäin voittajaan 20 minuuttia, eli ilman pummejakin 11 min hitaampi suoritus. Juostu matka 8,8 km. Päätän raporttini tästä tähän.

Hyvin kulkee

(päivitetty 20.8.2015: lisätty linkki ja korjattu virhe)

Viikko 34 alkoi hyvin. Kauden päätavoite ja neljäs sija napsahti. Palkinnonjaossa kävi vielä hyvä tuuri, kun toiseksi tullut Tero valitsi puutarhasakset minulle jäi taitettava oksasaha. Sivusilmällä olin palkintoja ihastellut jo etukäteen ja saha kiinnosti selvästi enemmän kuin sakset. Minulla on jo pienet puutarhasakset ja isot oksasakset, joten sahalle on enemmän käyttöä. Palkintojenjakoa odotellessa söin puolisen litraa mustikoita. Nyt ne alkavat olla sopivan kokoisia. Anjalan Liiton mestaruuskisat siis kyseessä. Linkki tulee tähän sitten kun sellainen löytyy.

Tiistaina Haukkavuorella varsin hallittu suoritus. Ykköselle vähän turhan pitkä kierto, tosin selkeä reitti. Alla olevassa kuvassa vihreä täppä (=minä) johdossa. Punainen ja sininen tekivää pientä kiemuraa ja pääsin edelle. Punainen ja sinenen lopulta voittivat minut. Hävisin pitkällä 11-12 välillä. Väärä reitinvalinta. Puskin suoraan ja kiipesin ison mäen yli. Oikea valinta olisi ollut reilusti eteläinen kierto tien kautta, ohittaen koko mäki ja hakkuuaukko. Taas aukko, joka on aurattu. Se maasto on pilattu ikuisiksi ajoiksi. Montut eivät ikinä tasoitu omin voimin. K-1 välillä lähempänä 1:stä oli nähtävissä millaista puupelto on 15 vuotta aurauksen tai laikutuksen jälkeen. Todella epätasaista, polven syvyisiä monttuja jotka on naamioitu heinällä. Lukulasit nenällä todella viheliäistä juosta kun pitäisi katsoa varpaita, mutta ei voi. Laikuttaminen ehkäisee kuulemma tuholaisten toimintaa. Ehkä näin on, mutta eikö ole muuta vaihtoehtoa?

Ote kartasta Haukkavuori.

Sitten oli pakko leipoa. Töistä tuli ukaasi, että keskiviikkona on otava kakkua ########!. Tämän tein. Koristellun käytetyt aineet omalta pihalta ja naapurin metsästä:

Red Velvet (klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Nyt se on todistettu

Olen tätä epäillyt jo pidemmän aikaa ja nyt 6.8. Jaalassa Venearonvuorilla sain sen todennettua selvääkin selvemmin.

Tässä F-radan loppuosa:

Rastiväli 15-16 kulkee vatupassilla tasatun kankaan läpi. Missään muualla en ole "törmännyt" näin tyhjään maastonkohtaan. Koska näkyvyys on ääretön, otin rastilta 15 piirun tarkan suunnan kohti rastia 16. Mäntyjen välistä näkyy suora linja suunnan mukaisesti usean sadan metrin päähän. Tarkistan vielä suunnan: kompassi on tarkasti rastiväliviivalla, kartta on oikein ja katson suunnan kompassin reunasta ja rastiväliviivasta, enkä peukalosta (joka sojottaa hieman eri suuntaan). Tarkkaakin tarkempi suunta kohti juuri tuota tiettyä puuta. Ja sitten menoksi.

Tasanne loppuu ja alamäki tulee vastaan. Alhaalla näkyy tie. Eli vinoon meni ja oikealle kuten arvasin. Kääntö vasemmalle. Juoksen etelään ja katson kaiken aikaa sivulle, missä lipun pitäisi olla. Aukon kulma tulee melkein jo kohdalle joten on pydähdyttävä. Siellähän se rasti pilkistää vasemmalla, eipä vaan osunut heti silmään.

Eli: Kompassini vetää minua systemaattisesti oikealle ja vieläpä varsin selvästi. Punaisessa käppyrässä näkyy puolivälissä 15-16 väliä pieni suunnan muutos jossa olen kääntynyt hieman enemmän etelään. Siinä kohtaa olen ottanut uuden suunnan. Nyt hieman vähemmän väärään suuntaan, mutta väärään kuitenkin. Huomatkaa myös se, että Mylogger tekee melko röpöläistä käppyrää. Sen näkee varsinkin teillä, jossa käyrä vispaa sinne tänne vaikka olen taatusti juossut suoraan.

Eli pitääkö kompassiini asentaa säätömagneetteja samalla lailla kuin laivakompasseihin laitetaan magneetteja kompensoimaan rungon aiheuttamia vääristymiä magneettikentässä?

Venearonvuoret on parasta mitä KS Iltarasteilla on. Kainuutkin kalpenee.

Olen maailman paras

Tässä se on :



Katsokaa ja ihailkaa. Niille jotka eivät ymmärrä mistä on kyse, voin selittää sen verran, että sininen täppä on tavissuunnistaja Jukka ja punainen täppä on oikea huippusuunnistaja Mikael.

Keskilaakso Rastien 29.7. Junkkarin A-radan 12-13 rastiväli ei ollut vaikea, mutta rankka se oli. Koukkasin tien kautta, jotta pääsin lähemmäksi kuviorajaa ja sain hieman lyhennettyä ryteikköväliä. Pystyvihreällä löysin aavistuksenomaisen traktoriuran, ja menin sitä pitkin. Polun toisella puolella olevat isot kivet paikallistin heti ja mäen itäreunassa olevan erittäin selvän nenän (ei erotu kunnolla videossa) ja siitä sitten suoraan rastille. Oli käveltävä viimeinen 50m sillä jalat oli risukossa pomppimisen jälkeen ihan hapoilla.

En ole vahingoniloinen, vaikka toisen pummi onkin toisen voitto, mutta kyllä tämä tämmöinen päänahan saanti aina lämmittää pientä sielua. Kaiken lisäksi aika reilulla 2:59 marginaalilla, eli selvääkin selvempi tapaus.

61/100

Otsikko tarkoittaa sitä, että Sahanmäellä Utissa 28.7. tein  61. suunnistussuoritukseni tänä vuonna. Laskuihin on otettu mukaan kaikki ne kerrat kun olen ollut kartan kanssa suunnistamassa. 1 rata = 1 suoritus. Aikuisten suunnistuskoulussa olin alkukaudesta ohjaajana Leirikentällä ja kiersin ensin C-radan ja sen jälkeen menimme vielä kävellen saman radan. Tästä voisi teoriassa laskea kaksi suoritusta, mutta otin näistä kahdesta vain toisen laskuihin. Niitä kertoja kun olen ollut järjestäjänä, ei oteta mukaan suorituksiin, vaikka niistä saakin osallistumismerkinnän Kuntsaritilastoihin.

Otsikko tarkoittaa myös sitä, että tavoite on 100 suoritusta tänä vuonna. Reilu kymmenen mahdollisuutta suunnistaa on jäänyt käyttämättä. Nämä 10 suunnistusta olivat siis tässä lähialueella. Olen nyt hieman jäljessä aikataulusta. Jos pysyn terveenä, niin laskelmieni mukaan sata suoritusta on silti täysin mahdollista.

Sata suunnistusta vuodessa! Onko hullumpaa kuultu? Minulta menee 100 suunnistukseen noin 100 tuntia. Sata tuntia vuodessa harrastukseen ei ole paljon mitään. Kysykää joltain kalamieheltä kuinka monta tuntia hän on vavan varessa joen törmällä? Tai kuinka monta tuntia kesäteatterin näyttelijä käyttää vuodessa harjoituksiin ja esityksiin? Mobilistien tuntimäärät ovat aivan toisilla asteikoilla. Veteraaniauton kimpussa saatetaan hääriä tuhansia tunteja vuoden aikana.

Ei ihme, että kehitystä ei tapahdu. Määrä pitäisi kolmin nelinkertaistaa (sivukorvalla kuultua). En vain ymmärrä miten se olisi mahdollista. Siltä ajalta kun luin aktiivisesti naistenlehtiä muistuu mieleeni yksi henkilöjuttu Kodin kuvalehdestä. Mies, jonka nimeä en enää muista oli kirjailija. Leipätyönään hän opetti koulussa jotain. Hän asui maalla ja viljeli samalla luomumaatilalla myyntiin kasviksia ja kaiken kukkuraksi hän näiden edellä lueteltujen töiden lisäksi rakensi vielä talon. Minä en pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan. Eikä minun resurssini riitä kuin yhteen asiaan kerrallaan. Tänä kesänä se on suunnistus. Vai ovatko muut niin paljon parempia ja tehokkaampia kuin minä? Silloin kun itse rakensin taloa, en todellakaan ehtinyt tehdä muuta kuin rakentaa. Selitys on varmaan siinä, että minä olen tavis.

Katsokaas Sahalanmäen härvelistä 8-9 välini A-radalta. Kyllä! Olen tavan tavis!

Virheen analyysi

Virheellistä suoristusta ei saa miettiä liikaa, ettei se iskostu mieleen. Olen tätä toimintamallia yrittänyt sisäistää tänä kesänä. Se on vaikeaa, ja suurin syy siihen on se, että teen paljon virheitä. Gps on oiva apua virheen analysointiin. Totuuden saa selville ilman arpomista ja syy selviää huomattavasti helpommin kuin pelkästään pähkäilemällä. Kun virheen syyn saa selville heti, voi siitä ottaa opiksi ja unohtaa pilalle menneen suorituksen märehtimisen.

Tässä on 23.7. Kymen kuntorastien Suutarlammen A-radan 12-13 rastiväli. Helpon näköinen väli radan loppupuolella. Vasemmalla (vihreät merkinnät) se mitä kuvittelin tekeväni ja oikealla puolella (punaiset merkinnät) se mitä todellisuudessa tapahtui. Pari minuuttia meni hukkaan. Aivan kokonaan omaan piikkiini en tapahtunutta laita, mutta arvioikaa itse onko näin.

Ote kartasta Suutarlampi (c) Vehkalahden Veikot

Vasen kuva:
1. Aukon reunaa rastiväliviivaa pitkin ja siitä suunnalla suoraan kohti rastia 13.
2. Iso kivi. Ei ole kartalla. Katsoin myös onko se rastiväliviivan alla, mutta en löytänyt. Ei ongelmaa, koska tässä maastossa on kiviä todella paljon ja likikään kaikkia ei ole merkitty karttaan.
3. Ojan ylitys. Suoraan vaan.
4. Eteen tulee suota ja upottava tasainen kohta (nämä merkitään karttaan keltaisella suon keskellä). Mitä mitä? Tämä kestää kävellä päällä, mutta missä tämä on? Olenko täällä asti vasemmalla?
Korjaus hieman oikealle.
5. Polku. Huh, tästä vaan oikealle niin tulee avokalliota. Nyt kompassin voi unohtaa.
6. Avokallio tulee.
7. Tie! Mitä ihmettä? Olen täällä!

Oikea kuva:
1. En mennyt aukon reunaa vaan reilusti aukossa. Reuna näytti olevan siinä missä juoksin, mutta todellisuudessa se ei ollutkaan. Ehkä tämä olisi pitänyt huomata käyristä? Jyrkännettä, jonka päältä olen mennyt en noteerannut lainkaan.
2. Iso kivi oli tämä, joka on merkitty karttaan.
3. Ojan ylitin tässä.
4. Upottava (nyt siis kuivahtanut) suoponni oli tämän suon keskellä. Suunnanmuutos on havaittavissa.
5. Polku.
6. Polkua oikealle ja avokallio näkyy edessä.
7. Olen tiellä.

Tapahtuneeseen johtaneet syyt:
- Aukon reuna ei ollut selvä.
- Aukolta poistuttaessa suunta ei ollut täysin oikea, mutta se oli kuintenkin olettamani aukon reunan suuntainen (eli siis väärä).
- Suon "laatuun" ei saa koskaan luottaa. Varsinkin kun on satanut näin paljon kuin tänä kesänä. Tosin tämä ylittämäni upottavan näköinen kohta kesti kävellä.
- Kaikkia polkuja - edes selviä - ei ole merkitty karttoihin. Nyt oli kaiken aikaa mielessä se, että älä laske kiviä ja niinpä polkuasia unohtui.
- Matkan arviointi meni pieleen. Tässä olen ylipäätään huono. Juostu matka oli selvästi liian vähän, mutta silti oletin jo olevani rastin edessä olevalla polulla.

Kuinka tämän voi välttää:
- Aukon reunoihin pitää aina suhtautua pienellä varauksella. Tämä ei ollut lainkaan pahin samasta syystä tänä kesänä syntynyt pummi.
- Polkuja on aina maastossa enemmän kuin kartassa, harvoin koskaan toisin päin.
- Suo on suota, suotta sitä sen enempää pohtimaan.
- Ota oikea suunta aina kompassilla eikä "jatkaen" oletettua aukkon tms. reunaa.
- Suuntaa pitää silloin tällöin tarkistaa kompassista myös kun luulee seuraavansa kuviorajaa. Tiellä ja polulla näin teenkin, mutta olisiko tässä tapauksessa ollut tästä apua, sillä aukossa kulkiessani suunta oli vain vähän pieleen?
- Matkan arviointia olisi jotenkin pystyttävä parantamaan, mutta miten?